Viime viikon askarteluja

Kai se on myönnettävä, että rakastan projekteja. Ei meillä muuten olisi koko ajan jokin työn alla jossain. Vaikka pidänkin itseäni välillä peruslaiskana ja hyvin mukavuudenhaluisena ihmisenä, some on niitä harvoja asioita joihin saatan uppoutua pidemmäksi aikaa vain tappamaan aikaa (ja sen parissa se onnistuu turhankin tehokkaasti). Vaikka meillä on kotona kaikenmaailman Netflixit, Disney plussat ja muut, en tainnut karanteenin aikanakaan ehtiä katsomaan yhtään elokuvaa. Nukkekotihommatkin ovat olleet hyllyllä muutaman vuoden, koska päivät vain häviävät jonnekin. Mutta nyt kun asiaa miettii, kyse on ennenkaikkea prioriteeteista: jos olen kotona ja minulla on aikaa (enkä ole ihan täysin zombiemoodissa), se menee eläinprojekteihin. Tämän kokoisen lauman kanssa löytyy aina jotain fiksattavaa, pestävää tai parannettavaa, tai jos ei heti keksikään, niin aina voi virikkeistää. Ja koska someajantapostakin varmaan 90 prosenttia menee eläinaiheisissa ryhmissä, eläinblogeissa ja muissa eläinhommissa, sohvakoomailutkin päättyvät yleensä siihen, että sieltä tuli jokin idea. 

Aino hyväksyi uuden tähystyspaikan

Tammikuussa on tullut tehtyä oikein urakalla monia muutosta asti tai jopa pidempään roikkuneita eläinjuttuja. Selvästi esimerkiksi kissahyllyn ja muiden paikkojen piti ensin kypsyä aikansa päässä. Yksi viimeisimpiä paikkansa löytäneitä oli kissojen raapimalauta, joka oli viime asunnossa Jussin työhuoneen ovessa. Sillä oli siinä hyvin vahva funktio: kissoja ärsytti välillä suuresti, jos Jussi meni työhuoneeseen ilman niitä, ja ne alkoivat repiä oven pieltä ja sen viereistä tapettia ja oven vieressä ollutta frettien pissa-alustaa. Raapimalaudan tultua ne keskittyivät repimään sitä. Täällä ei ole yhtä ärsyttäviä ovia, koska Jussin työtilakin on nykyään avoin ja vapaa kissojen kulkea. Niinpä lauta makasi pitkään vierashuoneen sängyn alla. Sitten meillä tehtiin jotain, mitä meillä tapahtuu äärimmäisen harvoin, eli käynnistettiin imuri, ja osa kissoista pakeni tapansa mukaan kodinhoitohuoneeseen. Olen jo aiemminkin miettinyt, että kodinhoitohuoneessa on jo sellaisenaan meidän tarpeeseen aivan tarpeeksi kaappeja, joten kaappien päällä on hukkatilaa, jota meillä ei ole tarvetta hyödyntää esimerkiksi säilytyslaatikoilla. Tähän asti sielä on maannut silityslauta, joka on sinänsä varsin turha, koska meillä silitetään ehkä 1-2 kertaa vuodessa, ja vaikka en erityisemmin pidä kodinhoitohuoneen kiinteän silitysraudan sijainnista ja mallista, se yksinään välttää meidän tarpeisiin paremmin kuin hyvin, koska en näe mitään järkeä omistaa enempää silityslautoja kuin on silityskertoja vuodessa. Niinpä laudasta tehtiin myynti-ilmoitus ja se siirrettiin varastoon, ja yhden kodinhoitohuoneen kaapin päätyyn kiinnitettiin raapimalauta helpottamaan kissojen siirtymistä kaappien päälle. Samalla sinne nostettiin yksi Ainon suosimista pedeistä. Tämä tuntuu tällähetkellä olevan muutenkin meidän kodin vallitsevin sisustustrendi: vähemmän roinaa pinnoilla, ja enemmän kulkureittejä kissoille.   

Vaatehuoneen läpikäynnissä löytynyt Ikea-mobile löysi paikkansa kiipeilypuusta

Toinen viime viikon projekteista oli roikkunut vieläkin pidempään, eli kantoboksien karva-alustat. Olen jo useamman vuoden miettinyt, että haluan kaikkiin meillä oleviin kantobokseihin liukumattomat vet-bedding alustat, jotta tyypeillä on tukevampi alusta matkustettaessa. Meidän käyttökokoelmaan kuuluu kuitenkin tällähetkellä kahdeksan eri kokoista boksia, joten ajatus siitä, että pitäisi lähteä mittailemaan ja laskemaan menekkiä tukahdutti projektin aina alkuunsa. Asia muutenkin muistui mieleen etenkin messuilla, missä karva-alustaa oli hyvin myynnissä, mutta sielä minulla ei ollut mitään keinoa laskea menekkiä. Lopulta asiassa tapahtui pari viikkoa sitten mullistava läpimurto: päätin ettei homman välttämättä tarvitse tulla valmiiksi kerralla. Tilasin netistä randomilla valmispalan karva-alustaa, ja päätin tehdä siitä niin monta pohjallista kuin mahdollista - ja tilata tarvittaessa lisää, jos se loppuisi kesken. Periaatteessa hyvin simppeli idea, mutta näemmä senkin kypsyttely vaati useammin vuoden. Siinä taisi kyllä päästä pieni naurahdus, kun tuo pala riitti lopulta kaikkiin meillä käytössä oleviin bokseihin, sekä siskoni tulevalle kissanpennulle lupaamaani boksiin, ja sitä jäi yli vain noin kymmenen senttimetriä leveä suikale. Aika hyvin tilattu randomisti. Tässä projektissa minulla riitti aputassuja vaikka kuinka, mikä välillä hidasti työntekoa, kun piti leikkausvaiheessa ohjata assistentteja hieman kauemmas saksista. Selvisimme kuitenkin urakasta vain yhdellä haavoittuneella: itsellä hiertyi siinä leikatessa rystyset auki ilman että edes huomasin asiaa, kun työ vei taas vähän mukanaan. Samalla urakkaa tehdessäni tajusin taas turhankin elävästi, miksi meillä on joka paikka täysi eläinkamaa: en ollut ehtinyt edes puoliväliin urakassa, kun aloin miettiä, pitäisikö sittenkin tilata vielä toinenkin pala. että saisin kaikkiin bokseihin kaksoiskappaleet pesuvaraksi. Ottaen huomioon, että olemme kuitenkin selvinneet näin monta vuotta kokonaan ilman, ja meillä on ihan äärimmäisen harvoin koko lauma yhtä aikaa mukana, koitan ehkä kuitenkin toistaiseksi vastustaa kiusausta. 

Rotudiivoilla meinasi tulla vähän työnjohdollisia erimielisyyksiä

Nutella auttoi mittaamisessa

Aino valvoo ensimmäisen kappaleen asunnusta

Testijoukot saapuvat

Testitiimi hyväksyi uuden boksin alusmateriaalin

Eilinen askartelu onkin jo nähty blogissa eikä se muutenkaan mene kategoriaan viime viikkoiset. Mutta keksin vihdoin käyttöä myös niille edellisille kestopissa-alusta koekappaleille, joista en tykännyt pissa-alusta käytössä yhtään niin paljon kuin nykyisistä, ja jotka sitten jäivätkin jouten kaapin pohjalle. Materiaali vaikutti siltä, että se kestää hyvin leikkaamista, joten kavensin niitä hieman ja leikkasin niihin kulkuaukot. Niin niistä tuli lähes täydelliset frettihuoneessa olevan häkin tasoille. Sinnekin kun tulee välillä huteja ja ruokajemmoja, joten nyt sen sijaan että joutuisi jynssäämään kuivahteneita pissoja tai ruuankrämmäleitä tasoilta, voi vain heittää alustan koneeseen. Näitäkin nyt tosin on nyt vain se yksi per taso ilman pesuvaraa, mutta ehkä koekäytetään nämä kunnolla tässä käytössä ennenkuin panostetaan useampaan. Jos panostetaan, sillä rehellisyyden nimissä ne saa kyllä tarvittaessa pestyä parissa tunnissa ja kuivaksi varmaan samassa ajassa, kun laittaa ne pyyhetelineelle tai saunaan, eli yksillä kappaleille häkki joutuisi joskus pärjäämään ilman tasosuojia jopa viitisen tuntia - ja tähän asti on selvitty kokonaan ilman. Ehkä sitä pitää alkaa vakavissaan opetella sellaista ajatusmallia, ettei edes eläinjutuissa ihan kaikesta tarvitse olla olemassa pesuvaraa ja varakappaletta. 

Eilinen kuva uusiksi. Tässä näkyy nuo vihreät modatut alustat.