Kuulumisia

Viimeisin viikko on mennyt taas aika haipakkaa. Arkea leimaa edelleen vahvasti Jesterin, Mintun ja Mitellan lääkekuurit, ja huoli niiden jatkosta. Tällä hetkellä Jesterin maanantainen kontrolli jännittää eniten, sillä antibioottipistoksia on annettu nyt kohta viikko, eikä merkittäviä muutoksia ole näkyvissä. Mitellan ja Jesterin kontrollien lisäksi nyt on varattu kontrolliaika myös Mintulle kuun loppuun ja Löllölle seuraava hammaslääkäri ensikuulle. Eli eläinlääkärireissuille ja lääkityksille ei ole nähtävissä ihan heti taukoa. 

Tällä hetkellä arki tuntuu tältä

Viikonloppu meni silti pitkälti muissa merkeissä. Lauantaina osallistuin klinikkaeläinhoitajat ry:n vuosikokoukseen. Alkuperäinen ajatus oli seurata kokousta ja sen yhteydessä ollutta luentoa vähän sivusta ja taustalta, ja siinä ohella tauoilla koittaa ehkä vähän jutella kollegoiden kanssa. Itselläni kun on edelleen jonkinlainen kynnys lähteä sosiaalisiin tapahtumiin, joista en välttämättä tunne ennalta ketään. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä heti paikalle saavuttua tajusin porukkaa olevan sen verran vähän paikalla, ettei sellaista rauhallista takariviä ollut. Lopputuloksena olen nyt sitten hallituksessa ja lauantai-iltakin meni rattoisasti kokouksen jatkoilla. 

Onneksi väliin on saanut tällaisia hengähdyshetkiä. Kuva lauantain kokouksen aamukahvipöydästä.

Sunnuntaina tehtiin puolestaan tehokas Pirkanmaa-kiertue aamu- ja iltalääkitysten välissä. Asioita vähän yhdistelemällä ehdittiin käydä siinä äidillä, nähdä lapsuudenystävää, luovuttaa kääpiörotta Kielon poikaset ja osallistua mummun 80-vuotisynttäreille. Autossa ehti myös seurata somekanavilta Dewin viimeisintä populaatiokissojen loukutusta, ja ajatukset ovat olleet paljon kohteessa olevien aktiivien jaksamisessa. Saariston populaatio kun osoittautui paljon oletettua suuremmaksi ja sairaammaksi. Tällä kertaa kuitenkaan ei ole tarvinnut yhtään jossitella, voisiko itse auttaa jotenkin enemmän kuin satunnaisten lahjoitusten muodossa, sillä tällä hetkellä oma lauma vaatii niin paljon resursseja, ja sijaiskotitoiminta on meillä täysin poissuljettu Mintun takia. 

Kielon poikasten lisäksi myös Ripley-skorpionin poikaset lähtivät kaikki maailmalle. Pihlaja synnytti oman poikueensa Saijan luona sunnuntaina illalla. Eksolassa pikkusiilitanrekki Simon lämpöjä on alettu laskea ja päivää lyhentää, koska pojan olisi hiljalleen aika valmistua talviunille. Jotenkin tällä hetkellä se, että poikaset lähtevät ja kotona olevien tyyppien aktiivisuustaso laskee sopii minulle erittäin hyvin. Koko lauma kerääntyy ikään kuin pienemmäksi kiepiksi talvipesän ympärille. Olen myös tarkoituksellisesti ollut ottamatta tähän saumaan hoitoeläimiä, vaikka olenkin monesti vähän huono sanomaan niille ei, kun olemme kuitenkin paljon kotona. 

Pihlajan minit. Kuva: Saija Forsström

Nyt olen poikkeuksellisesti hankkinut itselleni myös keikkalipun perjantaille, sillä huomaan stressaavani lääkitysrumbaa ja siihen liittyviä päätöksiä siinä määrin, että sitä kokee tarvetta päästä hetkittäin hetkeksi pois kotoa ja tehdä ja ajatella jotain ihan muuta. Tälle viikolle on myös useampi työvuoro, mutta tällaisina hetkinä työ ei ihan täysin toimi tekijänä, joka saisi ajatukset ihan jonnekin muualle. Etenkin eutanasioiden kohdalla huomaa tunteiden olevan vähän normaalia enemmän pinnassa, vaikkei asiakkaiden lemmikkien eutanasiat ole koskaan tunnetasolla sama asia kuin omien.