lauantai 28. joulukuuta 2019

Tapahtui niinä päivinä

Aattoaamuna hoidettiin taas kotona matelija- ja kalaosasto läpi, jonka jälkeen pakattiin autoon mukaan kaikki karvakaverit hoitokasseineen ja vessoineen yhdessä omien yöpymiskamppeiden ja joululahjojen kanssa. Siinä eläimiä mukaan pakatessa alkoi kyllä väkisinkin miettiä, kuinka paljon helpommalla lähtö olisi sujunut, jos olisi vain hankkinut laumalle hoitajan. Etenkin nyt kun Justiina ja Itsy ovat omana porukkanaan, vaatii koko lauman mukaan ottaminen minimissään neljä kantoboksia ja kaksi aitausta - fretit kun ovat reissatessa käytännössä aina aitauksessa mahdollisia valvottuja pyrähdyksiä lukuunottamatta, sillä harvaa kyläilypaikkaa on mahdollista frettivarmistaa kyllin helposti, nopeasti ja varmasti. Sen verran paljon sitä on törmännyt tapauksiin joissa fretti on tappanut itsensä syömällä korvatulpan tai muun kielletyn esineen, että enemmin sitä tappaa omiaan matkan päällä tylsyyteen kuin alkaa testailla mihin kaikkiin laatikoihin ja muihin koloihin fretit oudossa paikkaa keksivät tunkea. Mutta samalla siitä seuraa se, ettei voi olla miettimättä, kuinka paljon enemmän tilaa niillä olisi kotona omassa huoneessaan, mikäli itse vain malttaisi olla pari päivää erossa.

Auto on lastattu miljoonalla kaverilla
Joulukaravaanimme ensimmäinen etappi oli Mietoinen, jossa Jussin vanhemmat asuvat. Siinä missä moni pitää taloutemme näätäosastoa hieman epäilyttävänä, kissat ovat välittömästi saaneet lapsenlapsen aseman molempien äitien silmissä. Niinpä vaikka totesimme lauman selviävän bokseissaan sen aikaa kun olimme Jussin vanhemmilla, kissat piti kuitenkin hakea sisälle käymään. Jussi kävi siinä jopa vähän mustasukkaiseksi, kun hänestä alkoi aika pian tuntua, että kissat taisivat olla melkein ne odotetuimmat vieraat, joille sitten juteltiin, joita leikitettiin ja joille pakattiin vielä uusi lempilelu mukaan. Mutta sitähän se vanhempana olo on, kun vie ensikertaa vauvat jouluna mummolaan. Jussin äidin oma kissa kun on jo sellainen arvonsa tunteva kahdeksanvuotias, oli tuo pentujen häseerääminen jotain aika muuta kuin Niksun omat touhut.

Mietoisista matka jatkui Tampereelle. Tänä vuonna oli sovittu, että meidän lauma meni joulukylään äidin naapuriin. Äidin ja Samin erottua molemmat kun olivat löytäneet mieluisat uudet asunnot samasta taloyhtiöstä. Siskoni miehellä on ollut jo useampana vuonna vähän hankala hengittää näiden meidän tyyppien kanssa, ja koska kissa on hänellä se pahin allergianaiheuttaja, oli hänellä pieni epäilys siitä, olisivatko tänä vuonna muuten riittäneet enää edes lääkkeet. Niinpä ensimmäiseksi Tampereelle saavuttua pyysimme kasa aputonttuja avuksia auton purkuun, ja niinpä saimme sitten yhdellä kertaa ylös niin karvakaverit kuin tarvikkeetkin, ja pääsi aitausten pystytyshommiin. Kissojen kohdalla päädyttiin siihen, että ne saivat yksinoloajoikseen tukikohdakseen kylppärin, sillä asunnossa oli muunmuassa kosketuskytkimillä varustettu liesi ja useita huonekasveja, eikä meillä ollut kummastakaan kokemusta kuinka hyvin kissat jättäisivät ne rauhaan. Miikkis oli tälläkertaa se helpoin jätettävä, sillä talvimoodissaan se nukkui suurimman osan joulusta auki olevassa kantoboksissa, eikä poistunut sieltä juuri muualle kuin vessaan.

Mau valtaamassa Jussin porukoiden kuusta

Maunosta aattona tehtiin kyllä yksi vähän epäreilu temppu, sillä kaikki fretit saivat jouluhiiret, mutta Mauno joutui tyytymään jouluaterialla teolliseen kissanruokaan. Mauno on kuitenkin esittänyt välillä niin hienoja tappomanööverejä kokonaisten ruokaeläinten kanssa, että emme halunneet ottaa pienintäkään riskiä siitä, että se päättäisi suolestaa aarteensa sänkyyn ollessaan hoidossa. Mikä oli varmasti ihan viisas veto - eilen poika sai nimittäin kaninpinkin, ja sen seurauksena meidän makkari näytti taas aamulla rikospaikalta, kun sitä oli ilmeisesti pitänyt heitellä makkarin kaapin ovia vasten aina puolen metrin korkeudelle asti.

