tiistai 1. joulukuuta 2015

Kysymyspostaus, osa: vastauksia kysymyksiin

Kuukausi vaihtui ja on tullut vastausten aika. Onnistuin sähläämään jotain fontin värien kanssa, katsotaan saako Jussi ne vielä fiksattua, vai pysyykö postaus paikoin jouluisen punaisena ;)


Tuo seuraava postaus tätä vähän valottaakin haisunäätien osalta, mutta miten onnistuu tuollaiset laumojen yhdistelyt? Aiempien postausten perusteella voi siis frettitalouteen tuoda hoitolaisia, mutta millaiset reviirihommat niillä on, ettei tule tappeluita? Vai ovatko fretit niin sosiaalisia etteivät rähise, vai niin välinpitämättömiä muista, etteivät viitsi rähistä (vai jotain muuta)?

Esteri moikkaamassa hoitofrettejä
Etenkin frettien kohdalla laumojen yhdistelyt ovat hyvin pitkälle kiinni siitä, keitä ollaan
yhdistämässä. Eli henkilökemiat ratkaisevat paljon, ja freteissä on hyvin isoja eroja siinä, kuinka hyvin tai nopeasti ne tulevat muiden nääppien kanssa juttuun. Meillä Esteri on freteistä se sosiaalisempi ja se voi leikkiä muiden frettien kanssa jopa meillä kotona, eli omalla reviirillään. Se myös selvästi hakeutuu muiden frettien seuraan esimerkiksi miiteissä ja muissa. Snurre taas pelkää vieraita frettejä. Ei enää niin hysteerisesti kuin aluksi, jolloin se saattoi pissata alleen, jos toinen fretti tuli edes lähelle, mutta ei se niistä siltikään vielä pidä. Esterillekin se lämpeni kunnolla vasta kuukausien kuluttua ensikohtaamisesta. Sitä on sitten koitettu siedättää niihin noissa tapaamisissa ja muissa, mutta kyllä se edelleen viihtyy niissä parhaiten jonkun sylissä tai hupussa nukkumassa kaukana ahdistavista freteistä. Haisunäädät ovat yllättäen Snurrelle se neutraalimpi vaihtoehto: Snurre ei hakeudu niiden seuraan ollenkaan, mutta ei myöskään tunnu samalla tavalla pelkäävän niitä. Ne eivät vain kiinnosta. 

Hoitoeläimet ovatkin meillä aina eristettynä omasta laumasta silloin kun kukaan ei ole vahtimassa, joko portin takana keittiössä tai playpenissä olohuoneessa. Sillä vaikka Esteri meneekin aika sovussa vieraidenkin frettien kanssa, niin se ei vielä takaa, etteikö sitä vääntöä voisi tulla joissain tilanteissa, kun kyse on kuitenkin toisilleen vieraista eläimistä. Esimerkiksi viimeksi käydessään Ahti sai päähänsä, että Esteri on naaras, ja koitti alkaa raahata sitä niskasta putkeen seuralaisekseen - mistä Esteri ei taas ollut ihan otettu. Ja Snurrelle olisi varmasti vielä turhan kova paikka, jos toiset fretit pääsisivät koko ajan lähestymään, kun sille jo aitauksessa olevat vieraat fretit ovat vielä stressaava kokemus.

Eli vaikka useimmat fretit ovat sen verran sosiaalisia, että ne tulevat hyvin toimeen ainakin neutraalilla alueilla muiden frettien kanssa (kuten miitit, eläinkauppapäivät, messut), niin omalla reviirillä toimivan hierarkian muodostumiseen voi mennä kuukausia. Ja sitten on joitain tapauksia, joissa jotkin fretit eivät vain ikinä opi sietämään toisiaan, vaikka molemmille muut fretit olisivatkin ihan ok.

Ja sitten käärmeisiin liittyen. Näätäeläimet eivät ilmeisesti ota käärmeitä kovin suurena uhkana, jos käärme on terraariossa? Tiedätkö eivätkö ne hoksaa, että siellä on käärme, vai tietävätkö, ettei siitä ole vaaraa, kun on lasi välissä? 

Mini uteliaana
Ainakaan nämä meidän otukset eivät tunnu noteeraavan mitään elämää lasin takana, oli kyseessä sitten saalistettava tai saalistaja. En sitten tiedä, johtuuko se siitä, että näillä olisi jotenkin normaalia heikompi saalistusvietti, vai eristääkö välissä oleva lasi sitten toisen otuksen niin täysin. Mutta näille terrat tuntuvat olevan enemmän uusi kiipeilyteline, silloin jos terrojen lähelle pääsee kiipeämään. Hiiri/käärme/ötökkä voi rauhassa tulla ihan etulasille asti, ilman että nämä reagoivat mitenkään.

Fretit eivät kyllä yleisesti ottaen pidä montaakaan asiaa suurena uhkana, vaan keskivertofretti on omasta mielestään maailman suurin peto. Siksi ei haittaa, vaikka viereen tulisi vaikka iso koira, sillä mitäpä se fretille mahtaisi.


Entäs sitten jos joku käärme karkaisi? 

Nykyisten käärmeiden kanssa käärmeillä olisi isompi riski joutua noiden nääppien raatelemaksi. Nuo käärmeet kun ovat kaikki melko pieniä, myrkyttömiä ja tottuneita kuolleeseen ruokaan. Yksi noista käärmeistä menee pakoon jopa hiirtä, jos sitä erehtyy liikuttamaan ruokintapinseteissä. Eli etenkin Esteri ja Mihail olisivat kyllä isompi riskitekijä käärmeille, kuin käärme niille. Snurre on vähän siinä rajalla, kumpi siinä ensin tajuaisi olevansa saalistaja, vai tajuaisiko kumpikaan. 

Sitten kun Jussille tuleva myrkky kotiutuu tai jos taloon tulee joskus isompi kuristajakäärme, niin tilanne voi kääntyä osittain ympäri. Sillä vaikka tuo myrkkykäärme on nykyisiäkin otuksia pienempi, niin sillä voisi olla mahdollisuuksia noita vastaan, mikäli se ehtisi saada ensimmäisen iskun ja myrkky toimisi kuten pitää (osa myrkkykäärmeiden puremistakin on kuivia, eli myrkkyä ei erity). Tämän kohdalla terraarioon tulee kuitenkin Exoterran oman lukituksen lisäksi vielä toinen lukko, eikä käärmettä ikinä tulla käsittelemään samassa tilassa, jossa fretit ovat irti. Eli kaikki riskit pyritään kyllä minimoimaan.



Kommelluksia?

Monelle tapahtumahetkellä ikävällekin asialle on tullut naureskeltua jälkeenpäin. Kuten karkkipussiepisodille tai "rauhalliselle kotijuhannukselle", joka meni lopulta siihen, että ensin päivystettiin vuorokausi tuleeko Esterille suolitukosta neidin syömästä muovidinosauruksesta ja seuraava päivä syötettiin Miikkikselle lääkehiiltä ja etsittiin metsästä sinertävää nakkia - joka osoittautui onneksi myrkytetyn sijaan homeiseksi. Mutta kai sitä eläinten kanssa on joskus vain opittava etsimään jotain huumoria joka asiasta, että niitä jaksaa ;)
 
Mutta saa noille onneksi nauraa välillä ihan suoraankin, kuten joskus kun Miikkis päättää uhitella kunnolla. Kerrankin poikaa harmitti lenkillä todenteolla, kun Jussi piti liian lyhyttä hihnaa, ja poika päätti sitten protestoida tömäyttämällä etutassut maahan ja näyttämällä häntää. Oikein dramaattisen vaikutuksen aikaansaamiseksi Mihailin piti toki ensin ottaa vauhtia - sillä lopputulemalla, että etutassujen maahan tömäyttämistä seurasikin hieno kuperkeikka, kun peppu ei siitä vauhdista enää pysähtynytkään. Silloin haisunäätää kyllä nolotti, ja uhittelut jäivät hetkeksi siihen.


Tämän pentu olisi vähän tilauksessa...
Minkä eläimen haluaisit seuraavaksi?

Seuraavana haaveissa olisi pieni mustasoopeli frettityttö. Vähemmän vakavissaan sitä on miettinyt
myös haisunäätätyttöä tai arovaraania, mutta niissä voivat tulla käytännön asiat vastaan. Vähän sitä kyllä jännittää tuoda tähän mitään lisää, kun nykyinen lauma toimii nyt niin hyvin. Mutta frettien kohdallakin olen kokenut sen lajitoverien niin isoksi elämänlaadun parantajaksi, että en halua en halua kummankaan nykyisistä tytöistä jäävän ilman omaa putputuskaveria sitten kun toisesti aika jättää (mikä tapahtuu toivottavasti kuitenkin vasta vuosien päästä <3).


Paljon mihail painaa? (:D)

Mihail painoi viime punnituksessa viisi kiloa. Ja kyllä, siinä on pojan mittoihin nähden jonkin verran liikaa ;D


Oletko saanut uusia kavereita frettien kautta?

Olen kyllä.  Kyllä se sosiaalinen puoli on harrastuksissa ehdottomasti se yksi mikä vetää aina mukaan näyttelyihin ja muihin. On se sen verran ihanaa, kun löytää ihmisiä, joiden kanssa voi höpöttää fretinkakoista, implanteista, hajuista ja puremista ilman että tarvitsee kertaakaan selittää, miksi ei silti kadu valintaansa yhtään <3 Muut kun ihmettelevät tätä lajivalintaa jo siinä kohtaa, kun nämä viipottavat pitkin kämppää tutkien kaikki tasot ja hyllyt villisti putputtaen, kun nämä ovat muka liian vilkkaita. Ja vaikka ensimmäiset fretit tulivat itselle vasta kesällä, kyllä sitä on jo monia fretti-ihmisiä, joiden näkemistä odottaa aina innolla :) Tiiu kyllä viimeksi risteilyllä muistutti, että minä kyllä hakeuduin Turun frettiporukoihin Mihailin kanssa jo vuosi ennen kuin tytöt meille edes tulivat ;D


Miten frettinäyttelyissä toimitaan?

Näytteilleasettajan kannalta näyttelyt ovat hyvin pitkälti odottelua - minkä voi hyödyntää tutustumalla muihin nääppäilijöihin. 
 
KesäPiknikin näyttelyssä katoksestakaan ei aina ole haittaa
Näyttelyyn ilmoittautuneet saavat ennen näyttelyä sähköpostiinsa infokirjeen, jossa selviää tarkempia tietoja näyttelystä, kuten aikataulua, ajo-ohjeita yms. Infokirjeessä ilmoitettuun aikaan saavutaan sitten näyttelypaikalle. Ensin näyttelypaikalle tullessa ilmoitetaan eläimet saapuneeksi ilmoittaumisia vastaanottavalle henkilölle ja esitetään hänelle myös rokotustodistukset. Häneltä saadaan näyttelyluettelo ja numerolaput. Kun ilmoittautuminen on hoidettu, käydään pystyttämässä omille nääpille playpen näyttelysaliin ja katsotaan missä vaiheessa omat tulevat arvosteluun. Tähän vaikuttaa paljon se monessako luokassa omat eläimet ovat ja miten luokat on jaettu tuomarien kesken. 

Omien arvosteluvuoroa odotellessa voi ostella arpoja, sosialisoida ja puunata omia nääppiä, jos kokee tarvetta esimerkiksi viime hetken korvaputsailuille tms. Oman nääpän arvosteluvuoron lähetessä se laitetaan boksiin ja boksin päälle numerolappu, jonka jälkeen boksi toimitetaan niille varatulle paikalle, josta toimihenkilöt toimittavat sen sen tuomaroitavaksi - ja johon ne palauttavat sen arvostelun jälkeen. Sen jälkeen nääpän voi laskea takaisin aitaukseensa. Kun kaikki omat fretit ovat käyneet tuomarilla, voi keskittyä odottelemaan palkintojen jakoa. Luokkien tultua loppuun tuomari voi kyllä pyytää osia eläimiä vielä uudelleen eteen re-calleihin - mikäli oma eläin pyydetään näihin, sillä on yleensä hyvät mahdollisuudet myös sijoittua. Mikäli kutsu näihin käy, viedään eläin niihin taas kuljetuskopassa, jonka päälle on kiinnitetty kyseisen eläimen numerolappu, eli samoin kuin eläimen mennessä arvosteluun. 

Playpeniin mahtuu hyvin myös omistaja nääpälle riippariksi
Palkintojen jaon yhteydessä on frettinäyttelyissä tapana ottaa myös palkintokuvia, joissa omistaja poseeraa frettinsä ja palkintokassin kanssa. Eli mikäli oman fretin nimi huudetaan palkintojen jaossa, otetaan fretti mukaan palkintoa hakemaan. Palkintojen jaon jälkeen näytteilleasettajille jaetaan myös eläintenarvostelukaavakkeet. Tämän jälkeen näyttelyä lähdetään purkamaan - ainakin jos tiedossa ei ole iltabileitä. Joissain näyttelyissä kun voi olla yöpymismahdollisuus vielä näyttelyn jälkeenkin, jolloin aitaukset voivat toki jäädä vielä pystyyn, jos on itsekin osallistumassa.  

Joissain frettinäyttelyissä on oheisohjelmana myös erilaisia leikkimielisiä kisoja, joista tiedotetaan esimerkiksi näyttelyn facebook-kutsussa. Tällaisia voi olla esimerkiksi kaunein aitaus -kilpailut tai näyttelyn teemaan sopivat kilpailut. Esimerkiksi seuraavassa näyttelyssä on luvassa muunmuassa Oscar-näätä kisaa, jossa palkinnon nappaa se fretti, jonka omistaja saa seisomaan pisimpään kahdella tassulla.

4 kommenttia:

  1. Kiitos vastauksesta! Olin jotenkin ajatellut, että teillä on isompiakin käärmeitä, jotka voisi olla näädille vaaraksi, mutta olikin toisin päin! Mielenkiintoisia otuksia! Ja koska vastaus johtaa aina lisäkysymyksiin, niin miten on reviirin merkkauksen laita freteillä ja haisunäädillä? Haisunäädät eivät siis kotona suihki, mutta kai niillä joku tapa on kertoa, että tämä on mun mesta, ainakin jos paikalla on vieraita näätiä?

    Huvittava tarina muuten tuo kuperkeikan tehnyt Mihail :-D aina ei voi onnistua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jussin käärmeistä isoin on tällähetkellä keskenkasvuinen kuningaspyton, eli semmoinen reilu metrinen otus :) Jussilla on kyllä haaveissa se isokin käärmes, iso kuningasboa tai pieni tiikeripyton, mutta sen kohdalla odotellaan vielä sitä, että on tiedossa milloin meillä tulee olemaan muutto sen kokoiseen asuntoon, että sellaiselle sopisi sinne hyvin aikuisterrakin. Se asunto kun ei ole välttämättä vielä se seuraava, kun ollaan vähän kaksioita katseltu. Nuo noin 3-4 metriseksi kasvavat kun vaativat sitä tilaakin sitten enemmän mitä nuo pienet.

      Haisunäädillä (ja ilmeisesti myös freteillä mitä olen lukenut) kastroimattomat urokset merkkailevat reviiriään tiputtelemalla pieniä (tai vähän isompia...) virtsatippoja ympäri aluettaan. Mörkökin harrasti sitä täällä ensimmäisen viikon, mutta nyt se on jäänyt, eli taitaa pojan hormoni-implantti (=kemiallinen kastraatio) alkaa vaikuttaa :) Vähentänyt selvästi lattianpesutarvetta ;) Muuten nuo merkkaavat aluettaan hieromalla leukaansa eri pintoihin. Leuan allakin on siis joku hajurauhanen, mutta hajultaan kyllä niin mieto, että siitä ei ihmisen nenään tuoksuvaa hajujälkeä jää. Etenkin jos ollaan oltu monta tuntia pois, Mihail tulee monesti puskemaan jalkoja kun tullaan takaisin kotiin. Että on varmasti sitten kaikille selvä, kenen ihmisistä on kyse :) Tuo haisunäädän spraijaaminen ei siis liity reviirinmerkitsemiseen mitenkään, vaan on enemmän puremiseen verrattava puolustautumiskeino. Nämä vain turvautuu hampaiden sijaan kemialliseen sodankäyntiin, jos paha paikka iskee.

      Poista
    2. Kiitos selvennyksestä :)
      Kysymykset ei heti loppuisi, mutta jos vähän pitäisi taukoa tässä kohtaa ettei ihan mene tenttaamiseksi :-D

      Poista
    3. Kyllä kysymyksiä saa aina esittää :-)

      Poista