sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Vuoden ekat

Yksi ensimmäisiä asioita, mitä tänä vuonna tuli tehtyä, oli reissu Harjavaltaan. Olen vaikka kuinka monesti ollut aikeissa kutsua itseäni kylään harrastuskaverille, joka asuu sielä, mutta aina on ollut joko liian väsynyt tai liian kiire. Oli aika outo ja vapauttava tunne, kun saattoi aamulla ensin nukkua niin pitkään kuin nukutti, ja hypätä sitten valoisalla auton rattiin ja suunnata ominpäin reissuun. Harjavaltaan saavuttua kaveri olikin kumppaneineen heti vastassa kuuden koiran kanssa, ja pääsin autoreissun jälkeen veryttelemään jalkojani kuuden kilometrin lenkille hiekkakuopille. Tuuli oli kylmä, mutta se ei paljoa vauhtia hidastanut, kun valoa kuitenkin riitti. Oli myös aika mahtavaa päästä näkemään paimenten rallia, kun lopulta pääsimme hiekkakuopille asti, ja osa koirista laskettiin irti.

Minusta Pommi oli uskomattoman komea. Pommista minä olin epäilyttävä stalkkeri.

Lenkin jälkeen suunnattiin sisätiloihin ja pääsin tapaamaan Mossen muuta laumaa. Kuvaaminen taas aikalailla jäi, sillä käteni olivat varsin varatut hyvin ison osan sisälläoloajosta rapsutusten ja namienannon merkeissä. Mutta tyyppien kuvia löytyy kyllä somen ihmeellisestä maailmasta esimerkiksi instagramista tililtä @mms_animals Ensimmäisiksi sain paijattavikseni Löllö-kissan ja Pöppö-koiran, mutta asiaa jonkin aikaa harkittuaan myös Mini-koira suvaitsi laskea epäilyttävyysluokitustani sen verran, että sain silittää sitäkin. Valtaosaa muista ihailtiin sitten enempi etäältä tai lasin/verkon takaa, kuten Make-varaania, sokerioravia ja vasta Mosselle muuttanutta rottaneitiä joka on saamassa pian poikasia. Eläintilojen kierron jälkeen istuttiin sitten keittiön pöydän ääreen höpisemään niin, että kotimatkalla pääsi sitten treenaamaan taas pimeällä ajoa.

Harjavallan reissun jälkeisinä päivinä onkin keskitytty sitten taas arkisempiin askareisiin, eli kämpän raivaamiseen ja näätähuoneen siivoamiseen. Sitä on tullut annettua kyytiä pyykkivuorelle ja kasattua kokonaan uusi, kun kaikki näätähuoneen tekstiilit lähtivät taas pesuun. Pakko myöntää, että vaikka en olekaan talvi-ihmisiä, talvessa on yksi iso plussa: näätien lihajemmat kuivuvat sen sijaan että ne alkaisivat nopeasti mädäntyä ja houkutella kärpäsiä. Tätä kiitteli taas vuolaasti, kun yhden mökin alta löytyi kollektiivinen aarreaitta. Kämppää siivotessa olohuoneestakin tuli välillä laitettua näätien pallomeri jemmaan kellariin, että voi taas jossain kohtaa kaivaa sen sieltä uutena leluna esille. Turussa ollaan edelleen pysytelty enempi plus-asteiden puolella, joten näädät ovat saaneet melko vapaasti rymytä myös parvekkeella, kun sen ovea on tarjennut pitää rakosellaan. Se onkin yksi tyyppien lempileikkipaikkoja, jossa voi sekä painia, kiipeillä että tunkea kuonoa parvekelasien väleihin ja haistella ilmaa.

Näätien huone taas pestynä ja puunattuna

Omienkin kanssa on tullut käytyä ulkoilemassa, mutta neidit eivät ole olleet yhtään ilahtuneita siitä, että taisin tulla napanneeksi sen kylmän tuulen mukanani Turkuun. Niinpä ulkonakäynnit ovat olleet kohtuu pikaisia pyrähdyksiä ennenkuin neidit ovat tulleet jo pomppimaan jalkaa vasten ja pyytäneet päästä omaan reppuun suojaan. Repusta viltin mutkasta on ollut sitten kivempi katsella maisemia ja haistella ilmaa, kun tassut eivät jäädy tai tuuli tartu turkkiin.  

Koulun alkukin lähenee jo kovaa vauhtia, ensimmäiseen koulupäivään on enää kolme päivää. Mahan pohjassa alkaa olla jo vähän perhosia kun miettii, että pian pääsee tapaamaan tulevia opiskelutovereitaan ja laatimaan henkilökohtaista opintosuunnitelmaa tälle vuodelle.

Mallu <3
Turun talviset maisemat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti