torstai 16. tammikuuta 2020

Ylihuomenna meidät bongaa Pirkkalasta

Tampereen seudun fretit ry on nyt tulevana lauantaina esittelemässä frettejä Peten Koiratarvikkeen Pirkkalan myymälässä, ja mekin olemme menossa mukana. Minä ja Jussi olemme varmuudella molemmat esittelemässä, jonka lisäksi paikalla on myös muita harrastajia fretteineen. Sitä sen sijaan arvon vielä, nappaanko mukaan junnut vai mummot (Huisku kuuluu tässä yhteydessä kumpaankin kategoriaan). Mummojen kanssa edustaminen on aina kivan rentoa, ja ne uskaltaa lähes poikkeuksetta antaa välillä muksujenkin ja kokemattomampienkin käsittelijöiden käsiin. Ne kun eivät ole tähän mennessä hätkähtäneet sen enempää lapsia, pyörätuolissa olevia kuin vamman tai muun syyn takia poikkeavat liikkeet omaavia henkilöitä.

Fretit ovat paikalla liikkeessä lauantaina 18.1. klo 11-15
Kääntöpuolena mummot taas voivat antaa freteistä turhankin ruusuisen kuvan. Läheskään kaikki fretit kun eivät ole nuorena yhtä käsiteltävissä olevia, ja monet eivät ikinä. Jos siis lähin frettikontakti on ollut täysin tuntemattoman ihmisen hupussakin söpösti nukkuva frettipallo, voi pudotus maan päälle olla aika pitkä, kun taloon tulee ensimmäinen pentu. Melkeimpä samaa luokkaa kun koko lapsuutensa Poliisikoira Rexiä ihailleena hankkii saksanpaimenkoirauroksen, jolla iskee sitten teini-ikä päälle.

Junnujen kanssa taas pääsee todennäköisemmin näyttämään frettihepuleita ja leikkipaineja, ja ne voivat vieraassakin ympäristössä pystyä ylläpitämään jopa hetken sitä hypervaihetta yllä, joka on freteissä paitsi ihanaa, monesta myös melko rasittavaa ja pyörremyrskyn tuhovoiman omaavaa. Samanaikaisesti kuitenkin saa olla itse koko ajan paljon skarpimpana, ettei kukaan sinkoa yli laidan, tai ettei kukaan työnnä sormiaan aitaukseen, koska junnuista pari voi maistaa ensin ja haistaa vasta sitten. Eläinkauppapäiville kun ei saa yhtä helposti napattua pleksiaitausta mukaan kuin messuille, sillä aitaukseen kokoamiseen ja purkamiseen menisi suhteessa turhan paljon aikaa. Kuitenkin nuorisollekin tekee ihan hyvää nähdä välillä muitakin ihmisiä kuin kotiväkeä, ja tapojakin opitaan pikkuhiljaa. Junnuosasto on myös lähempänä sitä, mitä todennäköisemmin saa, kun hankkii itselleen fretinpennun.

Väittää nyt näin rauhallisia neitejä huligaaneiksi. Törkeää.
Jussi on aina mummojengin kannalla, koska sattuneesta syystä mummojengiläiset ovat Jussin lemppareita, vaikka junnuissakin Jussi näkee ihan kehityskelpoisia tapauksia. Ja nyt on kuitenkin taas se kiva, kun paikalla tulee olemaan muitakin kuin meidän näätiä, niin näkee joka tapauksessa erilaisia persoonia, molempia sukupuolia ja saa varmasti kuulla vähän erilaisista tavoista majoittaa, ruokkia ja hoitaa fretit, mikä on aina eduksi silloin kun miettii, mikä olisi itselle se paras ja toimivin tapa.

Tänä vuonna itsellä olisi muutenkin tavoitteena vähän aktivoitua Tampereen seudun frettien jutuissa. Turussa kun ei ole enää omaa yhdistystä, Tampereesta on tullut itselleni ex-pirkanmaalaisena se uusi kotiyhdistys. Enkä usko perheenikään pistävän pahakseen, jos minua tämän myötä näkyy vähän aiempaa useammin Tampereella. Tänä vuonna sielä tuli jo poikettua Tampereen seudun frettien myöhäisissä pikkujouluissa, joissa tuli toki napsittua selfieiden sijaan sukukuvia, kun juhlapaikalla oli Mallun isänäiti Sansa.  

Sansa pölli miun pohjallisen ja näytti sen päälle vielä kieltä. Helppo uskoa että neiti on Mallulle sukua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti