maanantai 26. syyskuuta 2016

Lauman juniorit: Mitella & Itsy

Lauma on ollut viime viikkoina melkoisessa myllerryksessä, kun ensin kotiutui Mitella 1,5-kuukautta sitten ja nyt reilu viikko sitten Itsy. Mitella meni laumaan paremmin kuin osasin ikinä odottaa, kun Snurrekin hyväksyi sen jo parissa päivässä. Itsyn kanssa Snurre on lämmennyt hitaammin, mikä ei sikäli ole ihme, kun Itsykin on jo aikuiseen ikään ehtinyt, vaikka itse pidänkin sitä yhä pentuna. Mitella sen sijaan ihastui heti uuteen leikkikaveriinsa, eikä Esterikään ole ollut Itsystä juuri moksiskaan. Ja koska Snurrekaan ei kuitenkaan ota Itsyn kanssa yhteen, vaikkei se vielä leikki- tai nukkuseuraksi kelpaa, on Itsy todellakin tainnut tulla meille jäädäkseen.


Mitellan kanssa ehdittiin jo luulla pahimman olevan takana, kun ensimmäisten viikkojen jälkeen kumpikaan ei saanut enää pahempia puremia. Nyt meillä on valitettavasti aloitettu toista kierrosta: Mitella on yhä ihan mamman mussu, jota minä voin nunnuttaa, leikittää ja sylitellä siinä missä muitakin, mutta Jussia se testaa nyt todenteolla. Jussilla onkin kädet ja jalat täynnä pieniä puremahaavoja, ja toissapäivänä Jussin irroittaessa Mitellaa sen napattua nilkkaan, tikkasi se kunnolla kiinni sormeen ja jäi lopulta siihen roikkumaan. Lopputuloksena sormessa on yhdeksän reikää. Itselle tässä on vaikeinta se, että minä en voi asialle tehdä juuri muuta, kuin neuvoa Jussia, miten Jussi saisi rakennettua suhteen itsensä ja Mitellan välille. Mutta toivotaan, että tästäkin selvitään, ja Mitellesta tulisi Jussillekin se kiva sylinäätä. Tässä kun ei ole kyse enää siitä, että neiti vieroksuisi käsittelyä ylipäätään, kun se on monesti se joka on ensimmäisenä änkemässä itse syliin ja hakemaan hellityksiä - etenkin jos näkee jonkun muun niitä saavan. Mitella kun tuntuu olevan varsin mustasukkainen tapaus, joka itse leikkii kyllä kaikkien kanssa, mutta joka monesti änkeää itsensä huomion keskipisteeseen, jos jotakuta muuta meinataan huomata.


Itsy taas on Itsy <3 Näin tuon pienen tumman näädän ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten Vanton tilan hallimiitissä, ja siitä lähtien olen pöllinyt sitä itselleni kaikissa näyttelyissä, miiteissä ja tapahtumissa, joissa ollaan yhtä aikaa Wilman kanssa oltu. Ja Itsystä käynnistyi myös itselläni vuoden kestänyt palava pentukuume, kun Itsyn pentu olisi ollut se Itsystä katsottuna toiseksi paras vaihtoehto. Ja nyt kun Itsy on ollut täällä viikon, olen entistä ihastuneempi tyttöön: se on ihan äärettömän puhelias ja ihanan leikkisä pomppiva pieni pusunäätä. Itsy on myös meidän lauman ensimmäinen hybridi. Tähän mennessä se ei ole näkynyt vielä muussa kuin siinä, että Itsy reagoi erilaisiin ääniin ja liikkeisiin selvästi muita herkemmin, ja saattaa herkemmin säpsähtää äkillisiä ääniä tai liikkeitä. Neiti on kuitenkin niin kiltti ja sydämellinen tapaus, että vaikka neiti reagoikin, sen ei tarvitse pelätä tapahtuvan hampailla. Itsy oli jo ennen meille muuttoaan Jussin suosikkinäätien top kolmosessa, ja on jo kovaa vauhtia nousemassa Snurren perintöprinseksaksi.


Sitä on kyllä nyt jo ihan rakastunut tähän meidän lauman junnujaostoon, joka tuo ihan mielettömästi virtaa ja vauhtia arkeen (hyvässä ja pahassa ;)) <3 Ainoana miinuspuolena junnunäätien myötä sitä on alkanut todenteolla tajuta, että mummuskat ovat oikeasti mummuskoja; että ne nukkuvat todella paljon enemmän mitä nuoriso, eikä niiden turkit, hampaat ja muut ole enää samassa kunnossa mitä nuoremmilla. Kun onhan sen aiemminkin tiennyt, mutta nyt kun verrokit löytyvät omasta kodista, eron tajuaa paljon selvemmin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti