maanantai 16. joulukuuta 2019

Mihailin ultra

Silloin kun Miikkiksestä otettiin verikokeet 17.10. ja havaittiin maksa-arvojen olevan koholla, Raulio suositteli käyttämään pojan ultraäänitutkimuksessa sisätautilääkärillä. Raulio totesi ettei hänellä itsellään ole riittävää osaamista tai välineistöä sisäelinten ultraäänitutkimukseen, mutta Turustakin varmasti löytyisi asiansa osaava sisätautilääkäri, joka voisi tutkimuksen tehdä. Koska Jussillakaan ei ole tällähetkellä arkivapaita, ajattelimme että Turkuun myös saisi helpommin sopivan ajan.

Asia ei kuitenkaan edennyt niin helposti kuin olisi kuvitellut. Soitimme Turusta läpi yli kuusi paikkaa, mutta missään ei ollut joko välineistöä, tai todettiin Miikkiksen olevan liian eksoottinen jotta sisätautilääkärit suostuisivat ottamaan sitä vastaan. Lopulta meidät ohjattiin Turun Evindensiasta ottamaan yhteyttä Tammiston Evidensiaan, jossa tutkimus voisi onnistua niin, että paikalla olisi yhtä aikaa sekä sisätautilääkäri että eksoottisiin eläimiin erikoistunut lääkäri. Seuraavaksi haasteeksi muodostui kuitenkin aikataulu: ainoa viikonpäivä jolloin sekä sisätautilääkäri että eksolääkäri olisivat yhtä aikaa paikalla oli torstai, ja silloinkin vain päiväsaikaan, jolloin olemme Jussin kanssa molemmat töissä. Sillä välin kun koitimme sitten sumplia, missä välissä jompikumpi meistä pääsisi arkipäivänä työaikaan pääkaupunkiseudulle, Evidensiasta otettiin uudelleen yhteyttä. Sielä olikin tehty linjaus, jonka mukaan haisunäätä katsotaan villieläimeksi, eivätkä he voi siten ottaa sitä ollenkaan vastaan.


Tässä kohtaa lopetettiin sitten sen miettiminen, mihin olisi ajallisesti helpoin ajaa, ja otettiin yhteyttä Linnunmäkeen. Jussi sai sinne ajan minun Tunisian viikolleni viime viikon torstaille. Porvooseen on meiltä vielä reilu puolituntia pidempi matka mitä Vantaalle, mutta jatkossa ehkä säästetään aikaa ja vaivaa menemällä suoraan sinne, missä haisunäätä on vain haisunäätä. Monia sisätautilääkäreitä oli jännittänyt erityisesti haisunäädän rauhoittaminen, mutta se sujui lopulta juuri niin helposti kuin Jussi oli uskonutkin: pitämällä sylissä ja silittämällä tassusta. Minkäänlaista rauhoitusta tai anestesiaa ei siis tarvittu, vaikka Miikkis vähän ihmettelikin kun mahasta ajeltiin karvat ja sille levitettiin kylmää geeliä. Itse ultrauksen ajan poika oli pysynyt aloillaan sylissä.

Kun lopulta ultraan asti päästiin, sivulöydösten sarja sai jatkoa. Verikokeethan oli alkuun otettu, kun haluttiin varmistaa ettei pojan munuaisissa ole mitään häikkää, kun pojalla oli ollut kesällä normaalia tihempää pissailua. Verikokeissa munuaisarvot olivat normaalit, mutta maksa-arvot olivat koholla. Nyt kun pyrittiin varmistamaan ettei maksassa ole mitään kasvaimia, maksa, munuaiset ja virtsarakko todettiin normaalinoloisiksi, mutta pernasta löydettiin muutoksia. Pernan muutokset eivät olleet vielä mitenkään isoja ja hälyttäviä, mutta Gisle totesi että ne olisi hyvä tarkistaa uudelleen 3-4 kuukauden päästä, ja mikäli ne ovat silloin kasvaneet, poistaa perna ja tutkituttaa solumuutokset patologilla.

Gisle tarkisti samalla myös pojan silmät, mutta hänellä ei ollut uusia ideoita sen suhteen miten silmien samentumaa voisi koittaa hoitaa. Maksa-arvoihin suositeltiin painonpudotusta, sillä ultrauksenkin perusteella ylipaino on todennäköisin syy kohonneisiin maksa-arvoihin. Lisäksi Mihaililta löytyi jonkin verran hammaskiveä, eli sille olisi hyvä varata aikaa hammaskiven poistoon samalla kuin Justiina ja Itsy viedään hammastarkistukseen.

Nämä ovat taas niitä hetkiä jolloin miettii miksi onkaan pitänyt ihastua eksoihin. Mekin kun kuitenkin asumme yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista jossa on kymmeniä yksittäisiä eläinlääkäreitä monella eri asemalla, ja silti täältäkin pitää lähteä pääkaupunkiseudulle melkein heti jos tulee jotain normirokotuksia isompaa. Mutta onneksi sentään täältäkin katsottuna kaksi Suomen parhaista eksolääkäreistä on alle 2,5 tunnin matkan päässä. Ja sen lisäksi, että kyseessä ovat Suomen parhaat eksolääkärit, kummallakin myös hinnoittelu on aina ollut kohtuullinen. Siinä missä Evidensian arvio ultaäänitutkimuksen kustannuksista oli 300-400 euroa, Linnunmäki veloitti 105€. Sillä erotuksella ajaakin jo jonkin matkaa.

6 kommenttia:

  1. On se merkillistä, että jos on luvallinen eläin, niin kieltäydytään hoidosta vedoten johonkin villieläinluokitteluun. Olisivat nyt sentään suoraan sanoneet, etteivät osaa eivätkä uskalla. Toivottavasti eläinlääkäriasemat eivät ketjuunnu enää yhtään lisää ja markkinoilla säilyy vielä yksityisiä osaavia, klinikoita, joissa myös hintataso on normaali eikä mikään monopoli/kartellihinnoitteluun perustuva ryöstöhinta. Onneksi on vielä vaihtoehtoja. Ja Gisle. Onnea laihdutusurakan ylläpitoon. Voihan perna! Toivotaan, että senkin suhteen asiat menevät parhain päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat välillä mielenkiintoisia, miten kukakin määrittelee villin ja kesyn eläimen. Haisunäätä on toki lemmikkinä harvinaisempi, mutta se ei kyllä tee lukuisia polvia ihmisen hoidossa kasvatetuista eläimistä mielestäni millään mittapuulla villejä. Haisunäädilläkin lemmikkihistoriaa on takana jo sen verran, että niistä on ehditty jalostaa jopa lukuisia värimuotoja, eli kyse ei ole mistään muutamasta sukupolvesta puskan ja olkkarin välissä. Kun taas esimerkiksi populaatiokissat ovat pahimmillaan hyvin kaukana kesyistä, vaikka kissa on lajina yleisempi ja sillä on lajina huomattavasti pidempi lemmikkihistoria Suomessa. Silti useimmat paikat hoitavat kaikenlaisia kissoja kyselemättä tarkemmin niiden taustoista (mikä on toki hyvä, sillä monista populaatiokissoistakin ja niiden jälkeläisistä on saatu kesytettyä kivoja lemmikkikissoja).

      Mutta tämä on kyllä sellainen, mihin kaikkien eksojen kanssa pitää varautua. Jopa frettien kohdalla kun tiedän tapauksia, joissa päivystävä eläinlääkäri ei ole suostunut ottamaan vastaan edes sen vertaa, että olisi määrännyt eläimelle kipulääkkeet osaavampaa eläinlääkäriä etsittäessä. Samaan aikaan moni pieneläinklinikka ottaa kuitenkin vastaan esimerkiksi viljakäärmeitä, undulaatteja tai gerbiilejä, jotka poikkevat fysiikaltaan huomattavasti enemmän kissoista ja koirista kuin haisunäädät ja fretit, jotka ovat kuitenkin myös carnivoriin kuuluvia nisäkkäitä.

      Mutta onneksi on Gisle ja Raulio <3

      Poista
  2. Just sama fiilis tuli, mitä Tarja yllä kirjoitti.. "olisivat vain sanoneet, ettei heillä ole ammattitaitoa". No, pääasia että saitte järjestymään Miikkiksen ultran <3.
    Toivottavasti Miikkis alkaa laihtua ja pernan muutokset eivät kasvaisi niin pääsisi pienemmällä vaaralla sen suhteen. Tsemppiä teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisissa ei akuuteissa nämä lähinnä harmittaa, kun eivät haisunäädät ja fretit edes ole pohjimmiltaan niin eksoottisia, vaikka toki niissäkin on ne omat juttunsa. Mutta välillä kyllä jännittää, miten käy, jos joskus tulee tarve päästä kiireellä hoitoon päivystysaikaan. Täytyy vain toivoa, että silloin eläinlääkäriksi sattuisi joku ennakkoluuloton tapaus, joka uskaltaa lähteä hoitamaan, vaikka laji ennalta vieraampi.

      Poista
  3. Miten Yliopistollinen eläinsairaala? Kallis toki sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yliopistollinen eläinsairaala on itselle aika vieras paikka. Sieltäkin voisi kai joskus kysyä, miten ottavat eksoja vastaan.

      Ainakaan äkkiseltään en muista, että olisimme käyneet sielä muuten kuin BAER-kuulokokeissa vuosi sitten muutaman fretin kanssa.

      Poista