lauantai 14. syyskuuta 2019

Kanipäivä

Kun valitsee lemmikeikseen lihansyojiä, lihaa joutuu väistämättä käsittelemään jossain muodossa lemmikkinsä hyvinvoinnin varmistamiseksi. Moni suosii mahdollisimman pitkälle prosessoituja lihatuotteita, jotka eivät enää muistuta sitä eläintä, mistä ne ovat peräisin, kuten nappuloita tai raakaruokailevan lemmikin kohdalla jauhelihoja. Meillä on pyrkimyksenä että koko ajan isompi osuus näätien ja Ainon ruuista olisi paitsi kotimaisia, ne olisivat mieluusti myös läheltä ja muilta kuin tehotuotantotiloilta. Siihen on vielä pitkä matka että kaikki talouteen tuleva liharuoka täyttäisi nämä kriteerit: meillä hyödynnetään yhä paljon myös elintarviketuotannon sivutuotteita (Atrian pakkaamina saa hyvään hintaan kymmenen kilon laatikkoja broilerin sydäntä, kivipiiraa, maksaa, kakkos- ja kolmosluokan siipeä yms.) sekä jossainmäärin myös ulkolaisia tukkukasvatettuja ruokaelämiä (Suomessa on vain muutamia jyrsijäkasvattajia, jotka myyvät ruokaeläimiä isommissa määrin myös ulospäin, ja heistä moni ei lähetä Matkahuollon kautta, minkä vuoksi esimerkiksi kotimaisten hiirten saaminen on enemmän iloinen poikkeus, kuin vallitseva tilanne).

Lysti ja Mallu haluavat varoittaa, että seuraavissa kuvissa näkyy pilkottavia kaneja ja niiden osia
Tavoitetta kohti pyrkiessä logistinen ja taloudellinen puoli aiheuttavat välillä haasteita, mutta yksi asia josta on tavoitetta kohti mentäessä monesti valmis tinkimään on oma mukavuus. Kun sitä tuli reilu vuosi sitten havaittua, että meidän läheltä saa parhaiten sen kokoista ruokaeläintä, joka ei omille kokonaisina uppoa, mutta joka on ravintona silti ensiluokkaista, sitä tuli panostettua kunnon metsästysveitseen. Sille tuli taas tänään urakalla käyttöä, kun kävi taas todellinen tuuri: samalta myyjältä löytyi kahdeksan kokonaista 1,5-kiloista kania, ja kaikki olivat vielä menossa lopetukseen yhtäaikaa, ja meidän oli mahdollista saada ne heti lopetuksen jälkeen tuoreina. Yleensä kanitkin kun tulevat meille pakasteina, jolloin niiden sulattelussa paloittelukuntoon on kanssa oma hommansa, etenkin kun isot kanit eivät sula tasaisesti joka kohdasta, vaan siinä kohtaa kun muu osa ruhoa olisi jo pilkottavissa, sisäelimet ovat yhä jäässä. Niinpä tälläkertaa ei edes mietitty muuta kuin sitä, että nyt kun meillä on kerrankin sulia, kaikki pilkotaan pakastimeen yhdellä kertaa. Tässä kohtaa iso onni oli kumppani, jonka ensimmäinen kysymys kanisavotasta kertoessani oli, että kumpi nylkee ja kumpi pilkkoo. Eli koko urakka sujui jouhevasti kahteen pekkaan.

Tästä se urakka sitten lähti, minä sain nylkyhomman, Jussi pilkkoo
Loppua kohden lihakulhot täyttyivät ja leluksi kuivattavia töpöjä yms., alkoi olla kanssa aika liuta
Kokonaisia ruokaeläimiä käsiteltäessä kaikki pyritään saamaan mahdollisimman tarkkaan hyötykäyttöön. Nykyään suolisto onkin kaneissa melkein ainut, mikä päätyy jätteeseen. Liha luineen ja sisäelimet menevät ruuaksi laumalle. Kokonaisia ruokaeläimiä hankittaessa sisäelinkattauskin on heti ihan erilainen kuin eläinkaupan sisäelinseoksia hankittaessa: sisäelinseoksissa on mukana yleensä vain sydäntä, kivipiiraa ja maksaa, kun taas kokonaisesta ruokaeläimestä kuppiin saadaan myös munuaiset, aivot, perna, keuhkot... Hännät, korvat ja jalat tulee nykyään kuivattua leluiksi. Silloin kun työstetään yksittäisiä ruokakaneja, nämä laitetaan pussissa pakkaseen odottamaan että niitä kertyy isompi määrä. Nyt kun kaneja pilkottiin kerralla useita, saatiin kuivurikin kerralla täyteen. Samaan kuivurilliseen mahtui myös pakastimessa odottaneet pari pussia kuivattavia. Nahkoihin olen jo onnistunut löytämään yhden helpohkon kuuloisen parkitsemisohjeen, mutta sitä en ole  toistaiseksi saanut aikaiseksi koittaa. Nytkin nahat menivät vielä raakanahkoina pakastimeen odottamaan sitä kun mietin, lähdenkö kokeilemaan parkitsemista itse, vai lahjoitanko ne taas eteenpäin jollekin koiraharrastajalle tai muinaistekniikka-artesaanille materiaaliksi.  

Osa pakastimeen päätyneistä kanipusseista. Näitä on taas arkena helppo ottaa ja sulattaa.
Kahdeksan kanin kanssa urakkaan meni taas useampi tunti, mutta viimeistään siinä kohtaa kun sai tyypeille ensimmäisen kanikupillisen tarjolle, koko homma tuntui taas sen arvoiselta. Raakaruokintaryhmissäkin kun on tullut havaittua aiempaa useammin postauksia epäillyistä kana-allergioista, miksi kanssa kokee tärkeäksi koittaa pitää ruokavalion mahdollisimman monipuolisena, sekä totuttaa lauma syömään mahdollisimman paljon erilaisia eläinproteiineja. Sillä ei toki voida varmuudella välttää sitä, etteikö meillekin joskus joku allergikko eksyisi, mutta ainakin se helpottaisi huomattavasti eliminaatiodieetille siirtymistä, kun ei tarvitsisi silloin lähteä alusta opettelemaan, että muutkin lihat kuin broileri ovat ruokaa. Fretit sen enempää kuin kissatkaan kun eivät ole aina kaikkein avarakatseisimpia uusien kulinaaristen elämysten suhteen - ainakaan silloin kun kyse on omaan kuppiin tulevista ruuista, eikä rehellisesti itse pöllityistä.

Jussin jatkaessa keittiöhommia, minä siirryin pesemään kuivattavia kuivauskuntoon
Aiemmin pakastetut mukaanlukien näitä kertyi taas kaikkiaan seitsemisenkymmentä
Sen määrän kuivaamiseen riittää meidän kuivurissa puolet tasoista, niin sai asetettua tasot taas vähän ilmavammin

Mikäli lukijoilta löytyy kiinnostusta, osa kuivatuista kanileluista voisi lähteä maailmalle myös arpoen. Meillä etenkin Nutella rakastaa kannella noita, eivätkä ne vaarallisia myöskään syötyinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti