sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Yhden luvun loppu

Uusi vuosi on aina mahdollisuus uusiin alkuihin. Itsellä tämä vuosi on kuitenkin alkanut myös monella lopulla. Eilen pidetyssä Suomen lemmikkihaisunäädät ry:n syyskokouksessa tehtiin päätös niistä asioista, mistä hallituksen ryhmässä on ollut puhe vuodenvaihteen molemmin puolin: päätimme lakkauttaa yhdistyksen. Päätös oli omalla tavallaan haikea, mutta sitä kohti oli selvästi menty siitä asti, kun tieto haisunäätien lisäännyttämis-, myynti- ja maahantuontikiellosta tuli. Siinä kohtaa lemmikkiyhdistykseltä kun putosi hieman pohja. Meillä oli monta ihmistä, joita olisi kiinnostanut lähteä rakentamaan haisunäädille rekisteriä, alkaa kasvattaa niitä ja levittää niistä tietoa lemmikeinä. Mutta meillä ei ollut yhtään ihmistä joka olisi oikeasti ollut poliittisesti aktiivinen, ja joka olisi pidemmän päälle jaksanut koettaa vaikuttaa nykyiseen eksolainsäädäntöön sen mahdollistamiseksi, että saataisiin joskus vielä uusi lakimuutos, joka taas mahdollistaisi haisunäätien pidon. Ja sellaisia ihmisiä haisunäätäyhdistys olisi nyt kaivannut enemmän kuin minunkin kaltaisia lemmikkiharrastajia.

Suomen lemmikkihaisunäädät ry:n perustamiskokouksen tunnelmia
Omalta osaltani kun myönnän, että omakin into haisunäätien esittelyyn on laskenut uuden vieraslajiasetuksen myötä. Se on nimittäin aina yhtä turhauttavaa, kun törmää lajiin ihastuneisiin ihmisiin, ja voi sanoa mahdollisuuksista saada sellainen omaksi vain sen, ettei sitä ole. Minä kun puhun mieluiten eläimiä esitellessä juuri siitä lemmikkiarjesta, hoidosta ja aktivoinnista, mutta haisunäätien kohdalla ne alkavat olla Suomessa aika triviaaleja asioita: lemmikkihaisunäätiä kun on ollut enimmilläänkin vain joitain kymmeniä, ja määrä on nyt jo kääntynyt laskuun. Niiden sijaan haisunäätiä esitellessä päätyy nykyään aina puhumaan vieraslajiasetuksesta ja siitä, miksi sellainen on tehty. Kun siihen vielä yhdistää Miikkiksen viime kesänä alkaneet silmäongelmat, nykyään Miikkis lähtee aika harvakseltaan mukaan näätäpäiväilemään.

Lehtijutuissa sai aina jännittää muunmuassa otsikoita
Suomen lemmikkihaisunäädät ry:ssä jään eniten kaipaamaan sitä porukkaa, jonka sen pystyyn laittaminen toi yhteen. Onneksi heidän näkemiseensä ei tarvita yhdistystä, vaikka esimerkiksi yhteiset messuständeilyt taitavat nyt olla takana päin. Sen sijaan en jää niin paljoa kaipaamaan toimittajien kanssa käytyjä keskusteluja, lehti- ja televisiojuttuja. Ovat nekin olleet omalla tavallaan elämyksiä, etenkin se kun päätyi haisunäädän kanssa Ylen Puoliseitsemän suoraan lähetykseen. Mutta vaikka etenkin yhdistyksen ensimmäisenä vuotena niitä tuli varsin paljon, en voi sanoa päässeeni täysin eroon niiden jännittämisestä ja siitä, että niiden myötä joutui aina välillä oman eksokuplansa ulkopuolelle. Oma tuttavapiiri kun koostuu hyvin pitkälti ihmisistä, joilla on itselläänkin eksoottisia eläimiä tai jotka ovat tunteneet minut niin kauan, että ovat tottuneet minun omituisten otusten kerhooni. Niin sitä aina välillä unohtaa, kuinka kovin sanoin moni on valmis tuomitsemaan tällaisten "villieläinten" pidon. Etenkin netin anonyymissä maailmassa - lenkeillä vastaan tulleet ihmiset ovat yleensä enemmän positiivisen kiinnostuneita tai ohittavat meidät kokonaan.

