Jos Mallun kohdalla tuntui jokseenkin käsittämättömältä, että Mallu kuoli, osien meidän lemmikkien kohdalla ihmettelen enemmän sitä, miten ne ovat selvinneet elossa tänne asti. Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki meidän kilpikonnamme epämuodostumineen ja muine haasteineen. Vaikka olenkin varautunut jokaisen meidän kilpikonnan kohdalla siihen, että ne voivat olla minulla vielä kun jään eläkkeelle, olen myös koko ajan tiennyt, että ne voivat jäädä myös lyhytikäisiksi. Että vaikka Donatella ja Rafaellakin ovat kuntoutuneet hyvin, ei niillä ollut ikinä mahdollista päästä tilanteeseen, jossa niiden menneisyys ei näkyisi niissä yhtään.
En siis voi sanoa, että Rafaellan löytyminen kuolleena aitauksestaan olisi ollut yhtä iso shokki kuin Mallun kuolema, vaikka Rafaellankaan kohdalla mikään ei isommin varoittanut siitä ennakkoon. Neidin ruokahalu oli ehkä vähän normaalia heikompi, mutta ottaen huomioon että tyypit heräteltiin vasta reilu kuukausi sitten talviunilta ja vielä mennään sisäruokintakaudessa, en ollut siitä isommin huolissani, kun se kuitenkin oli alkanut syömään unien jälkeen.
Vaikka Rafaellankaan kohdalla kuolinsyy ei ole tiedossa, Rafaella ei ole lähdössä avattavaksi. Olisihan se jokseenkin mielenkiintoista tietää, miten kilven epämuodostumat, ja se että takapää oli vuosia lähes halvaantunut olemattoman käytön johdosta näkyisivät Rafaellan elimistössä. Mutta tämän hetkisessä rahatilanteessa en koe että tarvitsen Rafaellan kohdalla vastauksia niin kovasti, mitä niitä Mallun kohdalla kaipasin. Etenkään kun Rafaellalla ei ole tiedossa olevia jälkeläisiä, enkä usko sen menehtyneen mihinkään tarttuvaan tai mahdollisesti perinnölliseen syyhyn.
 | |
| Lepää rauhassa Rafaella n. 1990 - 8.2.2024 |
Osanotto suruun. Onneksi Rafaella sai teillä uuden mahdollisuuden ja elää hyvässä hoidossa elämänsä loppu vuodet♥
VastaaPoista