lauantai 19. joulukuuta 2015

Akvaarioprojekti

Akvaariostani ei ole kuulunut blogissa paljoa mitään, koska akvaariolle ei ole kuulunut paljoa mitään. Minun on ollut vaikeaa pitää pienen purkin vesiarvoja kauhean stabiileina, mikä on johtanut ajoittaisiin yksittäisiin kalakuolemiin. Ne ovat harmittaneet ja vieneet intoa koettaa rakentaa altaaseen toimivaa kalastoa. Kasvit taas ovat viihtyneet oikein hyvin, etenkin ne ensimmäiset eli vesimiekka ja yksi saniaislajike. Itseasiassa jopa niin hyvin, että ne ovat kasvuvoimallaan tukahduttaneet melkein kaikki muut kasvit altaasta, vaikka olen niitä koittanut säännöllisesti karsia. Akvaario on siis suurimman osan ajasta ollut suhteellisen siisti ja kiva huoneen koriste; enemmän ehkä sisustuselementti kuin mikään harrastuksen kohde. Tämä ihan kiva vaihe päättyi kuitenkin viime viikolla, kun altaasta löytyi taas yksi kuollut piikkisilmä. Se ei ollut ihan kivaa. Ja siinä kohtaa tulin siihen tulokseen, että minulla on oikeastaan tasan kaksi vaihtoehtoa: joko luopua akvaariosta kokonaan tai hankkia sen kokoinen allas mitä osaan oikeasti hoitaa. Akvaarioiden kohdalla kun pätee ehdottomasti se, että allas on sitä helpompi hoitaa mitä enemmän siinä on litroja. Ja minä en selvästi selvinnyt alle satalitraisen kanssa, joka vaatisi todella säännöllistä ylläpitoa.

Pohjahiekan tarkistus
Päätin siis päivittää altaan noin parisataalitraiseen. Selailin toria, aqua-webbiä ja muita tietämiäni
nettikirppiksiä, mutta en löytänyt sopivaa. Kaikki olivat joko liian kaukana, liian pieniä, liian suuria tai muuten hankalia. Selailin akvaarioliikkeiden sivuja ja mietin uuden hankkimista. Sitten mietin luottokorttivelkani saldoa ja suljin akvaarioliikkeiden sivut. Mietin nykyisen altaan tyhjentämistä, mutta en halunnut luopua miun inkkareista. Sitten päätin, että jos kellään nyt ei oikeasti ole Turussa myydä parisataalitraista allasta jalustoineen ja suodattimineen, on minun ehkä tingittävä kokotoiveestani - ylöspäin. Niinpä lähdin kyselemään mittoja myytävänä olevista 350-450-litraisista altaista. Olin mitannut, että miettimääni altaan kohtaan mahtuisi maksimissaan 140 senttinen allas, mikä sulki osan noista isoimmista pois. Mutta yhden kohdalla sitten tärppäsi, ja se vaikutti muutenkin mitä passeleimmalta paketilta: mukana tulisi allas, jalusta, Eheimin ulkosuodatin, lämmitin ja hiekat. Paketin sai ostaa ilman valaisinta, mikä oli hyvä, koska halusin siirtää altaaseen valaisimen nykyisestä altaastani. Se vähän mietitytti, kun jalusta oli alumiinia ja olen tottunut puukaapistoihin, mutta kun koko setillä oli hintaa vähemmän mitä pelkällä altaalla uutena, silmä saa nyt tottua tuohon ;-) Etenkin kun tämän paketin kohdalla oli vielä yksi mitä mahtavin plussa: sen sai kotiin tuotuna, kun sen myyjä oli muutenkin vuokraamassa pakettiauton tyhjennyspäivää seuraavaksi päiväksi. Se sitten lopulta ratkaisi pelin, sillä muuten meidän olisi pitänyt itse lähteä etsimään laina-autoa jostain tai vuokraamaan peräkärryä altaan siirtämiseksi. Niinpä löimme kaupat lukkoon 390-litraisesta paketista.


Allas saapui torstaina, jolloin sain onneksi peliporukalta apua sen sisäänkannossa - etenkin hiekat kun painoivat paljon. Ensimmäisen illan missiona oli saada allas mahdollisimman äkkiä paikoilleen ja suoraan, niin että saatiin hiekat altaaseen ja suodatin pyörittämään vettä. Hiekka kun oli vielä kosteaa ja täynnä kierteisiä ja samoin suodatin vielä kostea; halusin että niissä olevista tarpeellisista bakteereista mahdollisimman iso osa säilyisi hengissä nopeuttamaan altaan kypsymistä muuton jälkeen. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia, allas sai kyllä heti myös ensimmäiset kalansa: suodattimen pohjalle jääneestä vesitilkasta löytyneet kolme monnislasta, jotka olivat jääneet suodatinta tyhjentäessä huomaamatta, kun ei altaan myyjäkään ollut sieltä osannut elämää etsiä. Monnisten kasvettua sitten päätetään, saavatko ne parven ympärilleen täällä, vai etsitään niille uusi koti, josta parvea jo löytyy.

Täyttö käynnissä. Jussi rajasi hienosti miun naaman pois ;-)
Eilen akvaario-operaatio jatkui valojen asentamisella ja kalojen muutolla. Akvaarioliikkeestä käytiin hakemassa toinen ledivalaisin ensimmäisen rinnalle. Myönnän, että itselleni valaistus on se missä herkimmin hifistelen altaiden kanssa ja mihin olen valmis käyttämään eniten rahaa: minusta altaan avoimuus ja se että valot voivat olla paikoillaan huoltotoimia tehtäessä, kasveja istuttaessa yms. vain lisää harrastusmukavuutta niin äärimmäisen paljon - ja rakastan myös sitä, että kasvit voivat sen myötä kasvaa osittain ulos altaasta. Samalla tuli katseltua myös kasveja ja kaloja, mutta ne jäivät yhtä partamonnia lukuunottamatta vielä liikkeeseen. Kasvit odottamaan sitä, että käyn hakemassa altaan myyjältä kasveja tiistaina ja tiedän paremmin mitä tuonne sen jälkeen vielä kaipaan ja kalat sitä, että altaan bakteerikanta saa hieman aikaa toipua muutosta. Tulevaa kalastoa on kyllä jo kovasti suunniteltu Jussin kanssa: minä haluan altaaseen lisää intiaanisulkia ja jossain kohtaa pari punaista noitamonnia. Jussi kaipailee jotain isompia ja näyttävämpiä kaloja, joten sovittiin neljästä lehtikalasta ja haarniskamonneista. Lehtikaloista kyllä jo varoittelin Jussia, että vaikka ne poikaset viihtyvät paremmin parvessa, voi osan niistä joutua laittamaan eteenpäin siten kun sukupuolet selviävät, mikäli kaloista muodostuu kutupari. Tuo allas  kun ei ole vieläkään mikään valtava, vaikka onkin viisinkertainen aiempaan nähden.

Jättivesimiekka tuntuu heti pääsevän paremmin oikeuksiinsa isommassa altaassa, mutta siitä,
saniaispuskasta ja parista muusta kasvista huolimatta allas on vielä kovin aution oloinen, mutta jostainhan sitä on lähdettävä liikkeelle ;-) Kalat ovat vielä eilisen muuton jälkeen hyvin ihmeissään; inkkarit hengaavat löyhänä parvena ja piikkisilmät ovat kadonneet hiekkapohjan sekaan. Suvereeneimmin tuolla vetävät nuo vilkkaat ja menevät monnislapset. Olin oikeastaan yllättynyt, kuinka helposti kaikki kalat saatiin vanhasta altaasta kiinni, vaikka itse en ole pyydystänyt kaloja vuosiin ja Jussille tämä oli ensimmäinen kerta ikinä. Samalla sai tarkistettua altaan nykyisen asujaimiston: inkkareita on edelleen se alkuperäinen tusina ja leväsukarapuja kaikki kolme, vaikka jälkimmäiset on julistettu kuolleeksi jo useampaan kertaan niiden jättäessä vanhoja kuoriaan pitkin allasta. Nuolimonneja on enää yksi ja piikkisilmiä kaksi: jälkimmäisiä muutettiin kolme, mutta yhdelle muutto oli se viimeinen niitti. Niidenkin kohdalla on nyt harkinnassa, pitäisikö ainakin piikkisilmille hankkia ympärilleen uusi parvi.  

Apunäätä väsähti
Pikkualtaan ulkosuodatin valjastettiin kanssa alkuun ison altaan käyttöön, auttamaan typen kierron kunnollista käynnistymistä. Sen letkuja en kyllä edes koittanut naamioida altaan taakse, että se on helppo napata pois sitten kun lähtöstartti on annettu. Vedenparannusainettakin kipattiin sekaan koko loppupullo ja todettiin, että jatkossa pitää taas tilata isompia pulloja. Ei sentään ihan vielä kanistereita, mitä kanssa myydään. Samalla liityin pariin akvaarioaiheiseen facebook-ryhmään, ikäänkuin uusi allas lähtisi herättelemään taas kiinnostusta lukea akvaariojutuista laajemminkin, sen sijaan että hoitaa vain omaansa :-D

Jussin ohella Snurre ja Esteri ovat myös olleet kovasti akvaariojutussa mukana ja tehneet parhaansa auttaakseen. Ne ovat ilmastaneet pohjahiekkaa kaivamalla, samalla kun me fiksasimme allasta. Esteri koetti kovasti auttaa ulkosuodattimien massojen tarkistamisessa kaivamalla ne viemäriin, mutta minä ilkeästi keskeytin sen vetoamalla siihen, että likakaivon pohjalla liottaminen ei välttämättä tuottaisi toivottua bakteerikattausta. Esteri oli eri mieltä ja sai hetkellisen bannin kylpyhuoneeseen. Snurre onnistui myös varastamaan proppupussin nenämme edestä kummankaan huomaamatta ja jemmaamaan sen lämminvesivaraajan taakse, missä se on toki paremmassa tallessa mitä keskellä lattiaa. Sitä sieltä etsiessä löytyi myös kasa mätänemässä olevia kanankauloja, joka selitti yhdellä kertaa paitsi sen, miksi Miikkis on koittanut viime päiviin asti tunkea lämminvesivaraajan alle, mitä se ei yleensä tee, ja miksi kylpyhuoneen haju ei ole hävinnyt, vaikka olen koittanut siivota sitä normaaliakin ahkerammin. Nämä kaksi olisi ehkä voinut yhdistää aiemminkin, jos olisi vaivautunut pysähtymään miettimään asiaa ;-)

Allas tämänhetkisessä asussaan

Mihailille uuden altaan tulo on ollut selvästi isompi shokki mitä tytöille; unohdin nimittäin torstaina kokonaan pojan iltapalan touhutessani uuden altaan kanssa. Poika kyllä koetti useampaan kertaan pyytää annostaan, mutta totesin aina palaavani asiaan kohta, kunnes Miikkis nukahti sohvan alle luovuttaneena, eikä tullut koko yönäkään viereen nukkumaan. Aamulla aamupalan jälkeen se olisikin sitten kaivannut kaikkuaikaa ja viereen tai syliin nukkumaan, mutta jouduin harmikseni lähtemään töihin. Siinä kohtaa olisi kyllä melkein tehnyt mieli laittaa esimiehelle viestiä kohtaamastani ylivoimaisesta esteestä, mikä estää työpaikalle pääsyni. Sillä mitä muutakaan se voisi olla, kun uninen haisunäätä tarraa tassuillaan kädestä kiinni ja työntää haukotellen pään kainaloon. Mutta ei se silti auttanut kuin lähteä. Etenkin kun Miikkis alkaa olla nyt talvimoodissa ja jos se saisi päättää, se nukkuisi sylissä _paljon_. Onhan ihminen oikein hyvä lämpöpatteri.

Nyt sitten odotellaan miten uusi allas lähtee käyntiin. Ja joulua. Nääpät kun saivat alkuviikosta myös oman joulukuusen tutustuttavaksi ennenkuin siirrytään Tampereelle joulun viettoon. Että ei tarvitse mummolareissua aloittaa heti kuusen kaatamisella. Tähän mennessä kuusesta kiinnostunein on ollut Snurre, joka jaksoi ensimmäisenä päivänä innostunut painimaan alaoksien kanssa, mutta joka on nyt jättänyt kuusen muiden tapaan rauhaan.

 Faunattarelta tuli myös paketti kissanhiekkaa testiin. Pitääkin ottaa se nyt koekäyttöön, kun saa allasjutut pois alta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti