tiistai 17. maaliskuuta 2020

Koulu meni kiinni

Jotenkin on edelleen vaikeaa käsittää, kuinka nopeasti tilanteet tällähetkellä elävät. Jussi tuskailee kun lääkäreille annetut ohjeistukset koronan osalta saattavat muuttua samankin päivän aikana useasti, ja siinä missä elämä näytti vielä perjantaina jatkuvan valtaosalla suht normaalisti hyvää käsihygieniaa noudattaen, maanantaina tulleet tiukennukset sulkivat käytännössä kaikki koulut ja monen työpaikat. Vaikka itseä harmittaakin tällähetkellä kovasti, että ne vähätkin lähipäivät koululla muuttuvat nyt etäopetukseksi ainakin pääsiäiseen saakka, en voi samalla olla tiedostamatta, että meidän arkeen tämä vaikuttaa kuitenkin edelleen paljon vähemmän kuin monella kaverilla ja perheenjäsenellä. Meillä ei ole lapsia, joiden päivähoito tai koulu pitäisi nyt järjestää tai varautua järjestämään kotona, ja meidän perheen pääelättäjä ei ole vaarassa joutua lomautetuksi, työttömäksi tai konkurssiin. Omissa opinnoissa olisi joka tapauksessa 42 viikkoa työssäoppimista, ja ainakaan vielä työssäoppimisia ei ole peruttu. Tänään myös vahvistui kesäkuun työssäoppimispaikka.

Keep calm and get youself a hammock

Kielto järjestää yli kymmenen henkilön julkisia tapahtumia poisti omasta kalenterista viimeisenkin sovitun menon seuraavan kuukauden osalta, joten nyt ei tarvitse miettiä enää sitäkään, uskaltaako sinne lähteä. Kai poikkeustila alkaa tehdä sen, mihin se on tarkoitettukin, eli sitä on alkanut miettiä tarkemmin, paljonko kontakteja eri ryhmiin on valmis ottamaan näihin viikkoihin, jotta riski levittää virusta pysyisi pienempänä. Omasta sairastumisesta ei osaa vieläkään ottaa kauheasti stressiä. Olen myös kiitollisempi autostani kuin koskaan ennen, sillä se mahdollistaa nyt sen, että pääsen tarvittaessa liikkumaan omassa kuplassani.

Aino ja Mauno hoitavat pyykkien kuivumisen valvomisen
Puoli huomaamattaan sitä on alkanut myös ottaa arkea haltuun puuhastelemalla. Samaan tapaan kuin psykologit arvelevat linnoituksellisen vessapaperia rakentavan ihmiselle hallinnantunnetta poikkeavassa tilanteessa, meille on ilmestynyt ikkunalautaviljelmiä. Ne viime postauksen lokustit kun vaativat meillä useimmiten tuoreruokaa, ja aloin viikonloppuna miettiä, mistä sitä saadaan, jos kaupat menisivät jossain kohtaa kiinni, tai tulisi toimituskatkoksia. Niinpä asiaa pohdittua laitoin likoamaan herneitä ja ohranjyviä, jotta jollain aikavälillä saadaan toivottavasti versoja omasta takaa. Järjellä toki tiedostan, että siinä kohtaa Suomessa olisi isompiakin ongelmia kuin ruokahyönteisten ruuat, mutta sitä keskittyy selvästi mieluummin sellaisiin asioihin mihin voi itse vaikuttaa. Onpahan ainakin pääsiäisruohot siinä samalla hyvissä ajoin kasvamassa.

Akvaarion hoito vaatii koko lauman panoksen
Huisku käy hakemassa vedenvaihtoletkun
Viime päivinä olen ollut myös hyvin iloinen siitä, että olemme saaneet nostettua omavaraisuutta ruokahyönteisten suhteen. Meillä on kotona useampikin hyönteissyöjä, joille ei ole käytännössä muuta sopivaa ravintoa kuin elävät hyönteiset. Aiemmin ne on haettu meillä aina liikkeistä tarpeen mukaan, mutta nyt on saatu ensimmäiset omat poikaset niin argentiinan torakoilta, sirkoilta kuin lokusteiltakin. Tietyllä tapaa sitä näkee tilanteessa myös pientä ironiaa, kun kauppojen hyllyjen näyttäessä maailmaloppua itse on onnessaan kun monin paikoin vitsauksena pidetyt idänkulkusirkat lisääntyvät.

Herppihuonemylläyksessä madagaskarin sihisevät torakat saivat uuden terraarion
Karvakavereiden arkeen tämä ei ole juuri tuonut muutosta. Ulkona uskalletaan yhä käydä, eikä Aino ole vieläkään saamassa isiään täyspäiväisesti kotiin. Mallun osalta odotellaan, alkaako se näyttää tiineeltä. Ainakaan vielä neidissä ei näy seestymisen tai hidastumisen merkkejä, vaan se painaa emonsa kanssa kuin pieni apina. Karvanvaihto on edennyt porukalla siihen pisteeseen, että tänään imuri alkoi kesken imuroinnin ylikuumeta ja sitten se ei sammuttamisen jälkeen enää käynnistynyt. Pyykinpesukonekin on tällähetkellä pois käytöstä siihen asti, että ehtii purkaa viemäriputken lavuaarin alta, koska kone ei enää pysty tyhjentämään itseään, eikä nukkasihdin puhdistus riittänyt poistamaan vikakoodia. Ilmanputsarikin meni samaan syssyyn sytyttämään "vaihda suodatin" -merkkivalon, eikä sitä saanut elvytettyä imuroimalla suodattimia (ennen imurin pamahtamista), eli siihen on ilmeisesti oikeasti aika vaihtaa uusi. Minusta on alkanut tuntua, että karvamäärä ylittää meillä selvästi jonkin sellaisen normaalin rajan, mistä kodinkoneet on suunniteltu selviämään.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti