keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Pentukausi tulee

Pentuemainoksista valtaosa on julkaistu jo useampi kuukausi takaperin, ja nyt aletaan olla pisteessä, että ensimmäiset astutukset alkavat olla pikkuhiljaa ajankohtaisia osassa frettilöitä. Sen myötä on todennäköisesti enää vajaa pari kuukautta ensimmäisiin uusiin pentukuviin, ja sitäkin vähemmän ultrauutisiin ja kuviin naaraiden kasvavista pallomahoista. Etenkin niitä onnekkaita, jotka ovat jo varmistaneet paikkansa kasvattajien pentujonoissa, kutkuttaa varmasti jo kunnolla vatsanpohjissa, kun käy klikkailemassa kasvattajan facebooksivua auki odotellen uusimpia tilannetietoja siitä, missä kiimojen ja astutuksen kanssa mennään.

Koska viimeistään siinä kohtaa kun koko some täyttyy pentukuvista frettikuume alkaa levitä kulovalkean tavoin, ja yhä useampi harkita sitä omaa pötköä, on nyt hyvä hetki muistuttaa muutamista harkitsemisen arvoisista realiteeteista mitä miettiä, ennenkuin alkaa tosissaan harkita fretinpennun hankintaa. Jokainen vastuuntuntoinen kasvattaja muistuttelee näistä varmasti myös pennunostajaa haastatellessaan, mutta koska frettejä saa valitettavasti yhä myös muualta kuin vastuuntuntoisilta kasvattajilta, on näitä hyvä kerrata muuallakin.

Mitä muuta fretinpentu siis tuo tullessaan kuin pennunpörheyttä ja poukkoilevan putputtavaa ilotulitusta mitä suloisimmassa paketissa?

Mallu 8vk
 1. Purukoulutus

Lähes kaikki fretinpennut purevat. Siinä on paljon vaihtelua, kuinka kovaa, usein ja pitkään pentu puree, mutta lähes jokainen fretinpentu tekee sitä ainakin ensimmäiset viikot tai kuukaudet uudessa kodissaan. Useimmat fretit saa koulutettua lähes täysin puruvarmoiksi ainakin omassa tutussa kodissa tuttujen ihmisten kesken, mutta tämä voi viedä yli puolivuottakin, ja senkin jälkeen fretti voi testailla hampaitaan vieraisiin huomattavasti herkemmin kuin omaan kotiväkeen. Purukouluttaminen siis jatkuu vielä usein sen alun jälkeenkin.

Osa pennuista puree niin kovaa, että veri lentää, ja pentu voi myös jäädä lukkopurennalla kiinni roikkumaan. Näin etenkin alkuun, kun pentu on uudessa vieraassa ympäristössä, eikä vielä luota uuteen omistajaansa. Pennun puremisesta kannattaakin pyrkiä eroon paitsi kieltämällä, myös rakentamalla hyvää ja luottamuksellista suhdetta pentuun. Kaikkein vilkkaimpien tyyppien kanssa onkin usein helpoin keskittyä leikkimiseen, ulkoiluun yms. virtaa vievään silloin, kun pentu on vilkkaimmillaan, ja treenata käsittelyä enemmän silloin kun pentu on vähän väsähtänyt ja jaksaa paremmin keskittyä. Erittäin monella pennulla pureminen kun liittyy ainakin osittain myös leikkiin, sillä keskenään painiessaan fretit käyttävät välillä aika koviakin otteita.

Nykyään Nuuttina tunnettu pikkumies 5 viikkoisena
2. Sisäsiisteys

Läheskään kaikki fretit eivät opi täysin sisäsiisteiksi koskaan. Kärsivällisellä kouluttamisella ja lukuisilla toistoilla fretistä voi saada melko laatikkovarman, mutta huteihin kannattaa aina varautua. Mikäli hutikakat nurkissa ovat täysin no-no juttu, kannattaa fretin hankinta unohtaa kokonaan.

Fretti käy tarpeillaan lukuisia kertoja päivän mittaan. Fretti käy tarpeillaan lähes poikkeuksetta heti herättyään. Fretin elekielestä oppii yleensä myös lukemaan melko nopeaan, milloin se alkaa skannailla sopivaa vessapaikkaa, ja pakittaa sopivan nurkan löydettyään. Näissä kohdin kannattaa siis olla tarkkana, ja siirtää pentu toivottuun sijaintiin kehujen ja namin kera, mikäli homma onnistuu. Väärään paikkaan tulleet pisut voi myös imeyttää paperiin, ja siirtää paperi vessalaatikkoon viemään sinne hajuvinkki, samalla kun lopputahra pyyhitään huolella hajuapoistavalla siivoussuihkeella. Osumistarkkuutta voi myös parantaa tukkimalla ei-toivottuja houkuttelevia nurkkia esimerkiksi asettamalla niihin vilttejä, jolloin fretti saattaa käyttää sitä vessan sijaan ennemmin petipaikkana.

Lopullinen osumistarkkuus on kiinni paitsi omistajan sinnikkyydestä, myös fretin luonteesta: osa on luonnostaan siistimpiä kuin toiset. Meilläkin osa käy vessassa lähes poikkeuksetta oikeissa paikoissa, ja vastaavasti isoin osa hudeistakin menee samojen tyyppien vastuulle.

Mallu & sisarukset viikon ikäisinä
3. Ruuan menekki

Kasvavat fretinpennut syövät ihan valtavia määriä kokoonsa nähden. Luovutusikäisen ja etenkin vähän sitä vanhemman pennun syömä ruokamäärä voi olla moninkertainen verrattuna aikuiseen frettiin. Pentujen on myös hyvä saada ruokaa useammin kuin aikuisten frettien, ja ne voi alkuun ruokkia hyvin 3-4 kertaakin päivässä. Urokset syövät isompina vielä enemmän kuin naaraat. Iästä ja sukupuolesta riippuen pentu voi hyvin syödä yhdellä aterialla esimerkiksi 2-3 hiirtä, 2-4 kanankaulaa tai jopa yli 100 grammaa jauhelihaa. Kuitenkaan yhden fretin syömät ruokamäärät eivät ole vielä niin isoja, että niille kannattaisi hankkia ruuat isoissa ja edullisissa suurkuluttajapakkauksissa. Nämä yhdessä tekevät sen, että yhden fretinpennun ruokintaan voi mennä jopa 30-50€ kuukaudessa, vaikka laumassa elävän aikuisen fretin ruuissa voi pärjätä 10-20 eurolla per fretti.

Nutsku ekoilla messuillaan edustamassa nelikuisena
 4. Uteliaisuus

Curiosity Killed the Cat kuuluu yksi englanninkielinen sanonta, ja sama voi tapahtua myös fretinpennun kohdalla, jos omistaja ei pidä varaansa. Fretinpennut kun ovat yleensä hyvin uteliaita, ja ensimmäisen fretinpennun tullessa asunto ei ole vielä yleensä täysin pentuvarma, vaikka sitä olisi koittanut kuinka ennakolta frettivarmistaa. Ennen pennun tuloa kun on oikeasti hyvin hankala uskoa, mihin kaikkialle pentu voi oikeasti mahtua ja päästä, ja mistä kaikesta se voi kiinnostua. Pennun tullessa voikin olla alkuun hyvä idea hieman rajata sitä aluetta, missä se on yksinollessaan. Häkkiä enemmän itse suosittelen tähän käyttöön yhtä huonetta tai isoa aitausta. Myöhemmin, kun kotiin muuttanut fretti-ipana on käynyt tutummaksi ja asunto saatu sisustettua uudelleen, mikään ei estä pitämästä frettiä vapaana myös jatkuvasti.

Etenkin ensimmäisinä viikkoina pennun kanssa kannattaa pitää tarkasti silmällä mitä kaikkea se hereillä ollessaan keksii. Samalla voi sitten pelastella potentiaalisesti vaarallisia liian alas unohtuneita esineitä yläkaappeihin, ja laatia listaa siitä, mihin kaappeihin voi olla hyvä hankkia lapsilukot. Myös pennulle varatut lelut ja pedit on syytä tutkia tarpeeksi usein tarkkaan läpi, ja vaihtaa tarvittaessa toisenlaisiin, jos näyttää siltä, että fretti voi saada niistä paloja irti. Meillä yksi neideistä silppusi pentuna jopa mustia kongeja, joten sille ei voinut jättää edes kaikken vahvimpia kumileluja yksinoloajoiksi.

Uteliaan pennun kanssa kannattaa panostaa ehdottomasti myös ensiapulaukkuun. Etenkin parafiiniöljy on hyvä hankinta pentukotiin. Parhaassa tapauksessa sen avulla voidaan joskus välttää jopa suolitukosleikkaus, jos huomaa ajoissa pennun nielleen kengänpohjallista/korvatulpan/kuulokkeen kappaleen/lelunpalan/mattoa/muuta kiinnostavaa, ja pala on kyllin pieni tullakseen sopivasti liukastettuna ulos.

Kaverin poika Juutas, kun väsy iski
5. Teini-ikä

Aika moni ehtii jo huokaista helpotuksesta pennun lähestyessä puoltavuotta, ja opittua käytöstapojen alkeet ja vähän jatkokurssejakin. Vähän sen jälkeen kaikki saattaa kuitenkin alkaa hetkeksi uudelleen. Pennun alkaessa lähestyä aikuisuutta ja ensimmäistä kiimaa, osalle saattaa iskeä varsinainen mörköikä päälle. Hormonit hyrräävät ja kaikki mitä edelliset kuukaudet on treenattu tuntuu pahimmillaan unohtuvan täysin. Eläin on yhtäkkiä täynnä energiaa, se saattaa sekoilla, haista  ja merkkailla ennennäkemättömästi, ja pahimmillaan alkaa taas purra - ja luovutusikäiseen pentuun nähden aikuisen mittoihin jo ehtinyt näätäjunnu voi purra kovaa. Etenkin osa uroksista voi myös lopettaa syömisen lähes tyystin, ja yrittää astua kaikkea pehmoleluista jatkojohtoihin. Ei ole sattumaa, että tässä kohtaa moni fretti päätyy vaihtamaan kotia, kun uusi omistaja hautaa viimeisetkin haaveet siitä, että siitä pienestä söpöstä pennusta kasvaisi koskaan se haaveiltu unelmanäätä. Eläimessä tai jossainhan on pakko olla jotain vikaa, kun kaikki meni jo hetken niin hienosti, ja sitten mikään ei enää sujukaan.

Teini-ikäkään ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Lemmikkinäädän saatua ensimmäisen hormoni-implantinsa, käytös alkaa yleensä tasaantua selvästi viimeistään kuukauden tai parin kuluessa, ja omistaja saa huomata, ettei se kaikki pennun kanssa tehty työ ollutkaan hukkaan heitettyä aikaa.

Mallun kanssa Kuralan kylämäessä
Jos/kun pentu tuntuu edelleen hyvältä ajatukselta, kannattaa muistaa, että ensimmäinen vuosi on yleensä pahin. Mikäli pentu saadaan saateltua hengissä ensimmäiseen syntymäpäiväänsä ilman että omistajan mielenterveys on pettänyt lopullisesti ja aiheuttanut allergian, muuttuneen elämäntilanteen tai pitovaikeuksia, elämä helpottuu yleensä selvästi. Vuoden vanhan kanssa pureminen on yleensä loppunut tai vähintään rauhoittunut selvästi, sisäsiisteys paremmalla tolalla, syöminen tasaantunut ja pahimmat pentupölhöilyt takana. Frettiin on myös ehtinyt tutustua jo sen verran, että osaa paremmin toimia juuri sen oman tyypin kanssa.

Edellämainituista syistä johtuen Jussi myös odottaa suurella innolla ensimmäistä pentuvapaata vuotta sitten vuoden 2016. Niin paljon kuin Jussikin noista meidän tyypeistä tykkää, pennut eivät ole ikinä olleet Jussin juttu, vaan hänelle pentuaika on vain se pakollinen paha, jonka jälkeen päästään kunnolla nauttimaan lemmikkiarjesta. Itse rakastan myös kaikkea sitä, mitä nuo pörröiset pikkutermiitit tuovat tullessaan, vaikka en voi väittää, etteikö elämä aikuisten kanssa olisi huomattavasti helpompaa.

Vappu & Mallu toukokuussa 2019

2 kommenttia:

  1. Onneksi me saatiin aikoinaan vastaaava tietopaketti kun frettejä haaveiltiin meille. Piitkän harkinnan jälkeen päädyttiin kiskatteihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiskatitkin ovat oikein hyvä vaihtoehto <3 Ja onhan se hyvä miettiä aina tarkkaan ennakkoon, että mihin on lähtemässä ja tuntuuko se itsestä mielekkäältä. Lemmikkilajeja kun on kuitenkin niin paljon, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle juuri se sopiva tyyppi, vaikka se olisikin sitten joku muu kuin fretti.

      Poista