Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun löydän itseni pidemmän stressaavan jakson jälkeen sängynpohjalta kipeänä miettimästä, että minun pitäisi oppia priorisoimaan lepoa jo huomattavasti aiemmin kuin kroppani pakottaa siihen. Mutta tässä sitä taas ollaan. Ei niin kipeänä, ettei töissä olisi pystynyt käymään. Mutta niin jäätävän väsyneenä, että töiden lisäksi ei ole kyllä jaksanut sitten yhtään mitään muuta. Jussi on hoitanut lauman ja minä olen koittanut parhaani mukaan levätä.
 |
| Rupi on jo hävinnyt kokonaan Löllön korvan takaa |
Oireet alkoivat viime perjantaina, ja lauantai oli ensimmäinen pahempi päivä. Silloinkin kävi kyllä sen verran ulkona, että kävin vahvasti doupattuna katsomassa Bonnien ja Clyden Samppalinnan kesäteatterissa, kun olimme ehtineet hankkia liput ja kyseessä oli viimeinen näytös. Sen jälkeen loppupäivä menikin visusti sängyn pohjalla, mikä sitten osaltaan johti siihen, että tilanne akvaariossa pääsi kehittymään siksi katastrofiksi, mistä viime postaus kertoi.
 |
| Kaloja on tullut laskettua tällä viikolla ahkerasti, eikä uusia kalakuolemia ole ollut sunnuntain jälkeen |
Samalla pään stressimylly on kuitenkin alkanut rauhoittua. En ole kyllä vielä täysin varma, johtuuko se enemmän siitä, että stressi alkaa hellittää, vai siitä, ettei aivokapasiteettiä ja jaksamista tällä hetkellä yksinkertaisesti riitä sen pyörittämiseen. Tosiasioita kuitenkin on, että Löllön korva on lähtenyt paranemaan hyvin, ja että emme ole vieläkään saaneet sienitulosta. Koska positiivinen ilmoitetaan heti, kun viljely selkeästi kasvaa sientä, ja negatiivinen ilmoitetaan vasta jos näyte ei viimeistään kuukauden kuluessa ala kasvaa, hiljaisuus on tässä vaiheessa hyvä merkki.
Tämän kaiken keskellä kämppä on päässyt taas vähän räjähtämään. Se ärsyttää, mutta juuri nyt ärsytys on ainoa, mihin energia sen osalta riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti