keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Esittelyssä Jussin eläintarha, osa 3/4: käärmeet

Käärmeet ovat se mistä homma Jussilla lähti. Tai oikeastaan yksi käärme, pieni viljamato Hani. Jussi oli jo vuosia miettinyt, että jokin terraarioeläin voisi olla mukava. Hän oli kuitenkin todennut terraarioeläimet paitsi kalliiksi ja vaivalloisiksi, myös vuokrasopimuksessa kielletyksi, kun siinä kiellettiin kaikki lemmikit. En olisi ihan heti arvannut, minkä Pandoran lippaan avaan, kun kerroin käytetyistä terraarioista, kasvattajien edullisemmista hinnoista, hoidon automatisoinnista ja siitä, kuinka terraarioeläimet eivät ole ongelma läheskään kaikille vuokranantajille, jotka eivät halua asuntoihin vapaana pidettäviä karvaeläimiä... Loppu onkin sitten historiaa ;-) Ja nyt niitä käärmeitäkin on seitsemän: neljä viljakäärmettä, vietnamilainen nokkakäärme, kuningaspyton ja valkohuulikyy.

Hani on Jussin ensimmäinen käärme. Jussi koitti nimetä sen Hannibaliksi, mutta mielestäni nimi ei sopinut alkuunkaan pienelle vaaleanpunaiselle karkkimadolle, vaikka madon alkuun pitikin olla poika (mitä se ei ole). Hani kun on väriltään snow ja oli tullessaan noin lyijykynän mittainen ja vaaleanpunainen. Nyt sen väritys on muuttunut jo kellertävämmäksi. Hani asuu tällähetkellä yksin junnukämpässään, jona toimii 60*45*45cm Exoterraario. Siinä sen on määrä asua sen aikaa, että se saa kylliksi kokoa että sen uskaltaa yhdistää Saagan kanssa samaan terraarioon. Hani oli poikasena erittäin arka ja piilotteleva, ja se liikkuikin usein vasta valojen sammuttua, kun missään ei näkynyt enää mitään liikettä. Saatuaan lisää ikää ja kokoa Hani on onneksi koko ajan rohkaistunut ja nykyään se on usein terraariossaan jopa näkösällä.

Hanin terraario

Hani on snow värinen naaras

Hani viettää aikaa useimmiten katonrajassa roikkuvassa kookospähkinässä

Saaga on viljakäärmeistä Jussille viimeisimpänä tullut. Saaga tuli minulle alunperin 2008 8-grammaisena pikkupoikasena ja eli ensimmäiset vuotensa minun luonani. Muuttuneen elämäntilanteeni myötä päädyin kuitenkin luopumaan kaikista terraarioeläimistäni ja keskittymään jyrsijöihin, ja niin Saaga matkasi uuteen kotiin. Jussin hankkiessa Hania olin toki moneen kertaan kertonut myös omista käärmeistäni, ja niin Jussi tunnisti Saagan herppi.netin myynti-ilmoituksesta tytön tullessa myyntiin yhdessä ensimmäisen käärmeeni Ebonyn kanssa. Jussi mietti silloin jo tyttöjen hankkimista, mutta siihen mennessä kun hän oli tehnyt päätöksensä, tytöt oli jo myyty. Saaga tuli kuitenkin jonkin ajan kuluttua uudelleen myyntiin, ja silloin Jussi paitsi päätti ostaa tytön, hän myös selvitti mihin Ebony on päätynyt ja ilmoitti tarjoavansa sillekin tarvittaessa uuden kodin, jos se sitä vielä joskus joutuu vaihtamaan. Samalla syntyi päätös, että tämän neidin osalta kiertolaiselämä oli nyt tässä. Saaga sai kodikseen 125*50*60cm terraarion, jossa se saa elää yksinvaltiaana siihen asti että Hani saa sitä koossa kiinni. Saaga on aina ollut kokonaisuudessaan hyvin helppo käärme: utelias, helposti käsiteltävä, hyvin syövä ja ongelmaton ja sellainen neiti on onneksemme yhä. Väritykseltään Saaga on pewter.

Saaga naamioituneena kukkaruukkuun.

Saaga nauttii kylpemisestä.

Mini on toinen Jussin viljakäärmeistä. Se oli tullessaan hyvin pieni, ja sen kanssa kaikki ei lähtenyt ihan sujuvasti käyntiin sen alettua oksentaa ruokansa muuttostressin seurauksena. Ensimmäiset kuukaudet elettiinkin sitten jännityksessä, onko siitä eläjäksi. Mini on kuitenkin onneksi taistelija, ja onnistui lopulta kääntämään kasvukäyränsä takaisin nousuun. Mini on väriltään bloodred ja sellaisena ehkä värinsä puolesta kaunein Jussin käärmeistä. Kauniista ulkomuodostaan huolimatta Mini on kuitenkin jäänyt itselleni etäisemmäksi, vaikka poika on varsin aktiivinen ja hyvin esillä. Asiaan voi toki osaltaan vaikuttaa se, että Minin kämppiksena junnulassa asuu toinen Jussin koiraista, joka on onnistunut hurmaamaan minut värityksestään huolimatta.

Mini viettää aikaansa yleensä oksilla ja ylös ripustetussa korissa.
Mini ja Putti asuvat samassa terraariossa

Mini on värimuodoltaan bloodred.

Putti jakaa minin kanssa yhteisen 60*45*45cm Exoterraarion, josta pojat muuttavat isompaan terraarioon jahka tuosta vielä hieman kasvavat. Putti tuli Jussille lemmikkimessujen kautta ja on siitä lähtien valloittanut ihmisiä uteliaisuudellaan ja sosiaalisuudellaan. Putti kun seuraa ihmisten touhuja aina nenä lasissa kiinni ja tulee ovelle katsomaan, mikäli keittiössä aletaan vaikka kokkailla. Mikäli terran avaa, luikertelee poika itse kädelle - eli se toimii käytännössä täysin päinvastoin mitä Hani. Se yhdessä pirtsakan kellertävän värin kanssa on saanut jo useamman hieman käärmeitä vierastavankin harkitsemaan oman käärmeen hankintaan - mitä Jussi koettaa toki toppuutella muistuttamalla, että kaikki käärmeet eivät ole samanlaisia kuin Putti. Putti on kuitenkin uteliaisuudessaan helppo esittelykäärmes, sillä se ei selvästi stressaa käsittelystä yhtä paljon mitä Hani. Ihan säikähdyksittä Putinkaan kanssa ei ole kuitenkaan selvitty, sillä sen myyjän luona kuoli yksi käärme kryptoon pian pojan kotitumisen jälkeen, ja niinpä täälläkin jouduttiin sitten jännittämään pojan testituloksia tuon käärmeille nykyään varsin yleisen ja mahdollisesti tappavan loisen osalta. Putin testitulos palasi kuitenkin onneksi negatiivisena, eikä poika ole oireillut siitä myöhemminkään.

Putin ja Minin terraario.
Putti on aktiivinen käärme ja aina liikkeellä tai esillä.

Putti on Minin tapaan sondattu uroksiksi, siinä missä Hani ja Saaga ovat todettuja naaraita. Siksi kaikkia viljakäärmeksiä ei tulla missään kohtaa yhdistämään samaan terraarioon, vaan kumpikin sukupuoli tulee saamaan oman aikuisterraarionsa.

Käärmeiden terrahyllyt.

Sauronilla on nokkamainen muodostelma
Viljakäärmeittein jälkeen ensimmäinen muunlajinen käärmes oli vietnamilainen nokkakäärme Sauron. Jussi oli jo jonkin aikaa miettinyt jotain arboreaalista sademetsälajia ja ollut jo kallistumassa hortuun. Sitten yhtenä päivänä Miran liikkeellä käydessä törmäsimme nokkakäärmeisiin. Ensin myynnissä olleen pikkupoikasen kautta, ja sitten aikuisten yksilöiden, kun Mira alkoi esitellä nokkakäärmeiden värin kehittymistä. Sitä seurasi se kohtalokas hetki, kun Mira kertoi kauneimman käärmeistä etsivän mahdollisesti sijoituskotia. Siitä sitten tuli se Jussin arboreaalinen käärme. Sauron on kooltaan pienikokoinen ja hyvin pitkänmallinen. Terraariosta otettaessa se on hieman viljakäärmeitä ahneempi ja herkemmin näpeille käyvä, mutta terraarion ulkopuolelle oikein helppo tapaus ja käsiteltävissä myös ilman koukkua - kunhan lähellä ei tuoksu ruoka. Sauron on Jussilla sijoituksessa, eli se tulee jatkossa viettämään keväisin osan ajasta Miran luona rouvaseurassa. Muun aikaa Sauronia hoidetaan yhtä omana kuin muutakin laumaa. Sauronin terraario on enemmän korkeanmallinen mitä muiden, ja sieltä löytyy enemmän oksia. Sauronin ruumiinrakenne kun on suunniteltu etenemiseen enemmän puun oksistossa mitä maanpinnalla. Sauronkaan ei ole vielä täysin täysikasvuinen, ja silläkin terraario tulee vaihtumaan vielä nykyisestä isompaan käärmeen kasvaessa. Sauronista tekee erityisen kauniin sen välillä näkyvä sinertävä kylkikuvio, mikä kirjoo kauniisti muuten vihreän kyljen - ja toki myös pojan alkuun vähän hassulta näyttänyt nokka antaa persoonallisen säväyksen nuoren herran ulkoasuun.

Sauron

Sauronin kylkikuvioita.

Sauron rakastaa kylpemistä


Jussin kuningaspythonin Saborin tulon pystyi ennustamaan suunnilleen siitä hetkestä, kun halusin päästä yhden kuningaspytonkasvattajan luokse tutustumaan sokerioraviin. Minä menin sinne katsomaan oravia, mutta Jussi menetti lopullisesti sydämensä kuningaspytoneille. Hän oli puhunut sellaista jo pitkään, mutta minä olin torpannut ne haaveet muistuttamalla kuningaspytikoiden paastoilusta ja siitä, kuinka osa pytikoista on todella piilottelevia ja passiivisia - englanninkielisen nimensä mukaisia käärmepalloja. Jannalla pytikoita oli kuitenkin paljon ja sen myötä myös paljon eri luonteisia yksilöitä, mikä vahvisti Jussilla vain sitä, että hän ei halua tilata itselleen käärmettä sokkona minkään tukun tai ulkomaalaisen kasvattajan listoilta, vaikka niin halutun värisen käärmeen saisi helpoiten ja halvimmin - hän kun halusi paitsi kauniin, myös toimivan ja aktiivisen kuningaspytonin. Sen myötä voitte varmasti ymmärtää sen kiusauksen, kun Janna ilmoitti tarvitsevansa tilaa uusille jalostusyksilöille ja siten myyjänsä Jussille hänen lempparinsa, jos hän vain haluaisi sen... Päätöksen syntyyn meni joitain viikkoja, mutta lopulta Sabor muutti meille, ja on ainakin tähän asti ollut Jussille se unelmien pytikka - ja jopa syönyt ongelmitta. Sabor on nyt iältään kolmevuotias käärmepoika ja väriltään bumblebee. Saborilla on myös jo valmiiksi kokemusta edustamisesta käärmepäivillä, ja se pääsee varmasti jatkamaan sitä myös Jussin kanssa. Saborilla on väliaikaisena kotinaan iso Ikea-laatikko, ja vaikka se täyttää lajille asetut suositusmitat, on Jussilla jo kovat suunnitelmat saada sillekin yhtä hieno terraario mitä muillakin on. Sillä vaikka sameat seinät eivät häiritse käärmettä itseään, on käärmeiden tarkkailu mukavampaa kirkkaan lasin läpi.

Sabor

Sabor asuu ikean varastolaatikossa.

Uusimpana tulokkaana käärmelaumassa on Jussin valkohuulikyy Naraka, joka on myös porukan ainoa myrkkykäärme. Tähänkin tapaukseen Jussi ihastui tutun luona eläimiä katsellessa - tutun, joka myöhemmin tarjosi sitä hänelle omaksi. Tutun myrkkykäärmeissä Jussiin vetosi etenkin niiden pieni koko, päänmalli ja kirkkaat värit. Itseäni ajatus myrkyllisestä käärmeestä kuitenkin alkuun kauhistutti, ja pyysin Jussia vannomaan että hän ei sellaista hankkisi. Jussin kiinnostus pieniä myrkkyjä kohtaan kuitenkin vain kasvoi, mikä pakotti itsenikin perehtymään niihin tarkemmin. Me kun olemme sopineet jo heti alussa, että kummankaan eläinhankintoja ei lähdetä torppaamaan ilman kunnon perusteluja, kun kummallakin se oma eläinharrastus on kuitenkin tärkeä. Ja mitä enemmän Jussilta hänen haaveilemistaan myrkyistä kuulin ja mitä enemmän niitä näin, sitä vähemmän minulla oli syytä niitä kieltääkään. Se kun on kyllä totta, että Narakankin puremaan on pieni mahdollisuus kuolla ilman asianmukaista hoitoa. Sen kohdalla sopiva vastamyrkky on kuitenkin hyvin saatavilla Suomessa, jonka lisäksi käärme on luonteeltaan rauhallinen, se ei hyöki, eikä sitä koskaan käsitellä muuten kuin käärmekoukuilla ja silloinkin vain pakon edessä. Myös muut hoitotoimenpiteet suoritetaan aina pihdeillä tai koukuilla, niin että käärme ei missään kohdassa pääse lähelle käsiä. Narakan terraario myös pidetään aina lukossa ja terraarion kyljistä löytyy asianmukaiset varoitukset eläimen myrkyllisyydestä yhdessä sen lajitietojen kanssa. Suurimman osan ajasta Narakaa siis vain katsellaan turvallisesti lasin läpi. Nytkin Naraka on alle metrin päässä tietokoneestani, ja ei siitä kyllä pääse mihinkään että tyyppi on kaunis kuin koru - ja ihanan sievä. Se on laittanut itsenikin väkisinkin miettimään, voisiko myrkyttömistä lajeista löytyä mitään yhtä pientä ja kaunista, itselleni kun en silti myrkkyä haluaisi, jos joskus vielä käärmeen hankin.

Naraka viihtyy kosteassa.

Narakan kyyn silmät. Narakalla on myös kuopakkeet päässään, jotka mahdollistavat lämpökameramaisen aistin.

Narakan terraario lukkoineen ja varoituksineen.

Jussin käärmeistä kaikki syövät hiirtä tai pientä rottaa. Pienimmille käärmeksistä menevät hiiren ja rotanpoikaset, isoimmat syövät aikuista hiirtä ja noin satagrammaista rottaa. Meistä kummallakaan ei ole tällähetkellä kiinnostusta tai resursseja pyörittää omaa jyrsijäkasvatusta ja niinpä ruuat tulevat pakasteena muualta. Välillä se kyllä hieman kirpaisee, kun tietää, että itse kasvattamalla pystyisi vaikuttamaan paljon suoremmin ruokaeläinten kasvatusolosuhteisiin ja hyvinvointiin. Tällähetkellä kuitenkin koen, että siihen käytetty aika olisi omilta lemmikeiltä pois, ja sitä en kuitenkaan halua. Onneksi osan ruokaeläimistä saa kuitenkin välillä tuttujen kautta, jolloin tietää miten niistä on huolehdittu. Käärmeistä pienimmät syövät noin kerran viikossa, aikuiskokoon ehtineet kerran kuukaudessa.  

Käärmeistä kosteammissa oloissa elävillä Narakalla ja Sauronilla on terraarioissaan turvepohjat. Viljakäärmeillä on tällähetkellä käytössään erilaiset puuhakkeet ja Saborilla kokeilussa korkkihake. Kuivikemateriaali onkin hyvä valita terraario-olosuhteiden mukaan: puuhakkeet voivat homehtua liian kosteassa terraariossa siinä missä kuivassa terraariossa turve alkaa helposti pölistä. Kaikkien käärmeittein terraariovarustuksesta löytyy myös jokin lämmönlähde; Narakalla ja Sauronilla se on hyvin oksistoon osuva lämpölamppu, muilla terraarion alle sijoitettu osan terraarion pohjasta peittävä lämpömatto. Narakan ja Sauronin terraarioissa sopivaa kosteutta pidetään yllä sumuttamalla, siinä missä muille riittää normaali huoneilmankosteus. Ainoastaan talvella huoneilma laskee joskus liian alas viljakäärmeitä ja kuningaspytoniakin ajatellen, jolloin nekin tarvitsevat lisäkosteutusta saadakseen nahanluonnin onnistumaan.


Aiemmat osat:

Osa 2: Hämähäkit
Osa 1: Sammakot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti