Meillä piippaa

Poikettiin viikonloppuna Tampereelle. Kun teimme lähtöä, Kantarelli oli jo niin ilmapallon nielleen näköinen, että olin melkoisen varma, että kotiin palatessa pesässä piippaisi. Niinhän siinä sitten kävi, ja pesässä oli palatessa kaikkiaan seitsemän nakeroa, mikä on meidän tähän astinen ennätys kääpiöillä. Niin mielenkiinnolla kuin odotankin mitä näistä nakeroista kasvaa, olen kyllä jo alustavasti viestitellyt kasvattajan suuntaan, että riippumatta siitä mitä mie myöhemmin sanon, tavoitteena olisi ettei näistä mineistä jää yksikään meille. Meidän tämän hetkisessä kääpiörottanuorisossa kun on yksi pahempi säpsyilijä ja pari vähän ujoa tapausta, niin en halua kasvattaa omaa jengiä vielä, ennenkuin nykyisen nuorison kanssa päästään lähemmäksi sitä mitä meidän aikuiset ovat. Rotatkin kun ovat kuitenkin mallioppisen mestareita, niin haluan mallin olevan kunnossa. Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että sitä on paljon helpompi olla järkevä nyt kuin sitten kuin minien väritykset alkavat tulla näkyviin ja simmut aueta. Onneksi Saija ilmoitti heti, että hänellä on sen verran naarasvarauksia, että asia sopii paremmin kuin hyvin, ja että täydennetään meidän laumaa sitten joskus toiste.  

Kantarellin minit <3

Tampereella käytiin läpi minun ja Jussin hääsuunnitelmia ja vieraslistaa. Sain tällä viikolla edistettyä hääsuunnitelmia enemmän kuin viime kuukausina yhteensä, ja nyt tärkeimmät jutut, kuten vihkijä, alkavat olla jo varattuina. Vieraslista sen sijaan aiheuttaa päänvaivaa, koska haluaisin oikeastaan kutsua kaikki. Sitä jätti parit edelliset valmistujaiset juhlimatta pandemian takia, ja tuntuu että olen pandemian myötä muutenkin erakoitunut vielä aiempaakin enemmän. Niin nyt sitten kun valmistautuu juhlimaan, sitä haluaisi paikalle niin paljon elämääni kuuluvia ihmisiä kuin suinkin mahdollista. Budjekti haraa siinä kyllä ikävästi jonkin verran vastaan, koska veikkaan että tulemme paikkailemaan viime vuoden menoja vielä hyvän aikaa, ja häitä varten pyritään olemaan ottamatta lisälainaa. Silti harkitsen vakavasti vuotavani vihkimisajankin julkiseksi, että ei-henkilökohtaisestikutsutuillakin olisi halutessaan mahdollisuus yllättää ilmestymällä paikalle. Samaan aikaan sitä pelkää, että nyt pandemian myötä pienistä häistä on tullut se vallitseva trendi, että ihmisistä tuntuu enemmän oudolta saada kutsu, jos kyse ei ole ihan lähimmistä perheenjäsenistä ja ystävistä. 

Päädyttiin myös purkamaan siskonpojan sänkyä, ja Nakki auttoi

Muutenkin täällä arki rullaa varsin mukavasti. Vaikka kuolemakin on ollut ihan liikaa läsnä, niin perusvire arjessa on tällä hetkellä positiivinen: kaikki fretit ovat olleet nyt samassa tilassa reilun viikon, ja vaikka yhteisiä unipinoja ei vielä näy, ei ole ollut isompia riitojakaan. Eli alkaa näyttää koko ajan vahvemmin siltä, että pääsemme tänä keväänä vihdoin takaisin yhteen laumaan. Simokin on jo suostunut heräämisen jälkeen syömään useampia jättijauhomatoja, eli pahin Simon talviunilta heräämiseen liittyvä stressi alkaa pikkuhiljaa väistyä. 

Jussi sai iskän luona Mimmistä kaverin