Jouluaatto ja ensimmäinen joulupäivä menivätkin sitten pitkälti pelien ja syömisen merkeissä. Joulunvietossa oli mukana myös siskoni ja veljeni perheineen, ja tälläkertaa siskon perhekin pystyi jäämään koko yöksi, kun meidän karvakakarat olivat eri asunnossa. Veljentyttöni kävi sitten meidän kanssa aina hoitamassa eläimet, ja vastasi etenkin kissojen leikittämisestä minun siivotessa näätäaitauksia. Kissojen hoidosta Sami kun olisi varmasti pärjännyt kokonaankin, mutta etenkään junnufrettien aitausta hän ei uskaltanut avata, kun pelkäsi että tyypit olisivat vyöryneet sieltä ulos ilman että hän olisi saanut niitä enää kiinni - mitä neidit olisivat kyllä melko varmasti yrittäneetkin. 

Näätien joun telttakylä
Tapanina matka jatkui sitten viiriäisten haun jälkeen isäni luo. Sitä kun on aina pakko bongailla hyviä raakaruokatarjouksia, ja kun juuri joulun alla bongasin jollain myynnissä kymmenen pakasteviiriäistä Pirkanmaalla, piti se tietenkin heti sovittaa joulun aikatauluihin. Olihan sitä tyypeille vähintään hyvät lintupaistit velkaa joulun jumittamisista. Isäni luona otettiin sitten sama taktiikka käyttöön kuin Jussin vanhemmilla käydessä, eli että tyypit voivat odottaa autossa - tänä vuonna kun mentiin jouluna melkein enemmän plus- kuin miinuasteiden puolella. Isäni luona kävi kuitenkin sama kuin Jussin vanhemmilla käydessä: sisälle päästyämme alettiin heti ihmetellä, missä eläimet ovat, ja käskettiin hakea ainakin kissat vähän tutkimaan ja ihmettelemään. Isäni perhe kun joutui aattona tekemään sen vaikeimman, ja viemään perheen koiramummon piikille, niin nyt ei tarvinnut sitten enää varoa sitä, ja asunnossa oli kovasti tarve pienten karvajalkojen tepsutukselle. Kissantassut tosin yllättivät hiljaisuudellaan, kun koiriin verrattuna jopa nuo kakarat ovat oikeita ninjoja.

Kun Tapanin iltana sitten saavuttiin kotiin, olikin vuorossa megahepulit, kun näätäboksien aukaisua seurasi sellainen energianpurku ettei ole ennen nähty. Siinä olikin sitten vilinää ja vilskettä enemmän kuin kaikissa tonttulauluissa yhteensä, kun päästeltiin useamman päivän edestä pitkin asuntoa ja parveketta. Aino taas istui koko illan Jussin käden päällä, koska Jussi on edelleen se ykkönen, ja joulun pyhinä Aino ei ollut saanut mielestään tarpeeksi Jussiaikaa.

Kotona taas. Pyykkipalju best T. Justiina
Perjantaina käväistiin sitten pikaisesti arjessa kolmanneksi viimeisen työpäivän merkeissä, jonka jälkeen pääsikin valmistelemaan Tassulinnan Tuijan ja Miukumaan Päivin tämänpäiväistä vierailua. Vähän meinasi kyllä huoli iskeä, kun Tapanin ja perjantain välisenä yönä kurkku veti kipeäksi, ja alkoi tuntua että flunssa tekee taas tuloaan. Mutta koska lokakuussa piti perua niin moni juttu flunssan takia, niin tälläkertaa en halunnut antaa flunssalla edes mahdollisuutta pilata mitään, ja lähdin heti vastahyökkäykseen täydellä vitamiini- ja lääkearsenaalilla niin että en oikein vieläkään tiedä, säikähtikö flunssa heti kättelyssä, vai onko se vain tukevan troppimuurin takana vaanimassa. Mutta pääasia on, että olo on ollut tänään koko päivän hyvä, ja kämppäkin ehdittiin saada kohtalaiseen kuntoon. Maunon öisten leikkien myötä kaikki keittiön ja makuuhuoneen matot olivat kuitenkin kummasti siirtyneet kylppärin puolelle pesujonoon. 

Lauma sai bloggaajavierailta tuliaisiakin, ja parhaimmillaan Mauno leikki kahdella lelulla yhtäaikaa, kun se ei osannut päättää oliko virkattu kurkku vai kilinäpallo parempi. Näätäjengi tuli sitten helpottamaan päätöstä, ja Mallu ja Vappu kävivät pöllimässä kurkun, ja jemmasivat sen tiipiiseen.

Kiitos vielä kaikille asianosaisella joulusta ja tämän päivän vierailusta!

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva, että saimme tulla käymään, kiitos siitä! Oli jännä nähdä näätälauma livenä ja huomata, miten suloisia ja seurallisia vilistäjiä ne ovatkaan.
    Aino ja Mauno taasen hurmasivat söpöydellään. 😀
    Ps. Ja kakku oli todella hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävitte! Maunolla on tänään muuten ollut taas kunnon aamuvillit kilinäpallon kanssa :D

      Poista