sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Näätähärdelli hiljenee - hetkeksi

Sarianna palasi reissusta, ja lainalauma palasi tänään kotiinsa. Sen myötä kodin näätämäärä tippui taas tutunturvalliseen seitsemään aina huomiseen asti. Huomiseksi kun sovittiin tänne näätämiittiä. Pentutreffeistä kun ei ehkä täysin voi enää puhua, kun nuorimmatkin alkavat olla jo puolivuotiaita ja osa on saanut jo ensimmäisen implanttinsa hormonihommien alettua.


Otto & Ahti
Touhuttuani viikon sekalauman kanssa ymmärrän taas astetta paremmin, miksi monella uroslauman omistajalla näätämaksimi tuntuu olevan alempana kuin pelkkien naaraiden kanssa pelatessa tai miksi Kasperi tuskailee pissa-alustojen imukyvyn riittävyyden kanssa. Eihän siitä mihinkään pääse, että urosten kakat ja pissat ovat paljon isompia kuin naaraiden, mutta niitä tulee ihan yhtä usein. Kun kotona oli nyt viikon se seitsemän naarasfrettiä, kolme urosfrettiä ja haisunäätä, niin välillä kyllä tuntui, että pelkkään kämpän peruspuhtaanapitoon meni ihan tolkuttomasti aikaa. Ja kun kyseessä oli vielä kaksi laumaa, joista toisilla ei ole täällä vakiintuneita vessapaikkoja ja toisilla tuli pieni tarve merkitä tonttiaan, niin vaikka viikko tuli kuljettua pitkälti siivoussuihkeen ja talouspaperirullan kanssa, voi tiistaina olla edessä vielä astetta perusteellisempi siivous. Matoista iso osa odottaakin jo kylppärissä pesuun pääsyä.

Mutta vaikka siivottavaa riitti, ja oma rakkauteni naaraita kohtaan vain vahvistui, en voi täysin kieltää, ettenkö olisi vähän lämmennyt myös Sariannan pojille. Kyllähän mie näen Sariannan laumaa suhteellisen usein, mutta se ei ole sama asia, kuin touhuilla niiden kanssa monta päivää putkeen. Yleensä Sarianna kun on kuitenkin niiden ykkösihminen, mutta nyt paremman puutteessa huomionhakemiset ja -osoitukset jaettiin minun ja Jussin kesken. Ja Sariannan otukset ovat aika sylissä viihtyvää ja huomiota kaipaavaa sakkia. Aitauksen aamusiivouksia suorittaessa Eetu saattoi tulla puskemaan jalkaa, ja usein makuuhuoneeseen tullessa useampi tuli aidalle vastaan ja kipusi syliin ja pään päälle kiipeilemään kun istuin aitaukseen. Eetu myös rakasti tulla ammeen laidalle läiskyttelemään vettä ja leikkimään vaahdolla ollessani kylvyssä - ja onnistui siinä kyllä puolivahingossa nappaamaan minua myös sormesta bongattuaan veden alla jotain liikettä. 

Matonpesijänäätä




Syli täyttyy näädistä <3
Vauhtia ja härdelliä riitti tällä kokoonpanolla muutenkin. Lystistä se oli ihan parasta, ja siitä näki kuinka se nautti, kun koko ajan melki oli seuraa ja tapahtui. Huisku taas tykkää kovasti Eetusta ja meidän saksalaiset viettivätkin viikon aikana paljon aikaa kahdestaan leikkien ja nukkuen yhdessä. Mitellaa taas poikien läsnäolo lähinnä ahdisti, ja se vietti aikaansa aina kun mahdollista lähinnä oman lauman kanssa, samoin kuin mummuskat, jotka huomauttivat kyllä heti, jos pojat koittivat viereen änkeä. Miikkis liittyi tähän rintamaan, ja jurputti välillä jo ihan varuiksi, jos Eetu tuli edes lähietäisyydelle. Itsy sitten vaihteli, ja leikki välillä omien ja välillä vieraiden kanssa. Välillä sitten rauhoitettiin tilannetta erottamalla laumat erilleen, jolloin Lysti ja Huisku useamman kerran karkasivat sängyn kautta hoitonääppien aitaukseen jatkamaan leikkejä tai unia.

Ja kun vuokranantajani tänään askertelemassa käydessä muistutti taas lukevansa tätä blogia, vetoan mahdollisen näädänhajun kohdalla siihen, että se suursiivous on tosiaan vasta edessä. Ja että Jussi valmistuu ihan pian. Kyllä sitä itselläkin tuli illalla näätähuoneeseen istuttua se olo, että pyykkikone tulee laulamaan seuraavan viikon, niin päästään normaalimmalle tasolle. Silti koen, että viikko oli myös antoisa. Ainakin voin nyt suht varmaksi sanoa, ettei miulle ole ainakaan ihan heti tulossa kymmentä frettiä tai uroksia.

Hoitopojat auttavat kanssa siivoushommissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti