perjantai 19. helmikuuta 2016

Raatorallia

Vaikka laitoinkin tytöille tilaukseen frettien purkkimuonaa, en ole silti luovuttanut myöskään kokonaisten ruokaeläinten suhteen. Niitä tytöt saavat säännöllisen epäsäännöllisesti ja tänään tytöt saivat itseasiassa jotain uutta: Jussi toi niille niille tuliaisiksi keskikokokoisen rotan. Sabor kun on taas alkanut paastoamaan, eikä Jussilla ole kämpillään ketään toista, joka söisi noin isoa.

Alkuasetelma raatoruokailun suhteen oli tyypillinen: tytöt saivat rotan ruokintakaappiinsa ja kaappi meni lukkoon. Tytöt eivät uniltaan ehtineet heti tutustumaan saaliiseensa, joten Miikkis linnoittautui ruokintakaapin eteen ryskyttämään sen ovea. Tähän mennessä ruokintakaapin ovi ei ole antanut vielä ikinä periksi, mutta niin kauan kuin tytöillä on paremmat eväät, Miikkis on valmis yrittämään. Onhan se nyt pirun epäreilua, että uniset pikkunääpät saavat herkkuja ja valpas ahne skunkkipoika joutuu olemaan ilman.

Esteri herää tytöistä ensimmäisenä ja kipittää ruokintakaapille tutustumaan valikoimaan. Hetken tutkimisen jälkeen Esteri päätyy perinteiseen virhepäätelmään, että rotta olisi paremmassa jemmassa jossain muualla kuin ruokintakaapissa. Esteri ehtii kantaa sen ruokintakaapin kulkuaukolle, kun Miikkis jo nappaa rottaa toisesta päästä kiinni. Sen jälkeen kaksikko juoksee keittiöstä olohuoneeseen repien rottaa toisiltaan, ennenkuin Esteri luovuttaa ja Miikkis siirtyy saaliineen rahin alle.

Esteri vaikuttaa silti todella nälkäiseltä ja ravaa ruokintakaapilla. Päätän laittaa tytöille rotan korvikkeeksi tipuja, ja nostan ne tavallisesta poiketen vesihauteeseen, kun nälkä on selvästi jo kova. Tiput eivät silti ehdi edes sulaa, ennenkuin löydän jo tyttöjen kaulajemman. Ei ihmekään, että nälkäkuolema uhkaa, kun edelliseen ateriaan ei ole koskettukaan. Tiput ovat kuitenkin jo melkein sulia, joten annan nekin.

Esteri alkaa heti toimeliaasti kantaa tipuja ympäri asuntoa etsien niille täydellistä jemmaa. Toinen viedään ensin vaatehuoneeseen ja sieltä takaisin kaappiin. Toinen linnan sisäänkulkutunneliin, jossa se selvästi ällöttää Snurrea, joka ei halua koskea koko tipuun, eikä meinaa siksi päästä kulkemaan linnaan. Miikkis käy nuuhkimassa tipun läpi, mutta toteaa rotan paremmaksi ja palaa sen luokse.

Nyt pelataan sitten raatobingoa. Edelliskerralla molemmat tiput katosivat jälkiä jättämättä. Nyt jännätään päästäänkö samaan, vai saako noita parin päivän päästä raaputtaa jostain. Ainakin tyttöjen huomisen aamupalan pystyy skippaamaan hyvällä omalla tunnolla, kun tietää neitien jemmoista taas löytyvän mistä valita. Miikkiskin kun on sen verran kyllästynyt tipuihin, että saattaa jättää ne jemmat jopa ratsaamatta.

Kyläpaikoissa se purkkiruoka voisi tosiaan olla aika kova juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti