tiistai 16. helmikuuta 2016

Akvaariokuulumisia

Minun ei pitänyt enää muuttaa kalastossa mitään alkuvuoden aikana, mutta lehtikalojen aikuistuminen eteni odotettua nopeammin. Vaikka ne ovat vielä selkeästi keskenkasvuisia, allas kävi liian pieneksi kahdelle oletetulle urokselle, jotka aloittivat reviiritaistelut. Nyt tuli sitten aika etsiä uusi allas numero kolmoselle, koska pukarien taistelut yltyivät siihen pisteeseen, että toisen tai molempien hengenlähtö olisi ollut oletettavasti lähellä, ellei kaloja olisi erotettu. Neljäs lehtikaloista kuoli jo melko pian kalojen tultua; se oli alusta asti piilottelevampi eikä missään kohtaa liikkunut muiden lehtikalojen kanssa. Sen kohdalla sen laittoi silloin muuttostressin piikkiin, mutta voi olla, että se oli lähtökohtaisesti muita heikompi tai joutui heti muiden silmätikuksi. Se löytyikin altaasta kuolleena jo joitain päiviä lehtikalojen kotiuttamisen jälkeen. Nyt kolmannen palattua liikkeeseen ja neljännen kuoltua tuolla altaassa on oletettavasti koiras-naaras -pari. Mitään kutuaikeita niiden välillä ei ole ollut vielä havaittavissa, mutta toivottavasti ne aikovat hyväksyä toisensa myös jatkossa. Pariskuntahan kun oli se, mitä tuonne lähdettiin hakemaan, mitä vaikeuttaa se, että myyntikokoisista lehtikaloissa sukupuolierot eivät ole näkyvissä.


 Vaikka alusta asti oli tiedossa, että sukupuolien selvittyä osa lehtikaloista joutuu todennäköisesti lähtemään, Jussia luonnollisesti harmitti, kun hänen nimikkokalansa vähenivät altaasta. Niinpä asiaa harkittuani ja varmistettuani asiasta vielä myyjältä, kysyin Jussilta haluaisiko hän tuonne tulievän. Se kun viihtyy erakkonakin, jolloin ei ole riskiä, että altaassa olisi yhtäkkiä kaksi kutevaa reviirikalaa allasta jakamassa, mitä olisi voinut käydä, jos lehtikalojen seuraan olisi miettinyt toisenlajisia kirjoahvenia. Tulievä on myös muita kaloja kohtaan yleensä säyseämpi mitä tulipyrstö. Jussi innostui asiasta heti, ja nyt tuolla purskuttaa sitten lehtikalaparin lisäksi yksilöitävissä oleva Kapteeni Tulievä. Jussi kun ei itseni tapaan perusta yhtä paljoa parvikaloista, joissa parven yksittäiset yksilöt eivät ole tunnistettavissa, vaan hänelle nuo vähän isommat jayksilöitävissä olevat kalat ovat se, mitä hän tykkää akvaariossa seurata. Ja nyt kun altaan koko sen sallii, niin ihan mielelläni suon hänelle muutaman sellaisen.

Nyt sitten pidetään peukkuja, että rauha säilyy altaassa, ja seuraavat muutokset kalastossa tulevat olemaan mahdollisia parvien täydennyksiä. Intiaanisulkia ja kuparimonnisia kun tuonne menisi todennäköisesti molempia vielä nykyistä isommat parvet. Haarniskamonnejakin haluaisin mahdollisesti lisää, mutta se saa ehkä odottaa siihen, että saa altaan taas jossain kohtaa päivitettyä isompaan. Jotenkin kaloja seuratessa lisäuintitila kun alkaa aina varsin pian vaikuttaa hyvältä idealta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti