Maaliskissa-haaste: korona

Maaliskuu on mennyt taas niin vauhdilla, että minulta jäi pari maaliskissa-viikkohaastetta välistä. Neljänteen ja viimeisimpään päätin kuitenkin tarttua. Tälläkertaa kysymys oli, miten elämänne kissakodissa on muuttunut nyt maaliskuussa 2020. Vähän tätä onkin blogissa jo sivuttu, mutta koska tilanne elää tällähetkellä koko ajan viruksen levitessä ja tiedon lisääntyessä, on meilläkin tehty nyt pieniä lisävarautumisia.

Miksi lähteä etelään, kun aurinko paistaa parvekkeellekin

Siinä missä 14.3. en ollut nähnyt tarpeelliseksi varautua muuten, kuin hakemalla pari kissanruokapurkkia ekstraa, eilen käytiin hakemassa vähän isompi satsi kissanruokaa ja viisi laatikollista hiekkaa. Tähän mennessä kun jo yksi lähieläinkauppa on supistanut aukioloaikojaan, ja muutamassa muussa maassa on jo päädytty sulkemaan kaikki muut kaupat kuin ruokakaupat ja apteekit. Mikäli tilanne tästä etenee, on siis mahdollista, että eläinkaupat menevät jossain kohtaa kokonaan kiinni. Tästä uhkakuvasta huolimatta en nähnyt tarpeen haalia tässä kohtaa tämän isompia varastoja, sillä olen edelleen kohtuu luottavainen sen suhteen, että ainakin osa nettikapoista jatkaa toimituksia, vaikka kivijalkaliikkeet menisivät kiinni - ja jos nyt kävisikin niin hassusti, että sekä kivijalkaliikkeet että verkkokaupat molemmat sulkeutuisivat, isommista marketeista löytyy nykyisellään ihan kelvollisia hiekkoja ja ruokia poikkeustilanteessa käytettäviksi. En siis usko, että kissat ovat meillä ihan ensimmäisinä kuolemassa nälkään tai kärsimässä epähygieenisistä oloista.

Pientä varastoa kissoille

Aino, Mauno & kumppanit eivät ole vieläkään saaneet ihmisiään kokonaan kotiin. Kummallakin meistä osa töistä on siirtynyt kotiin Jussin pitäessä täällä etävastaanottoa chatin välityksellä, ja oman lähiopetuksen vaihduttua koneella tehtäviin etätehtäviin ja Teams-istuntoihin. Jussilla on edelleen kuitenkin myös livepotilaita, ja itselläni alkoi maanantaina työssäoppiminen lammastilalla. Päivät olemme siis poissa entiseen malliin, ja minä itseasiassa enemmän kuin kuluneen alkuvuoden aikana. Työ- ja opiskelukuvioiden ulkopuolinen sosiaalinen elämä on kyllä hiljentynyt, ja iltaisin saatetaan tehdä palapelejä yhdessä kissojen kanssa (fretit eivät sattuneista syistä ole päässeet osallistumaan tähän aktiviteettiin).

Jos ei puuttuva varvas hidasta, niin ei mikään

Ulkona käydään valjastelemassa entiseen malliin, ja tällähetkellä saan jo virallisten suositusten siunauksella pitää ulkoillessa reilua turvaväliä ihmisiin. Aika usein pyritään kyllä muutenkin valitsemaan rauhallisempia kellonaikoja ja kohtia, sillä vaikka tykkäänkin pitää frettipäiviä ja esitellä eläimiäni, valjastellessa on usein kivempi keskittyä ihan siihen yhdessä köpöttelyyn ja paparazzeilluun, kuin käyttää joka lenkki aikaa siihen, että vastailee ihmisten kysymyksiin.

Tämänhetkinen pyykinpesukoneemme

Pakollisten kauppakäyntien ohella elämään on tullut nyt maaliskuussa myös yksi uusi tuttavuus: Kupittaan Citymarketin yhteydessä oleva 24/7 pesula. Se meidän pyykinpesukone ei taaskaan käynnistynyt edes nukkasihdin puhdistuksen ja viemärin avaamisen jälkeen, joten sille on nyt taas tilattu huolto perjantaiksi, ja siihen asti mennään itsepalvelupesulalla. Jos tästä on etsittävä jotain positiivista, nuo isot ja tehokkaat ammattilaiskoneet tuntuvat irrottavan karvaa tekstiileistä vielä tehokkaammin kuin tuo meidän kuivaava pyykinpesukone.

Näitä tyyppejä katsellessa välillä niin tekisi mieli kellahtaa oljille kasan jatkoksi

Yhtäaikaa kaikki on siis aika tavallista ja uppo-outoa. Tietysti lampaita laskiessa olo on varmasti helpommin levollisempi kuin jos joutuisi työskentelemään terveydenhuollossa tai kaupanalalla. Eläimiä kun ei yksi korona hätkäytä: ne märehtivät, karitsoivat ja pomppivat pop cornina riippumatta siitä mitä uutisissa sanotaan. Ja sama pätee tietysti kotona: ei noita karvakavereita korona stressaa. Ne ovat paljon huolestuneempia arkisista asioista, kuten jos aamupala on myöhässä, tai kuppiin tulee pahaa ruokaa. Sellaisista isoista kriiseistä.