Lauantain eläimellisyyksiä

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tänään on oltu taas kunnolla menossa, eläinten kanssa ja ilman (tai oikeastaan enemmän ja
Näätäpäiväasuun kuuluu luonnollisesti näätä
vähemmän eloisten eläinten kanssa). Ensin käytiin lyhyen kaavan mukaan näätäpäiväilemässä Raision Mustissa ja Mirrissä, ja sitten haettiin kotiin Somerolta meidän kesäsika Vihtori (josta puolikas meni kaverille). Sen jälkeen onkin sitten pidetty Jussin kanssa pussitustalkoita, että on saatu valtaosa lihoista pakastimen hoiteisiin. Nyt on jäljellä enää Grande finale, eli kinkun laittaminen suolaukseen. Vähän on tässä prosessin kuluessa talouden pienempiä lihansyöjiä harmittanut, että meillä ne eivät saa juurikaan punaista lihaa.

Näätäpäivään päästiin aamulla lähtemään pienen mutkan kautta, kun Jussi kuuli vasta näätäpäivään
Eno ja enon kulta
lupauduttuaan että Skanssin Faunattaressa olisi ollut matelijapäivä. Matelijapäivää startattiin kuitenkin jo yhdeltätoista, niin ehti sielä sentään poiketa ennenkuin oltiin lupauduttu olemassa nääppien kanssa edustamassa. Pääsi Jussi sitten edes moikkaamaan Tinon Blondi-tiikeripythonin ja muut tutut, vaikkei vielä päässytkään omiensa kanssa esille. Ja pakko myöntää, että kyllä itsekin aina mielellään Blondia katselee, ja totuttelee siihen ajatukseen, että meilläkin ehkä vielä joskus joku tuollainen isompi käärme on. Hämähäkkipäivän päivämäärään Jussi pääsee sitten taas itse vaikuttamaan, kun Emilia pyysi Jussia seurakseen sellaista pitämään tuonne Skanssin liikkeeseen.

Tänään kuitenkin vielä nääppäiltiin. Paikanpäällä Mustissa ja Mirrissä laitettiin taas totutusti aitaus pystyyn ja sisustukset aitaukseen. Liikkeessä vähän ihmeteltiin, kun meillä oli kaikki omasta takaa mukana ja valmiina, mutta jotenkin näihin on päässyt muotoutumaan jo pieni rutiini ;) Tänään päivä oli mukavasti vähän rauhallisempi, mutta mukaan mahtui kyllä taas ihmisiä laidasta laitaan: niitä jotka olivat jo pidempään odottaneet haisunäätien näkemistä, ja ihmisiä, jotka törmäsivät meihin sattumalta tultuaan rutiiniostoksilleen. Niitä, joita lajit kiinnosti todenteolla, ja jotka kyselivät tarkempia tietoja siitä, mitä niiden majoittaminen vaatisi ja ulkoaitauksen vaatimuksista. Sekä niitä, jotka törmäsivät lajeihin ensikertaa ja kyselivät uteliaana peruskysymyksiä. Jokainen nääpistä keräsi taas omat faninsa: Snurre
ketteryydellään ja näätäpusuillaan, Esteri ja Mihail rauhallisuudellaan ja Mörkö pentumaisella touhottamisellaan. Möröstä moni meidät aiemmin bongannut myös kyseli, että onko tämä uusi juniori pysyvä vahvistus meidän laumassa. Omaksi harmikseni (ja Mihailin, Jussin, Snurren ja Esterin helpotukseksi ;)) jouduin myöntämään pojan olevan vain hoidossa ja palaavan reilun viikon päästä omaan kotiinsa. Minut kun tuo merkkaileva ja uhitteleva teinipallo on saanut hurmattua varsin lahjakkaasti, mutta Jussi odottaa jo sitä päivää, kun kotona selviää taas ilman sisäkenkiä.

lainalapsi Mörkö

Väsyneet pienemmät edustajat
Mustissa ja Mirrissä päästiin samalla tekemään vähän ostoksia. Snurrelle ja Esterille jauhetut lihat eivät ole kauheasti maistuneet, mutta Mörköllä oli eväänä niin hyviä lihakuutioita, että ne piti ihan pölliä. Niinpä noita Maukas-merkkisiä kuutioita piti hankkia sitten evääksi koko laumalle. Ne ovat vähän hintavampia mitä meillä aiemmin olleet annospullat, mutta jos maistuvuuskin on moninkertainen, niin se on pieni paha. Snurrellakin oli syödessä ihan sama ilme kuin lohitahnaa litkiessä <3 Saatiin myös tilattua toimitusmyyntinä pyörät viime viikolla kotiutuneeseen isompaan kantoboksiin. Minä en vihjaa, että Mihail olisi alkanut painaa, mutta pidemmillä matkoilla sitä on vain alkanut kaipaamaan perässä vedettävää boksia kannettavan sijaan... ;)

