Eilinen meni Finnish Ferret Festival -frettinäyttelyssä Lempäälässä. Mietin meidän lopullista osallistujakokoonpanoa ihan viimeisille minuuteille ennen lähtöä, kunnes lopulta annoin Jussin tehdä päätöksen Mitellan ja Mymskin osalta. Muu jengi meillä kun oli suht hyvässä näyttelykunnossa, mutta Mitellalla oli kyljet ajeltu sydänultran jäljiltä ja turkki muutenkin kuiva, ja Mymskin niska ei ole vieläkään ehtinyt parantua Hattaran riepottelun jäljiltä. Jussin päätöksellä mukaan lähti sitten koko jengi.
Itse olin näyttelyä edeltävänä iltana aika zombiemoodissa ja jouduin kaivamaan itselleni pakkauslistan avuksi, että sain edes suunnilleen oikeat kamat mukaan näyttelyyn. Siinä kohtaa mietti jo hetken koko näyttelyn väliin jättämistäkin. Tiesin kuitenkin että zombiemoodini takana oli ennen kaikkea pitempään jatkunut stressi eläinten sairastelusta, joten se että jäisin kotiin pyörittelemään niitä samoja asioita päässäni ei varsinaisesti parantaisi tilannetta. Joten päätin kuitenkin lähteä ja laskea valmisteluissa oman rimani tasolle, että kynsien leikkaus riittää, ja jos Jussi haluaa/jaksaa pestä vaaleimpia ja putsata korvia, niin se on vain plussaa.
Päätös lähteä oli oikea. Teki hyvää nähdä paljon tuttuja näätineen, jutella ihmisten kanssa välillä muustakin, ja kuulla ihmisten suunnitelmia tulevien näyttelyiden, pentueiden ja aktiviteettien suhteen. Ja vaikka olin ollut vähän herkkänä Mitellan ja Mymskin mukaan ottamisen kanssa, kun tyypit eivät olleet täysin kunnossa, niin kun katsoin kuinka tyytyväisenä Mitella nukkui Aleksin sylissä ja Mymski pääsi leikkimään siskonsa Rhondan kanssa, en katunut päätöstä yhtään. Emme me kuitenkaan lähde näyttelyihin ensisijaisesti hakemaan voittoja, vaan olemaan osa yhteisöä, joka ymmärtää miksi nämä haisevat ja kujeilevat näätäeläimet ovat niin rakkaita. Ja ovat nuo omat aina maailman rakkaimmat ja hienoimmat, olivat ne missä kunnossa vain.
Odotetusti Mitella ja Mymski saivat meidän jengin huonoimmat pisteet. Parhaiten meidän jengistä eilen pärjäsivät Hattara ja Notte, joista Hattara oli luokkansa toinen ja paras angora. Notte taas luokkansa ensimmäinen. Muut kolme eivät saaneet isompia miinuksia. Mallulta ja Nutskulta lähti kummaltakin miinusta katkenneista kulmureista (vitsailinkin Sariannalle, että näiden kohdalla kyseessä on luonteen kautta periytyvä hammasvika, kun kumpikin on välillä niin jääräpäisiä kohloja). Mallulle tulikin varattua jo perjantaina aika kulmurin poistoon ensikuulle. Sera taas oli koitannut näykätä tuomaria. Sera on meidän tyypeistä kaikkein menevin, joten oletettavasti sitä oli taas alkanut harmittaa, kun tuomari ei päästänyt neitiä tutkimaan vaan jumitti pöydällä. Seran kanssa päästään siis treenaamaan lisää kärsivällisyyttä.
Ilmoittautuminen joululuussa järjestettävään Capital-näyttelyyn aukesi keskipäivällä, joten näpyttelin kännykällä ilmoittautumiset myös sinne. Sinne ilmoitin meidän jengistä kaikki Mitellaa lukuunottamatta. Mitellan kohdalla edelleen arvon mitä teen. Hänen kohdalla mummon ikä ja sydänvika huomioon ottaen kun eletään nyt aika viikko kerrallaan. Tosin jos mummuska on vielä joulukuussa hyvässä kunnossa, eihän mikään estä häntä tulemasta lauman mukana seuraneidiksi, vaikka hän ei menisikään enää arvosteltavaksi.
Tällä kertaa näyttelyssä pyöri myös Ylen toimittaja tekemässä juttua freteistä ja frettinäyttelyistä. Toimittaja oli jo aiemmin ollut puheissa Mallun pojan Chocobon omistajan Sirun kanssa, joten minutkin napattiin heti sukupotretteihin Mallun ja Nutskun kanssa. Eli kun juttu joskus julkaistaan, meidänkin jengiä voi vilahtaa kuvissa. Jussi saattaa myös vilahtaa videolla putsaamassa Hattaran korvia. Mallu pääsi myös esittelemään, miltä kuolioitunut hammas näyttää, mikä oli Mallusta aika mälsää.
 |
| Notte |
 |
| Mymski |
 |
| Hattara |
 |
| Mallu |
 |
| Nutella |
 |
| Sera |
 |
| Mitella |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti