Lemmikki Tampere -messut

Viikonlopusta on nyt kulunut pari päivää, ja tänään on tullut istuttua töistä pääsystä asti koneella naputellen infotekstejä sunnuntaina olevaan Salon eksoottisten eläinten esittelypäivään. Mutta ennenkuin mennään siihen, palataan vielä hetkeksi viime viikonlopun messuihin. Lemmikki Tampere -messuilla riitti taas vilinää, ja vaikka olin taas kuinka ennakkoon ajatellut kiertäväni kaikki ständit jossain välissä edes pikaisesti läpi ja käymässä katsomassa ainakin yhden luennon, ne suunnitelmat taas jäivät. Olen tolkuttoman huono poistumaan ständiltä silloin kun minulla on mukana eläimiä muuten kuin vessaan ja hakemaan juotavaa, ja vaikka messuilla olisi ollut monenlaista nähtävää, sitä kokee olevansa jotenkin väärässä paikassa kierrellessään eri hallissa missä omat ovat. Lauantaina tuli tehtyä vajaan tunnin kierros ja huoltobreikki Sariannan ja Mellun ottaessa osaston haltuunsa. Sunnuntaina olin ajatellut kiertää enemmän, mutta sitten äiti pyysi minua seuraksi reiluksi tunniksi iltapäivästä, ja se ajoi kiertelyn ohi.

Perjantaina pakattiin tyypit autoon ja otettiin suunta kohti Tamperetta

Aitaus saatiin pystyyn paljon ajateltua nopeammin

Kyllä sitä silti ehti messushoppaillakin: Aino sai itselleen tuliaiskassin Primacatin ständiltä, ja laumalle yhteisiksi löytyi kuivattuja kani- ja fasaaninameja. Eikä sitä frettimammana pystynyt tietenkään ohittamaan Befree-siivoustuoteständiä. Jotenkin tyypillistä, että silloinkin kun olisi vapaa metsästämään rapsutettavia alpakoita sitä jämähtää keskustelemaan pissan imeytymisestä eri materiaaleihin - ja on aiheesta vielä aidosti kiinnostunut. Siitä kun ei valitettavasti päästä mihinkään, että tämänkokoisen lauman kanssa hutikakat ja muut ovat aika arkipäivää. Sieltä lähtikin sitten mukaan Befree Magicblue -imeytysgeelijauhe nestemäisiin sotkuihin, Befree Smart -siivoussuihke ja Befree Pure -hajunpoistosuihke. Niistä tulee blogiin varmasti enemmänkin juttua sitten kun ehdin testailla tuotteita.

Aino tunnisti omansa

Mutta mikä sielä omalla ständillä on sitten niin hienoa sen lisäksi että sielä saa rapsutella frettejä - mikä on toki itsessään jo niin huippua, että moni oli valmis jopa vähän jonottamaan päästäkseen kokeilemaan sitä. Yksi sellainen tosi iso juttu on ainakin se, että tällä kertaa paikalla kävi useampia ihmisiä, jotka ovat selvästi miettineet fretin hankintaa jo jonkin aikaa. Ja mitä enemmän ständillä on ihmisiä esittelemässä, sen paremmin pystyy pysähtymään juttelemaan tälläisten tyyppien kanssa vähän pidemminkin siitä, millaisia fretit ovat, ja tarjoamaan osalle jopa sen ensikosketuksen lajiin antamalla fretin syliin. Vaikka kaikki ne uteliaat lapset ja kiinnostuneet aikuiset ovat toki kivoja, mielestäni on aivan mahtavaa törmätä ihmisiin, jotka haluavat oikeasti tavata frettejä ennen sellaisen hankintaa ja joiden kysymyksistäkin huomaa, että selvitystyötäkin on jo tehty. Silloin sitä todella haluaa itsekin ehtiä auttamaan eteenpäin sen suhteen, missä kaikkialla fretteihin pääsee tutustumaan, mistä tietoa kannattaa hankkia ja mitä kautta lähteä etsimään kasvattajaa. Ja sitten ovat ne ihmiset, joilla itselläänkin on tai on ollut frettejä. Kun pääsee kuulemaan tarinoita ihmisten rakkaista karvapötkylöistä, ja antamaan ehkä pienen hetken muistoissa ihmisen upottaessa naamansa tuttuun fretin tuoksuun. Siinä oli ainakin yhdessä kohtaa lähellä ettei itketty molemmat edesmenneitä muistellessa. Eikä pienin syy omalla ständillä viihtymiseen ole myöskään ne omat näädät, joiden nukkumista voisin oikeasti katsella väsymättä tunteja.

On nää vaan niin huipputyyppejä joka ikinen <3

Uusi aitaus ehti messuiksi Postin lakosta huolimatta

Mallu melkein jaksoi leikkiä

Tietysti sitä aina toivoo, että joihinkin juttuihin olisi enemmän aikaa. Isoimpana ehkä kaikkien paikalla olevien tuttujen kanssa jutteleminen. Nytkin viikonlopun aikana näki kymmeniä tuttuja naamoja etenkin rottailuajoilta, mutta niiden suhteen homma on sama kuin messunäyttelyiden yhteydessä muutenkin: vaikka en itse olisi kiinni ständillä, heille kyseessä on täysi näyttelypäivä täynnä sihteeröintiä, assarointia ja muita juoksevia hommia. Niinpä monen kanssa ehdittiin lähinnä moikata kun osuttiin sopivasti kohdakkain. Saijan kanssa on kyllä ollut nyt vähän puhetta, että meille saattaisi olla tulossa tänne muutamia rottamaisia hoitolaisia, ja etenkin nyt messuviikonlopun jälkeen odotan mielenkiinnolla, millaisen muistojen aarrearkun ne tullessaan mahdollisesti avaavat. Tosiasia kun on etten luopunut rotista suinkaan siksi, että olisin kyllästynyt lajiin tai rakkaus niitä kohtaan olisi hälvennyt. Rottien lyhyt elinikä ja jatkuvat menetykset vain kävivät liian raskaiksi kohdata kerran toisensa jälkeen. Fretit kun elävät kuitenkin moninkertaisesti sen mitä rotat, vaikka fretitkin saisivat elää vielä huomattavasti pidempään.

Täältä tarttui mukaan messushoppailuja

Messujen jälkeen löydettiin kuitenkin aikaa vielä yhdelle vip-vierailulle. Kun Mirka otti asian ensimmäisen kerran puheeksi, en voinut olla empimättä, miten jaksaminen messuviikonlopun jälkeen riittäisi yhtään mihinkään. Mutta kuka oikeasti sanoo ei, kun tajuaa että muuton jälkeen tuleva perheenjäsen asuu viidenkilometrin päästä tieltä jota ollaan jokatapauksessa ajamassa. Eli kyllä, sunnuntai-iltana tapasimme vielä Maunon. Samalla Maunon kasvattivanhemmat saivat tavata Ainon, Mihailin ja frettijengin. Visiitin aikana saimme myös kuulla iloisen uutisen: nyt kaikki terveysongelmat on saatu selätettyä ja pentujen kasvu on ottanut kiinni sairastellessa menetettyä, ja parin viikon päästä Mauno voisi olla valmis leikattavaksi ja muuttamaan kotiin. Tarkka päivä jäi vielä auki, mutta enää pojan kotiutumiseen ei ole pitkä aika. Samalla visiitillä sain myös tavata kuvankauniin Safin, joka oli päätyä piikille ihmisten ajattelemattomuuden vuoksi. Safilla kun on käytöksessään haasteita, jotka ovat todennäköisesti perua liian varhaisesta vieroituksesta. Safi on sellainen kissa, jonka kovasti tahtoisin napata tänne meille, ellei järki pistäisi stoppia lauman kasvettua jo muutenkin varsin paljon lyhyen ajan sisään. Valitettavasti kun tiedostan senkin, että kipeästi kotia tarvitsevia kissoja löytyy varmasti vielä silloinkin, kun on päästy remontin jälkeen palaamaan kotiin, ja nykyisellä laumalla on ollut aikaa asettua ja tottua toisiinsa kunnolla. Voi kumpa Safi olisikin ainutlaatuisuudessaan ainutkertainen tapaus. Mutta omien rajojen ja jaksamisen ylittäminen ei sekään edistä eläinsuojelua, joten tälläkertaa on tyydyttävä ihailemaan Safia etäämpää - ja katsottava että Mauno saa tullessaan prinssin kohtelun.