Samaan aikaan kun valmistauduimme sanomaan hyvästit Tellulle, meillä alkoi täällä pieni järkkäily tulevia juhannushoitolaisia varten. Olin nimittäin luvannut ottaa meille pari marsua täysihoitoon loppuviikoksi, joten raivattiin kylmähuoneesta niille oma tila, ja kannettiin sinne autotallin vintiltä häkki tukikohdaksi ja muut tykötarpeet. Kyllähän sitä hetken mietti, kun jouduimme tekemään päätöksen Tellun lopetuksesta, että pitäisikö sitä vain perua juhannukselta kaikki ekstra. Mutta totesin pian, että meillä jo oma lauma huolehtii siitä, että elämä ja eläintenhoitohommat jatkuvat joka tapauksessa, vaikka yksi on joukosta poissa. Niin kahden marsun tuoma lisävaiva itselle on lopulta aika pieni, kun vertaa mikä homma hoidokkien omistajalla olisi ollut uuden lomahoitajan etsimisessä juhannukseksi juuri ennen juhannusta.
Ja kun kyse on minusta, eihän se hoidokkien määrä sitten kuitenkaan jäänyt edes siihen kahteen. Toissapäivänä joku kun postasi Facebookiin avunpyynnön. Avunpyytäjällä oli kotonaan hoidossa parta-agama, mutta pian hoitojakson alettua oli huomattu, että hoitajan mies on voimakkaan allerginen paitsi liskon ruuille, myös sen ulosteille. Jopa niin voimakkaan, ettei hän pystynyt olemaan samassa asunnossa liskon kanssa. Liskon omistaja oli kuitenkin ehtinyt jo lähteä reissuun, eikä pystynyt palaamaan hakemaan liskoa. Niinpä se tarvitsi nopeasti uuden hoitopaikan läheltä Turkua. Puhuimme hetken puhelimessa liskon hoitajan kanssa, ja lähdin sitten järkkäämään tiloja myös agamalle odotellessa että liskonhoitaja saa kiinni sen omistajan ja ilmoitettua vaihdosta.
Eilen tulivat myös akvaarioon tilatut uudet valot, ja sen myötä oli pahimpien itkujen jälkeen pakko suunnata kasvikaupoille, koska olin miettinyt valoasiaa niin kauan, että herkemmät kasvit olivat ehtineet kuolla. Edellisistä valoista kun oli hajonnut useita ledejä niin, että ne kyllä edelleen toimivat jotenkin, mutta valoteho oli pudonnut merkittävästi. Niinpä jotta uudet kirkkaat valot eivät toisi heti mukanaan leväinvaasiota, tarvittiin altaaseen joitain erittäin nopeakasvuisia kasveja, jotka pystyivät sitomaan ravinteet vedestä leviä tehokkaammin. Ja siinä kasveja valitessa katse alkoi eksyillä myös kalojen suuntaan, ja lopulta mukaan lähti myös parvi tiikeribarbeja tuomaan eloa altaaseen.
Että näillä mennään sitten tähän juhannukseen: jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua. Jotain sinistä vielä puuttuu, mutta ehkä jätetään se sitten häihin, vaikka olenkin jo ehtinyt googletella pieniä sinisiä lintuja kaverin kerrottua että hän näki ennen meidän Saksan reissua unta, että oli karkuuttanut meiltä sellaisen.
Kuviakin saatte todennäköisesti odottaa ainakin seuraavaan postaukseen, sillä eilen en saanut aikaiseksi kuvata mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti