maanantai 20. marraskuuta 2017

Lemmikki- ja Elmamessut 11.-12.11.2017

Lemmikkimessut ja Elma ovat nyt tämän vuoden osalta paketissa. Tapahtumaan tuli lähdettyä tänä vuonna bloggaajan roolissa, ja sen myötä varattua aiempaa reilummin aikaa myös messuilla kiertelyyn. Yleensä kykyni kertoa messuista kun rajautuu hyvin pitkälti omaan ja viereisiin ständeihin. Uusi roolini ei kuitenkaan tuntunut täysin luontevalta, joten olen iloinen myös frettiständin tarjoamasta tukikohdasta, jonne lopulta Mitellakin lähti minulle sunnuntaina kaveriksi vastoin alkuperäisiä suunnitelmia.

Herppi- ja frettiständeillä riitti koko ajan hyvin yleisöä
Tämän syksyn messuja tuli odotettua yhtäaikaa innolla, että hieman jännityksellä. Eniten innoissani olin siitä, että sitä ehtisi kerrankin katsastaa ajan kanssa kaikki kojut, etsiä parhaat messutarjoukset ja halutessaan pysähtyä ständeille kyselemään lisää. Eniten minua jännitti se, kuinka paljon messuilta löytyisi muita kuin koira- ja kissajuttuja. Moneen muuhun eksoharrastajaan nähden frettien ja haisunäädän kanssa on kyllä siitä ihanassa asemassa, että hyvin iso osa koirien ja kissojen tuotteista sopii hyvin myös näädille. Tuotekattauksen ei siis tarvitse olla suunniteltu omille lajeille, jotta löytöjä olisi mahdollista tehdä.

Elman puolella kisattiin mm. hevosenkenkien valmistuksessa
Messujen ohjelmaan ja näytteilleasettajiin oli tullut tutustuttua etukäteen netin välityksellä. Sielä
huomio olikin kiinnittynyt siihen, että monet aiempien vuosien suosikit, kuten rottanäyttely, kääpiösiilit ja nuolimyrkkysammakot eivät olleet mukana. Sen sijaan ohjelmasta oli löytynyt kiinnostavia tutustumiskohteita esimerkiksi Elman puolelta. Näin kaupunkilaiselle eksoharrastajalle aasit, alpakat ja uusin ihastukseni laamat ovat jotain todella eksoottista. Käärmeitä, liskoja, sammakkoeläimiä, lintuja, jyrsijöitä ja kaloja on tullut nähtyä harrastuskaverien luona niin mittava lajilista, että niissä ei enää niin kauhean usein tule messuilla uusia lajeja vastaan. Kuitenkin nyt kun nuolimyrkkysammakoita ja akvaarioita ei ollut, sitä jäi kaipaamaan sisustuksellisia altaita ja terraarioita myös lemmikkimessujen puolelle. Tälläkertaa tätä puolta harrastuksesta kun oli esillä enemmän Kädentaitomessuilla. Herppiharrastajien ständillä oli panostettu enemmän monipuoliseen lajikattaukseen, niin siinä ajassa mikä messujen pystyttämiseen ja purkuun on, ei mitenkään ehdi tehdä kaikille vielä niin hienoja terraariosisustuksia taustoineen, mikä on kotioloissa mahdollista.

Rottanäyttelyä ei tälläkertaa ollut, mutta rottia pääsi paijaamaan Suomen Kesyrottayhdistyksen ja Suomen Karvakaverien ständeillä.
Siinä missä eläinlajipuolella olisi kaivannut enemmän niitä tuttuja eksoottisia otuksia, tuotepuolella olisi kaivannut enemmän uutta ja isompia messutarjouksia. Tai ehkä isoin ongelma oli sama kuin Peten avajaisissa: parhaat tarjoukset olivat taas peti- ja namipuolella, ja kummatkaan niistä eivät olleet ostoslistalla. Tarvikepuolella tuotteet, merkit ja hinnat olivat melko samat kuin ennenkin, mikä tietysti pistää silmään etenkin nyt, kun on koettanut jo yli vuoden etsiä muunmuassa sitä täydellistä vedettävää kantoboksia: vaikka sitä koettaa kiertää niin maan isoimmat eläintapahtumat, eläinliikkeet ja verkkokaupat, niin silti tuntuu, että pohjimmiltaan valikoima on kaikkialla melko sama. Mutta silti sitä ei lakkaa toivomasta, että vielä joku kerta vastaan tulisi jokin uusi liike tai maahantuoja kokonaan uudenlaisella virkistävän erilaisella kattauksella. Mutta ehkä se vain olisi Suomessa liian iso riski, kun moni kääntyy kynnyksellä heti, jos hyllyssä ei ole sitä tuttua nappulamerkkiä.

Mutta kun oli aikaa etsiä, kyllä messuilta löytyi niitä helmiäkin. Messutarjouksissa näitä edusti esimerkiksi Pusseli-korun messuhinnat: tilauskoru Pusselilta on ollut minulle pitkäaikainen haave, mutta vasta nyt messuhintoja katsellessa uskaltauduin lopulta kysymään, mitä tilauskoru kustantaisi. Nyt pitäisi vielä saada valituksi, mistä kuvista koru tehdään. Pusselin ständillä tuli käytyä viikonlopun aikana varmaan kymmenisen kertaan hypistelemässä koruja ja juttelemassa, että voi kyllä olla, että tämä ensimmäinen koru ei tule myöskään jäämään viimeiseksi. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia edustivat Reipaskauppa ja Kissapuu, joita en muista nähneeni aiemmilla messuilla. Näistä Reipaskaupan valikoimiin kuuluivat muunmuassa aivan ihanat minikylmälaukut, sekä erilaiset hoitolaukut, meikkipussit, kypärälaukut yms. Kissapuu puolestaan valmistaa erilaisista elementeistä koottavia kissojen kiipeilypuita. Reipaskaupan ständiltä mukaan tarttuikin yksi minikylmälaukku näätien näyttelyeväille. Kissapuun ständillä tyydyin puolestaan osallistumaan arvontaan jättämällä vinkkejä, millaisilla elemeteillä puista saisi monikäyttöisemmän. Lisäämällä tasoihin esimerkiksi joitain ramppeja, voisi niistä saada koottua jotain kivaa freteillekin.

Kissapuuta rakennettaessa tilaaja pääsee vaikuttamaan hyvin puun värimaailmaan.
Nyt syksyn messuilla tuli myös ensikertaa törmättyä valvontaeläinlääkäriin työssään, ja vieläpä kahdella ständillä. Aiemminkin olen kyllä kuullut, että hän kiertää messuilla valvomassa eläintenpitoa ja eläinten oloja messujen aikana, mutta tällä kertaa homma sitten konkretisoitui, kun sattui olemaan vieressä hänen tullessa kyselemään. Kummastakin tarkastuksesta jäi sivusta seurattuna positiivinen fiilis, vaikka tarkistuksissa käytettiin niin mittanauhaa matelijoiden messuasumuksia tutkaillessa, kuin valokuvattiin boksissa lepäävän fretin veskikuppia ja eväitä. Sitä on kuitenkin omissakin lemmikeissä huomannut, kuinka rankka rupeama lemmikkimessut voivat olla, niin mielestäni on äärettömän positiivista, että näytteleilleasettajilta edellytetään, että heillä on mietittynä, miten varmistetaan että eläimet jaksavat messuilla mahdollisimman hyvin. Kääntöpuolena hommassa toki on se, että tämä on ilmeisesti aloittanut myös keskustelun siitä, miten näyttelyihin osallistuvia eläimiä sopii messuilla pitää. Vaikka eläinten kannalta se on aika eri tilanne, onko niitä ständillä muutama, jotka ovat aktiivisesti esiteltävinä, siliteltävinä ja näkösällä, vai ovatko ne vain jossain omassa pienemmässä boksissaan yksin/laumakavereidensa kanssa odottomassa omaa arvosteluvuoroaan. Etenkin silloin, jos kyseessä on näyttelyihin tottunut eläin, jolle se oma kuljetusboksi/näyttelyhäkki ei ole mikään vieras ympäristö.

Isänpäiväkohtaaminen: Mitella ja Mitella isä Velmu.
Kaikkein parasta antia itselleni messuilla olivat Mitellan isä Velmu eläintenkouluttajien ständillä, muut fretit sekä laamat, joihin ihastuin niin paljon, että aloin jo suunnitella laamavaellukselle osallistumista ensikesänä. Myös Jenniä tuli käytyä useamman kerran moikkaamassa Eläinten koulukuvauksen ständillä. Velmu oli se syy, miksi itsekin lopulta päädyin ottamaan yhden omista tytöistä sunnuntaina mukaan: minusta oli niin mahtavaa päästä näkemään Mitellan isä, että kun se kerran oli mahdollista, halusin että myös Jonnalla olisi mahdollisuus nähdä Velmun tytär. Niinpä lauantaina laitettiin sitten Tanjan kautta messujen järjestäjille viestiä, että olisiko frettiständin eläinlistalle mahdollista saada sunnuntain osalle vielä yksi lisäys, ja ilokseni se onnistuikin. Niinpä isänpäivän kunniaksi Mitella näki ensimmäistä kertaa isänsä.

Jussi olisi halunnut ostaa messuilta vain tämän: isomman näätämobiilin. Siihen meidän messubudjekti ei kuitenkaan venynyt.
Ostospuoli messuilla painottui minikylmälaukkua ja tilauskorua lukuunottamatta itselläni enemmän ruokaan: kierreperunoihin, nagamaustettuun kuivalihaan, kermamunkkeihin ja savuporolevitteeseen. Tämä puoli maistiaisineen vetosikin siinä määrin, että sitä iski pieni haikeus, kun messujen jälkeisessä uutiskirjeessä sanottiin että seuraavia Elma-messuja saadaan odottaa kevääseen 2019. Lemmikkipuolta päästään ihastelemaan jo ensikeväänä Eläinystäväni messuilla, mutta niihin ei kuulu sitten tämä ruokapuoli, joka tulee vahvemmin mukaan maaseudun ja tuotantoeläinten kautta. Mutta onneksi messuilta tarttui mukaan esitteitä paikoista, joihin saan napattua Jussin ihastelemaan niitä otuksia mihin itse Elmassa ihastuin jo tuota ennen.   

Ruokaostoksilla messuilla.

2 kommenttia:

  1. Oli kyllä niin huippua nähä myös sinua ja Mitellaa, kiitos vielä kun roudasit sen mukana! <3
    Olis kyllä kiva päästä joskus tutustuun sun muuhunkin laumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiän, että Turku on teiltä katottuna kaukana, mutta jos tännepäin eksyt, olet ehdottomasti tervetullut kattomaan muutakin laumaa 😊 Ja eiköhän täältä tarvittaessa järkkääntyisi myös yöpaikka pitkänmatkalaiselle.

      Poista