Marraskuu blues

Turussa keli on jatkunut sateisen syksyisenä. En ole lumi- tai talvi-ihmisiä, mutta tämän hetkistä yleistä mielialaa ei silti juurikaan nosta, että on kokoajan märkää, kylmää ja kokoajan aikaisemmin pimeä. Tämänkertaiset eutanasiapäätökset ottivat niin koville, että olin tavallaan odottanut, että niiden jälkeen olotila olisi vähän helpottanut. Ei muuttunut varsinaisesti hyväksi, mutta että sellainen epämääräinen stressi ja ahdistus olisivat tehneet enemmän tilaa surulle. Että olo olisi ollut surullinen ja haikea, mutta kuitenkin jotenkin selkeämpi. 

Sitä selkeyttä saadaan kuitenkin selvästi vielä odottaa. Tähän asti lääkerumbaa olen lohduttautunut sillä, että ainakin meidän sydänvikainen Mitella-mummo tuntuu porskuttavan hyvin lääkkeiden kanssa. Eilen huomioni kiinnittyi kuitenkin siihen, että mummuska on laihtunut taas vähän liikaakin. Kaivettiin sitten vaaka esille olkkarin pöydälle, ja tarkkaillaan nyt hetki mummon painonkehitystä ja katsotaan, pitäisikö sen joulukuinen kontrolli siirtää sittenkin vähän aikaisemmaksi. Tämän ei pitäisi olla varsinaisesti yllätys, sillä meidän freteistä vain kolme on elänyt yli kahdeksan vuotiaaksi, ja Mitella on kuitenkin jo 7v7kk. Silti juuri tähän kohtaan olisi kaivannut sitä, että ei olisi tarvinnut alkaa vielä miettiä, missä kohtaa meidän lisäaika loppuu. 

Hattara & Mymski <3 Eivät vielä ystäviä, mutta ehkä hekin pikkuhiljaa.

Matelijabunkkerissa olen alkanut tyhjentää Jesterin terraa. Päätimme että Musti saa sen toistaiseksi itselleen, sillä Musti on alkanut tehdä turhankin itsetuhoisen oloisia loikkia nykyisen terraarionsa tasolta aina nähdessään ruokaa. Viimeistään ensi kesänä Mustille remontoidaan sitten aikuiskämppä matelijabunkkerin yhteydessä olevasta kylmiöstä. Pojan kasvutahti vähän ratkaisee sen, tehdäänkö se jo ennen häitä, vai annetaanko kylmiön olla kylmiö vielä häiden ajan ja puretaan sieltä kylmäkone vasta niiden jälkeen. 

Olen myös alkanut vakavasti harkita kaivavani ainakin osan joulukoristeista jo esille tuomaan valoa ja väriä tähän. Joulu kun muodostaa hyvin vahvan poikkeuksen siinä, että en ole talvi-ihmisiä tai välitä lumesta. Olen myös siivoillut viime viikkoina kaappeja, vaikka en aiokaan viettää joulua niissä. Mutta niistä on löytynyt jo jonkin verran tavaraa lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen. Yksi kuorma lähtikin jo Dewille, ja sinne saadaan toivottavasti kasaan toinenkin paketti ennen joulua.   

Tänään ajattelin koittaa saada aikaiseksi myös putsata takan luukut noesta, niin että voisi laittaa takkaan tulen ja alkaa lukea takkatulen ääressä Heli Mäenpään Arvon kissa -kirjaa. Tilasin sen jo viime vuonna mesenaattikampanjan kautta, ja sain sen postissa kolmisen viikkoa sitten. Nyt vain on itkenyt niin paljon jo ilman koskettavia eläintarinoita, että jätin kirjan suosiolla vähän sivuun odottamaan. 

Että eiköhän tämä vielä tästä. Päivä kerrallaan.