Yhdistyksen ensimmäistä messuedustusta marraskuussa 2015. Kuva: Niko Ikonen
Nyt on sitten hoidettavana enää joitain käytännön asioita, joiden jälkeen on aika postittaa ilmoitus yhdistyksen purkamisesta patentti- ja rekisterihallitukseen. Sen jälkeen en ole enää Suomen lemmikkihaisunäädät ry:n puheenjohtaja, vaan haisunäätäasioissa suurin statukseni on olla maailman mahtavimman lemmikkipäärynän omistaja, mikä on itseasiassa aika loistava asema. 

Kiitos kaikille asianosaisille näistä vuosista!

6 kommenttia:

  1. Tämä uutinen saa mut kyllä todella surulliseksi.

    Onneksi mä olen päässyt näkemään Miikkiksen useampaan kertaan ja saanut pitää häntä sylissä- oikeasti yksi mun elämän kohokodista eläinten kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta vaikka Miikkistä ei näillä näkymin jatkossa bongaa messuilta tms., tekin olette erittäin tervetulleita moikkaamaan Miikkistä tänne Turkuun, jos täällä päin liikutte <3 Täältä poika ei toivottavasti ole häviämässä pitkään aikaan.

      Poista
    2. Kiitos kutsusta, pistän todellakin korvan taakse :)

      Poista
  2. Tosi surullista. En lakkaa ihmettelemästä, miksi vieraslajilainsäädäntö kohtelee eri lemmikkieläimiä - tai siis ennemminkin lemmikkiharrastajia - niin epäreilusti ja vieläpä niin perusteettomin perustein. (Vaikka mielestäni onkin noin ylipäätään äärimmäisen hieno juttu, että asetus tehtiin, siinä on todellakin isoja vikoja.) Olisi kyllä toivottavaa, että tilanne joskus muuttuisi, mutta se vaatisi varmaan juuri sitä, että joku asialle omistautunut aktivoituisi poliittisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai yksi iso syy on se, että esimerkiksi kissoja ja kaneja on jo niin paljon, että niitä olisi turha yrittääkään lähteä kieltämään vetoamalla villikissapopulaatioihin ja citykaneihin, koska kaikki tietävät vähintäänkin muutaman kissan omistajan ja sen, että ongelmatapaukset ovat vain pieni osa kaikista. Mutta monia eksoottisia lemmikkejä on niin kovin vähän, ettei siitä saa samanlaista kansanliikettä aikaiseksi, etenkin kun moni ei tule edes ajatelleeksi, että joku haisunäätien kielto voisi oikeasti vaikuttaa kehenkään - kun eihän kellään ole mitään haisunäätiä.

      Kummasti Hollannin positiivilistallakin kissat ja koirat otettiin listalle automaattisesti ilman samanlaista arviointia minkä muut lajit joutuvat käymään läpi. Niiden kohdallakin olisi löydettävissä varmasti helposti monia tekijöitä, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että niistä ei ole mahdollista huolehtia lemmikkinä asianmukaisesti (kuten tuhannet hylätyt ja kaltoinkohdellut yksilöt, jotka selvästi osoittavat, etteivät nämäkään lajit ole lemmikkinä ongelmattomia) - tai vastaavasti voitaisiin katsoa, että samoja keinoja joilla kissojen ja koirien sopivuutta lemmikeiksi edistetään voisi soveltaa moniin eksoottisempiin lemmikeihin (kuten rokottaminen, tunnistusmerkintä, kastrointi/sterilointi).

      Poista