torstai 9. marraskuuta 2017

Esittelyssä Eläinten Koulukuvaus

Tämä postaus on ollut suunnitteilla jo pitkään, mutta lauman kuvauskäyntien tarkempi raportointi on aina kaatunut kuvien puutteeseen. Minun on joka kerta Eläinten koulukuvauksessa käydessä ollut tarkoitus ottaa hauskan vauhdikkaita tilannekuvia kuvaustilanteista postauksen kuvitukseksi, mutta se on aina unohtunut, kun meidän sukkuloiden kanssa kädet ovat täynnä hommaa siinä, että koetetaan pitää nääpät Jennin kameran ulottuvilla. Niinpä ratkaisin asian lopulta pyytämällä tähän postaukseen kuvia suoraan Eläinten koulukuvauksen yrittäjältä Jenniltä. Tältä osin postaus on siis toteutettu yhteistyössä Eläinten koulukuvauksen kanssa, mutta kehut ovat täysin omiani.

Miikkis lemmikkimessuilla yksilökuvissa
Eläinten koulukuvaus on toiminut vuodesta 2012 kiertäen eri eläinkaupoissa, eläinlääkäriasemilla ja eläintapahtumissa ottamassa studiokuvia lemmikeistä. Eläinten koulukuvauksella on mukanaan erilaisia taustoja ja rekvisiittoja, joita lemmikin omistaja voi valita eläimensä mukaan kuviin. Itse kuvaus on joka kerta maksuton, ja tilaaja maksaa vain tilaamistaan kuvatuotteista, kuten digi- tai paperikuvista, magneeteista, mukeista yms. Nimensä mukaisesti lemmikin kuvasta on mahdollista saada myös perinteiset koulukuvatuotteet, kuten tarrakuvia ja ruutuarkkeja, joissa on erikokoisia kuvia. Itse olen ihastunut etenkin paperikuviin ja magneeteihin, miksi meidän kuvauskäynneistä ei ole tullut niin paljoa jaettavaa blogiin.

Minun ja kameran suhde ei ole koskaan lähtenyt sellaiseen lentoon kuin olisin toivonut, jonka myötä en tällä hetkellä edes omista muita kuin kännykän kameran. Etenkin edellisten puhelimieni kamerat olivat sitä luokkaa, ettei niillä ollut ihan kauheasti jakoa näätiä kuvatessa. Niinpä Miikkiksen tultua aloin haaveilla saavani pojasta myös parempilaatuisia kuvia, mitä pystyisin itse ottamaan. Ensimmäiset kuvat pojasta otettiin yhdessä jyrsijänäyttelyssä siellä olleen kuvaajan toimesta. Kuvista jäi niin kiva pentumuisto, että aloin selvitellä, mitä muita kuvauttamisvaihtoja lemmikeille olisi. Silloin törmäsin Eläinten koulukuvaukseen, jossa on käyty sen jälkeen aina sen ollessa Turussa. Meiltä on kameran eteen eksynyt niin Mihail ja Savu-hiiri, kuin kaikki nykyiset tytötkin - viimeksi vielä niin, että Miikkis ja kaikki tytöt koetettiin saada yhtäaikaa kameran eteen.

Vaikka ympärillä on hallillinen messuhärdelliä, itse kuviin se ei välity.
Se, mitä rakastan Eläinten koulukuvauksessa, on lemmikkien kuvauttamisen pieni kynnys. Ei tarvitse jännittää sitä, että mitä jos kuvaus ei onnistukaan, kun veloitus on vasta tilatuista tuotteista. Mikäli onnistuneita kuvia ei tule, homma ei maksa mitään. Näin ei kuitenkaan meillä ole käynyt vielä kertaakaan, vaan ongelmaksi on muodostunut pikemminkin se, että minulla on harvemmin varaa tilata läheskään kaikkia kuvatuotteita mitä haluaisin. Eli tältä osin odotan kovasti Jussin valmistumista, että pääsen tapetoimaan seinät entistä tiiviimmin näätäkuvilla ja lahjomaan nääppien kasvattajat kasvattiensa kuvatuotteilla. Juuri siihen samaan tyyliin, kuin niitä kuvia kouluaikoina jaettiin aina mummoille ja kummeille, jotta pääsivät sitten ihastellen ihmettelemään, kuinka paljon vuodessa on taas kasvettu.

Turussa olemme ehtineet nyt kolmeen eri kuvaukseen, jonka lisäksi Miikkis on käynyt kerran kuvattavana Helsingissä lemmikkimessuilla ollessaan. Ensimmäiset kuvaukset olivat eläinlääkäriasemalla ja kahdet muut Faunatar-liikkeissä. Kuvausalue on ollut joka kerta rajattu, joko pentuaitauksella tai sitten sijoitettuna takahuoneeseen. Kuvauspaikalla ei ole siis välitöntä riskiä, että oma eläin sinkoaisi karkuun, tai vuoroaan odottava eläin pääsisi liian lähelle tutustumaan. Frettien kanssa mihinkään aitaan ei toki voi luottaa muuten kuin hidasteena, joten niitä kuvattaessa tarvitaan välillä omistajaltakin nopeita refleksejä. Miikkis ottaa kuvattavana olon yleensä paljon lunkimmin, minkä takia siitä tuleekin monesti ne parhaat kuvat. Tyttöjenkin kohdalla olen kyllä lähes joka kerta yllättynyt positiivisesti, kuinka hyviä kuvia niistäkin saa, vaikka itse kuvaustilanne tuntuu monesti olevan lähellä kaoottista jongleerausesitystä viimeistään ryhmäkuviin päästessä.

Pojalle näytetty nami nappasi huomion
 Parasta kuvauksissa on kuitenkin Jenni. Vaikka eläinten kuvaaminen on välillä hyvinkin haastavaa, päivät pitkiä ja aikataulu saattaa joskus venyä kuvattavien keksiessä poseeraamista parempaa tekemistä, Jennistä on aina jäänyt todella positiivinen olo. Mahdollisen väsymyksen ja kiireen keskelläkin hänestä jotenkin näkee, että hän on eläinten kanssa elementissään, ja hän jaksaa aina etsiä eri tapoja, miten juuri sen sillä hetkellä kuvattavana olevan eläimen saisi poseeraamaan parhaiten, oli kuvausvuorossa sitten haisunäätä, koira tai hiiri. Sillä me varmasti tulemme käymään Eläinten koulukuvauksessa myös jatkossa, vaikka Jussikin jo kovasti koettaa järkkäreineen näätien kuvaamista opetella.

Välillä vähän erilainen kaverikuva
Seuraavan kerran Jenni ja Eläinten koulukuvaus ovat kuvaamassa eläimiä lemmikkimessuilla nyt tulevana viikonloppuna. Mikäli siis olette omien lemmikkien kanssa liikenteessä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan kuvauttamista. Mekin saatamme poiketa kuvissa Jontun kanssa, nyt kun näätätiimi jää kotijoukkoihin.

4 kommenttia:

  1. Siis nämä kuvat on niin hyviä!!

    VastaaPoista
  2. Käytin Velmun kuvattana messuilla, enkä millään malttais odottaa kuvia! Kamerasta nopsaa katsottuna tuli kyllä paljon ihania kuvia, ja juuri meitä ennen kuvattiin pupuja, joten Velmuhan pyöri pitkin alustaa joka tuoksui pupuille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä onkin sit ollut Velmulla ihmeteltävää :D Pidetään peukkuja, että kuvista tulee ekstrakivoja! Oli kyllä niin ihana päästä näkemään Velmua messuilla <3

      Poista