Possut odottamassa paloittelua
Näätäpäivän jälkeen lauma käytiin kotiuttamassa kämpille ja käännettiin auton nokka kohti Someroa. Tänään oli Vaahteramäen aittapossujen ensimmäinen teurastuspäivä, ja tässä ensimmäisessä erässä meni sitten Vihtorikin. Itsestä kun ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa vegaania, niin sitä koettaa etsiä  toimivia väyliä, joiden kautta saisi hankittua eettisempää lihaa pakastimen täytteeksi. Tehotuotantoa kun sitä ei kuitenkaan mielellään tukisi, vaikka se kiusallisen edullista, helppoa ja kätevää monesti onkin. Menomatkalla kohti Someroa itseä hieman harmitti, kun emme suunnitelmista huolimatta ehtineet käydä Vihtoria kesällä katsomassa. Jussi oli asiasta sen sijaan hyvin tyytyväinen, sillä häntä vähän jännitti, olisiko hänestä ollut possua syömään, jos sitä olisi tullut elävänä tavattua ja rapsuteltua. Näiden possujen kohdalla jokaisella possulla kun on oma omistajansa tilalle tulostaan asti, ja omaansa saisi käydä katsomassa niin usein kuin haluaisi. Ja se oma possu on sitten se, joka sieltä näin syystalvella haetaan. Possujen omistajien alkutuottajastatus mahdollistaa myös possujen tilateurastuksen ja possujen paloittelun tilalla. Ei tarvitse sitten miettiä, miten teuraskuljetukset on hoidettu, tai millainen paikka vieras teurastamo on possulle ollut. Niin on jäänyt sitten ainakin osa stressistä possulta pois. Vielä kun löytyisi jokin eläinten rehuja valmistava kotimainen taho, joka pystyisi samanlaiseen palveluun. Siipikarjallakaan olot kun eivät yleensä ole kovin kehuttavat. Eläintenruokien kohdalla pitää kuitenkin toistaiseksi mennä sen mukaan, mistä saa noille maistuvimmat pöperöt. Paitsi hiiriä sentään saa joskus tunnetuista oloista tutulta :)

Loppuilta (ja alkuyö) menikin sitten lihoja pussittaessa ja laitettaessa suolautumaan. Ensimmäisessä oli mukana kolme hyvin avuliasta nääppää, kun Mihail, Mörkö ja Esteri olisivat mielellään halunneet possusta osansa. Ne kun eivät ole yhtään niin tarkkoja sen suhteen, että linnut ja pienriista kuten jyrsijät olisivat niille parempaa ravintoa. Vaikka kyllä siitä possusta pienet maistiaissiivut liikenivät avustustajatiimillekin ennenkuin pakastin nieli loput. Ja jäi sinne pakastimeen ihan hyvin tilaakin, niin että saa tilattua nääpillekin jossain kohtaa vähän isomman erän raakaruokia talvivarastoksi.

Lihasaalis valmiina pakastettaviksi
 

7 kommenttia:

  1. Kiva tuommoinen näätä-kaulakoru!

    Eikö Esterikään välitä Mörköstä, vaikka olen saanut sen käsityksen, että Esteri on varsin sosiaalinen tapaus? Onko Mihail Mörköstä mustasukkainen, vai harmittaako nuori uros muuten vaan? Jossain videolla ainakin näytti siltä, että Mörkö koko ajan peruutti Mihailin päälle - harmittaahan tuollainen. Vaikka varsin somalta Mörkö kuvissa näyttääkin.

    Teistä oli jo juttu netissä Aamulehden Hetki-palstalla, ja ymmärsin, että tiistaina ilmestyvässä Lemmikki-liitteessä Miikkiksestä on myös juttua. Kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esteri on meillä ehkä se sosiaalisin, mutta Mörkö-pentu ei kunnioita Esteriä tarpeeksi, vaan saattaa astua päälle tai tulla haastamaan, mikä ärsyttää Esteriä. Esteriä Mörkö kyllä myös uskoo parhaiten, ja vaihtaa kyllä muihin leikkeihin, kun Esteri kyllin topakasti komentaa. Mihailin komentelut taas vain yllyttävät Mörköä, kai se on siitä niin hienoa, kun saa ison aikuisen uroksen reagoimaan. Miikkistä pennussa ärsyttää ehkä eniten tuo, että pentu tulee vähän väliä haastamaan, ja se että pentu kilpailee samoista ruuista, eikä epäröi napata niitä myöskään Miikkiksen suusta. Vaikka kyllä meno on paljon myös rauhoittunut tässä viikossa; komentelut ovat jääneet vähemmälle ja Mihail, Mörkö ja Esteri mahtuvat monesti jopa kaikki samalle kupille ilman mutinoita (Snurre ei nyt välitä kauheasti edes Miikkiksestä, eikä normaalistikaan syö pojan kanssa). Mutta kyllä meillä on silti edelleen portti käytössä silloin, kun ei olla valvomassa, tai jos Mörkö ei meinaa uskoa Mihailia ja Esteriä, vaan jatkaa liikaa härkkimistä.

      Aamulehden lemmikkiliitteeseen on juu tulossa pidempi juttu Mihailista. Itseä vähän harmittaa, kun täältä ei oikein mistään Aamulehteä löydä, mutta onneksi on perhettä Tampereen suunnalla, jolle nakittaa lehden talteenotto ;)

      Poista
  2. Uskoisin, että maku tuossa edesmennessä Vihtorissa on sen verran loistava verrattuna tehotuotettuun lihaan, kun lpelkästään uonulihakin maistuu jo ihan toiselta. Meillä ostetaan munat Vaahteramäen toimittamina, kanojen lajinmukaisen elämän takia eikä se munien makukaanharmita ;)

    Miten voi olla noin ihana pikkunäätä siellä paidan sisällä ?!?!! Tai noi kaikki muutkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin odottaa jo, että pääsee tuosta kokkailemaan :) Meilläkin Vaahteramäen tilaan tutustuminen alkoi MunaEggpressin kautta, ja sitä kautta törmäsin sitten noihin aittapossuihinkin. Itsellenikään luomu kun ei ole itsessään se juttu, vaan eläintuotteissa haluaisin että huomio on nimenomaan niissä eläinten olosuhteissa eikä siinä, täyttääkö rehu luomuvaatimukset ja onko tilalla luomusertifigaatti (vaikka nekin hyviä juttuja ovat). Minulle henkilökohtaisesti tärkeämpää on kuitenkin esimerkiksi eläinten ulkoilumahdollisuus ja se että niillä on halutessaan tilaa vetäytyä kauemmaksi muista. Ja vaikka luomukanoillakin ulkoilumahdollisuus on, on se tällähetkellä kuitenkin hyvin lyhyen aikaa vuodesta. Ulkokanaloiden rakentamisen kanssa vain ollaan ilmeisesti aika tiukkoja muun muassa siinä, kuinka lähellä ne saavat sijaita muuttolintujen suosimia vesistöjä yms. seikkojen kanssa, juuri tuon ympärivuotisen ulkoilun takia, kun ollaan huolissaan lintutautien leviämisestä.

      Poista
    2. Sama täällä, eläinten olot kiinnostaa enemmän kuin luomusertifikaatti. Luomumunia en käytä, pelkästään Vaahteramäen free ranget saa muuttaa meille ruuaksi :)

      Poista
  3. Kiitos kovasti tuosta Vaahteramäki-vinkistä! Mekin tilattiin sieltä sitten joulukinkku ja suunnittelen jo kovasti aittapossun hankintaa ensi vuodeksi. :) Pitäisi vain löytää pari kaveria siihen mukaan, sillä kokonaiselle possulle ei mulla ole tarvetta (eikä pakastimessa tilaa), mutta puolikas voisi mennäkin. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi etsiä vaihtoehto tehotuotetulle lihalle, sillä minustakaan ei vegaania tule, vaikka eläinten olot ovatkin tärkeät. Maksan mielelläni lihasta enemmän ihan jo siitä syystä, että eläimet saisivat "inhimillisemmän" elämän. -Tanja

    VastaaPoista
  4. Ainakin tänävuonna Mikko paritti yhteen puolikkaan possun haluajia, jos ei omasta takaa löytänyt jakajia kokonaiselle. Eli sitäkin vaihtoehtoa kannattaa kysyä , jos ei kavereista löydy kiinnostuneita :-)

    VastaaPoista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI