torstai 10. joulukuuta 2015

Suoraa lähetystä Ylen studiolta

Studiosohvalla
Lemmikkimessuviikonloppuna kävi kutsu Ylen Puoli seitsemän -ohjelman studiovieraiksi. Puoli seitsemän -ohjelmassa on nyt käynnissä lemmikkiviikko, ja he olivat kiinnostuneita saamaan studioon myös haisunäädän. Hetken asiaa mietittyämme päätimme tarttua tilaisuuteen - ja tarjoutua tuomaan yhden haisunäädän sijasta mukanamme kaksi. Noora kun lupasi ystävällisesti taas lainata Pikku-Karhua meille edustuskaveriksi. Toisihan Ylen lähetys kuitenkin taas lisänäkyvyyttä lajille - monen kun on yhä vaikea uskoa, että näitä voi oikeasti pitää lemmikkeinä, eivätkä nämä kotioloissa haise kokoaikaa.

Niinpä eilen tuli otettua varaslähtö töistä ja käytyä kotona pakkaamassa Miikkis messiin. Jussi oli lupautunut lähtemään minulle kuskiksi, ja oli hän lupautunut tulemaan jopa kameroiden eteen, kun minua pelotti ajatus joutua yksin suoraan lähetykseen. Häntä se ajatus tuntui kyllä jännittävän vielä enemmän mitä itseäni. Oma pää kun askarteli enemmän Suomen lemmikkihaisunäädät ry:n kannanottoa koskien valmisteilla olevaa kansallista vieraslajilakia. Sitä, mikä tulee vuoden vaihteessa ratkaisemaan, onko haisunäätä sallittu lemmikki, vai torjuttava potentiaalinen vieraslaji. Niinpä itsellä oli Hesan reissullakin läppäri autossa mukana, että sain napattua itselleni lisää kirjoitusaikaa. Olin siten aika tylsää matkaseuraa, kun vain näpytin konetta ja käänsin vielä radionkin pois kirjoitusrauhan saamiseksi. Juttuseuraakin minusta sai vain, kun kyselin tekstin muotoiluista. Mutta väkisinkin tuo lakijuttu vetää vähän vakavaksi, kun koko haisunäätäharrastuksen lähitulevaisuus Suomessa on siitä kiinni, vaikkei se yksittäisiin jo olemassa oleviin lemmikkiyksilöihin tulisikaan vaikuttamaan.

Väsynyt pr-skunkki
Studiolle saavuttaessa mieli muuttui kuitenkin väkisin positiivisemmaksi. Ensin pisti hymyilyttämään, kun portilla oli ihan oikea portinvartija kopissaan valvomassa kulkua. Sellaiseen ei vain ole koskaan tullut vielä törmättyä. Portista päästiin kulkemaan, kun nimi löytyi listalta. Parkkipaikalle päästyä soitimme Ylen toimitussihteerin meitä vastaan, mutta yllätykseksemme sieltä tuli isompikin vastaanottokomitea, kun haisunäätiä oli jo niin kovin odotettu. Niistä oli jopa nähty jo unta edeltäkäsin :) Ylös päästyä pojat pääsivätkin heti bokseistaan sylikierrokselle - ja someen, kun porukka alkoi kaivaa esille kännyköitään. Omakin jännitys alkoi siinä sitten haihtua, kun kaikki olivat niin mukavia ja välittömiä, ja pääsi heti puhumaan itselle tutusta aiheesta, eli haisunäädistä. Hyvä tovi siinä sitten menikin, että puheenaihe maltettiin siirtää haisunäädistä illan ohjelmaan :D Siinä kohtaa tuli myös puheeksi illan kirjailijavieras ja se, että studiotilan kannalta olisi parempi, jos minusta ja Jussista vain toinen menisi kameran eteen. Enää silloin ajatus ei onneksi tuntunut yhtään pelottavalta. Jussi toimi sitten meidän huoltojoukkoina, ja opasti poikien kanssa kun minä olin meikissä ja pystytti pojille aitausta niiden omaksi VIP-loungeksi - eipä sillä, että ne olivat sielä kauheasti ehtineet aikaa viettää.

Poikien taukotila
Ohjelma ehdittiin vetää kerran harjoitusluontoisesti läpi ennenkuin siirryin meikattavaksi. Harjoituksessa tuli vähän takelleltua sanoissa, mutta kysymykset tulivat samalla tutuiksi, samoin kuin ohjelman kulku. Minun ollessani meikattavana kuvattiin ohjelman spotti, jossa Mihail pääsi jo esiintymään.  Meikattavana olo oli kanssa aika jännä kokemus: itselläni kun ei ole muutenkaan kauhean montaa kertaa elämässäni meikkiä ollut, niin en edes vitsaillut, kun totesin, että tunnistaakohan Jussikaan minua enää (siinä meni oikeasti hetki).

Maailman paras tuki <3
Sitten koitti H-hetki. Tuli aika siirtyä oleskelutilasta studion sohvalle takaisin. Kamerat alkoivat liikkua ja sitten tulikin jo tunnari. Ja minulla oli hauskaa, vaikkakin sitä oli vähän hermona myös (mikä myös kuuluu etenkin alkupätkässä ;)). Mihail ja Pikku-Karhu taas eivät olleet kameroista moksiskaan ja niistä tilanne ei poikennut mitenkään siitä, että istutaan sohvalla vieraiden ihmisten kanssa. Sohva kuin sohva. Pikku-Karhu veti siinä jopa torkut sillä välin, kun osa ohjelmasta kuvattiin studion toisessa päässä. Poikien kanssa on kyllä aina niin ilo edustaa <3 Mihail nyt on tietysti aina maailman mahtavin, mutta tuo pikkujäpikkäkin osaa jo nyt ottaa todella lunkisti, vaikka ikää on vasta puolivuotta. Se tekisi aina niin mieli jättää palauttamatta ja ottaa mukaan kotiin. Etenkin nyt kun Mörkö oli meillä sen pari viikkoa Miikkis ei enää jaksanut edes komentaa Pikku-Karhua pois luotaan.
Studiota

Studiosta oleskelutilaan palatessa alkoi sadella kehuja. Jakso meni tiimin mielestä todella hyvin ja pojat käyttäytyivät todella mallikelpoisesti. Ja hyvin pian kävi myös selväksi, että hyvin moni tuttukin oli ehtinyt nähdä ohjelman heti suorana. Itseä edelleen hämää oma puhevikani, kun tämäntyyppiset tilanteet (kun katsoin ohjelman kotona areenasta) ovat ainoita joissa itse sen kuulen. Mutta ainakin sitä koki kyllä itsekin näyttäneensä edustavalta ;D Mutta se ei silti estänyt hyvää fiilistä jaksosta ja sitä että sitä jäi vielä hyviksi toviksi ohjelman jälkeen juttelemaan haisunäädistä poikien saadessa paljon sylittelyjä ja silittelyjä. Lopulta tuli kuitenkin aika täyttää vieraskirja ja lähteä kohti Turkua - Vihdin kautta.


Ohjelma Areenassa :)

6 kommenttia:

  1. Tuo meni tosi hyvin, en ehkes huomannu että teikäläinen olis jännittäny meni tosi luonnollisesti :)

    VastaaPoista
  2. Oli kiva nähdä teijät telkkarissa, hienosti meni! :) Piti erikseen käydä katsomassa jakso netistä, kun en kerennyt suoraan telkkarista jaksoa katsoa :D

    VastaaPoista
  3. Oot niin symmpis, rakastan tuota naurua! Eikä jännittäminen näkynyt edes tällaisen tuntemattoman katsojan silmiin :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille ihanan positiivisista kommenteista! :D Tuosta reissusta ja kokemuksesta jäi kyllä niin positiivinen kuva, että menisin kyllä ehdottomasti uudestaankin, jos tilaisuus tulisi. Jussin kanssa kyllä vähän naureskeltiin, että mitenhän tuo mahtaisi esimerkiksi frettien kanssa onnistua, kun nyt Mihail ja Pikku-Karhu oikeasti vain lötköttivät vuoroon eri ihmisten syleissä koko tuon ajan. Ei taitaisi ihan onnistua Snurren kanssa xD

    VastaaPoista
  5. Munkin mielestä tosi kiva jakso ja symppikset vieraat!
    Nauratti hieman kun perjantain jaksossa vieraana ollut Lola-kilpikonna oli paljon aktiivisempi kuin haisunäädät: halusi kovasti sylistä maahan käppäilemään ja paineli sitten kovaa vauhtia pitkin lattioita :D terv. Tanja

    VastaaPoista
  6. Tanja ei sitten oikeasti ole miun salainen alter egoni, vaikka nämä ekat kommentit tulevat aina näin copypasteamalla ;D Jokin outo siinä on, kun aina saman ihmisen kommentit tulevat näkyviin vain sähköpostiini.

    "Munkin mielestä tosi kiva jakso ja symppikset vieraat!
    Nauratti hieman kun perjantain jaksossa vieraana ollut Lola-kilpikonna oli paljon aktiivisempi kuin haisunäädät: halusi kovasti sylistä maahan käppäilemään ja paineli sitten kovaa vauhtia pitkin lattioita :D terv. Tanja"

    Kilpikonnat ovat tunnetusti aika vauhtihirmuja xD Pojat otti kieltämättä studiolla hyvin lunkisti. Ehkä niihinkin olisi tullut eloa, jos joku olisi avannut jossain jääkaapin :D

    VastaaPoista