Valentines Ferret Show

Alkuvuosi on ollut näyttelyiden aikaa, ja lauantaina alkuvuoden näyttelyputki saatettiin päätökseen Valentines-näyttelyssä. Tämän jälkeen alkaakin taas useamman kuukauden näyttelytauko, kun kasvattajien huomio siirtyy näyttelyistä alkavaan pentukauteen. Lauantaisessa Valentinessa olikin jo paljon frettejä, joilla kiima oli lähtenyt hyvin käyntiin ja joiden kohdalla astutusajankohta alkaa olla käsillä. Itsylläkin kiima on jo lähtenyt käyntiin, mutta sen kohdalla ei olla vielä ihan yhtä pitkällä mitä monen muun. Jännitys siis jatkuu.

Näyttelyyn lähdettiin kimppakyydillä Turusta, tälläkertaa suuntana oli Nikinmäen koulu Vantaalla.
Autoksi saatiin tälläkertaa Janin äidin farmarimalli, mikä osoittautui onnenpotkuksi: senkin kanssa kun oli aika Tetristä, että saatiin pakattua kaikki boksit, playpenit ja muut kassit mukaan. Wilmalla, Sariannalla ja minulla kun oli kaikilla kaikki fretit mukana. Farmariperästä huolimattakin kaksi bokseista tuli sitten taakse, ja Snurre ja Esteri sekä Itsy pääsivät bokseineen sylikyytiläisiksi. Mutta onneksi tytöt eivät paina mitään. Sääolosuhteet vähän hidastivat etenemistä ja puolivälissä matkaa meidän pitikin laittaa Jussi soittamaan, että tulemme todennäköisesti myöhästymään. Kaikkein pahimmat myöhästymisarviot eivät kuitenkaan onneksi toteutuneet, kun ajokeli Salon jälkeen parani. Olimmekin lopulta paikalla heti puolen jälkeen ilmoittaumisajan loputtua virallisesti puolelta.

Turun poikia

Aitaukset saatiin nopeasti pystyyn salin etuosaan ja samalla tuli vilkaistua myös luetteloa nopeasti läpi: pieni kiirepaniikki helpotti siinä kohtaa, kun huomasin että Snurre ja Esteri olivat vasta luokassa seitsemän. Aitauksen ja tyttöjen valmisteluun oli siis hyvin aikaa, vaikka arvostelut alkoivatkin melko heti saapumisemme jälkeen. Ehti siinä pyytää sitten apuakin Sariannalta korvien suhteen. Se osoitti taas sen, mitä olin arvellutkin: minulla ja Jussilla on siinä edelleen opeteltavaa. Siinä kohtaa kun korvat olivat minusta olleet jo ihan hyvät, Sarianna pystyi kaivamaan sieltä vielä melkoiset kasat töhnää selvästi varmemmilla otteillaan. Lopputuloksena molemmat tytöistä saivatkin korvista täydet pisteet ja Esteri vielä erityismaininnan "very good!".  Samalla Sarianna huomasi, että Esterillä on lähtenyt toinen kulmureista tummenemaan, eli sekin on nyt sitten tarkkailussa, pitääkö Esterille jossain kohtaa hammaslääkäriaikaa varata.

Heti alkunäyttelystä kävin myös tutustumassa Helin kojulla ihan uudenlaiseen näyttelypalveluun: hierontapisteeseen <3 Oli kyllä taas ihanaa olla kunnolla hierottavana, minulla niska-hartiaseutu kun vetää välillä todella pahasti jumiin. Se oli siinä määrin rentouttavaa, että Heli siskonsa kanssa vitsailikin, että mihin he laittavat lepopisteen hierontatuoliin nukahtaneille, kun eihän siinä voinut muuta kuin istua hiljaa silmät kiinni. Mikäli oma rahatilanteeni olisi parempi, en olisi varmasti noussutkaan siitä tuolista ennen puoltapäivää. Nyt se laittoi kyllä muistuttamaan, mikä on yksi niistä ensimmäisistä sijoituskohteista, kun saan maksettua luottokorttini pois.

Seiskaluokan parhaat

Muuten näyttely etenikin melko normimalliin ihmisten kanssa jutellen ja eläimiä katsellen. Itsystäkin
on tullut kiiman myötä selvästi levottomampi, niin se joutui nyt olemaan valitettavasti enemmän boksissaan. Sylistä kun olisi pitänyt päästä tutustumaan kaikkiin naapuriaitausten poikiin, eikä sitä pystynyt nyt pitämään omien tyttöjen kanssakaan samassa aitauksessa, kun meno meni heti

painimatsiksi. Onneksi boksissaan pieni tumma prinsessa sentään rauhoittui nukkumaan. Snurre ja Esteri ovat implanttiensa kanssa autuaan tietämättömiä tästä kevättalven kiimanhuuruisesta maailmasta: ne viettivät näyttelypäivänsä pitkälti nukkuen, välillä viltin eri poimuissa ja välillä samassa kasassa. Kummatkin niin syvästi viltin sisälle kaivautuneita, että meidän aitaus näytti suurimman osan ajasta tyhjältä. Iltapäivän puolella Jussi lähti käymään Seelin kokouksessa Helsingissä ja minä jäin näyttelypaikalle likkojen kanssa, mikä oli ihan hyväkin, kun kokouksen aikana tuli kutsut re-calleihin, ja tälläkertaa Esteri pääsi taas eteen. Kokous päättyi onneksi niin, että Jussikin ehti mukaan palkintojen jakoon, ja pääsi taas ottamaan kuvia, kun Esteri valittiin toistamiseen luokkansa toiseksi.

Päivän isoin yllättäjä Turkuporukassa oli kuitenkin Nasu, eli Wilman rupumummu, jolle Wilma ei ole koskaan odottanut mitään. Niinpä Wilma ei meinannut edes uskoa, kun Nasu pyydettiin re-calleihin ja hänen piti käydä varmistamassa asia vielä järjestäjiltä, ennenkuin hän antoi tytön heidän mukanaan eteen. Vielä vaikeampi Wilman oli uskoa, kun Nasu julistettiin ensin luokkansa voittajaksi ja hetkeä myöhemmin vielä parhaaksi veteraaniksi. Niinpä kotimatkalle lähdettiin kaikkiaan kolmen palkintokassin kanssa.

Ikäluokkien parhaat

Kotiinpäästyä alkoikin sitten saaliin jako. Itse omin Esterin palkintokassissa olleen suklaalevyn, siinä missä Snurre, Esteri ja Mihail alkoivat jakaa palkintokassista löytyneitä kanafileesuikaleita ja vitamiinitahnaa. Vitamiinitahnan nimi pitää kyllä laittaa heti ylös ja tuote etsintään, kun suureksi yllätyksekseni sekä Snurre että Mihail pitivät siitä molemmat. Esteriä sitä ei vielä saatu syömään, mutta Esterillä meillä nyt on muutenkin ruokailut parhaalla mallilla.

Kiitos vielä paikalla olleille ja järjestäjille, ja viimeistään Tammerferretissä taas nähdään! Ja Turkuporukkaa toki aiemminkin.