Alavireessä

Viime päivinä sitä on tullut kiinnittäneeksi enemmän huomiota omaan alavireisyyteen. Tuntuu, ettei sitä ole osannut tarttua oikein mihinkään, ja olo on ollut saamaton. Vaikka rakastankin olla kotona, enkä kaipaa jatkuvasti seuraa ympärilleni, kai sitä on kuitenkin sen verran vahvasti taottu selkärankaan, kuinka ihmisen kuuluu käydä töissä, ettei kotona olosta osaa nauttia määräänsä enempää. Etenkin kun viime viikolle ei osunut yhtään työkeikkaa, eikä niitä tällekään viikolle ole etukäteen sovittuna, eivät aivot anna armoa sen suhteen, että en mie ole kuitenkaan ollut nyt ihan pelkästään kotona irtisanomisesta asti. Viime päivinä paineen tunnetta on lisännyt myös se, että nyt kun työtilanteessa on tapahtunut pieni muutos parempaan, kaikkien tukien maksu on viivästynyt paljon, koska työttymyyskassa ja työkkäri tarvitsevat lisää liitteitä ja aikaa käydä niitä läpi. Olemme saaneet onneksi eläinlääkärilaskut sumplittua siitä huolimatta, mutta käyttörahat ovat käytännössä finaalissa, kun puskureita ei olla ehditty vielä kunnolla päivittää opiskelujeni jälkeen. Käytännössä sitä ei ole nyt rahaa tehdä mitään ekstraa, ja Mintun ja Mitellan lääkitysten takia kotoa ei voi poistua yli 12 tunniksi ilman lääkitykset taitavaa hoitajaa, mikä osaltaan lisää jumittumisen tunnetta, vaikkei sitä ole aiemminkaan voinut poistua kotoa yli 24 tunniksi ilman hoitajaa. 

Eiköhän näistä vielä lauma saada

 

Kuitenkin pohjimmiltaan kaikki on hyvin. Olen juuri sielä, missä eniten haluan olla. Minulla on maailman ihanin tukeva kumppani. Mitellalla on ollut loistava vaste lääkitykseen, ja Mintunkin kohdalla jotain muutosta on alkanut näkyä. Minulla on paljon vapaa-aikaa, joten pystyn lähtemään päivän valoisaan aikaan metsään happihyppelylle, ja asumme nykyään paikassa, jossa lähimpään metsään pääsee suoraan takapihalta, ja jossa ilma on niin puhdasta, että puut ovat täynnä naavaa. Mymski on ollut samassa tilassa Hattaran, Seran, Noten ja Mitellan kanssa perjantai-illasta, ja meno on ollut koko ajan rauhoittumaan päin, vaikka Mymskin niska onkin nyt ruvilla muutamien rajumpien otteiden jäljiltä. Kuitenkin tänään kaikki viisi olivat jo pienen hetken samassa pedissäkin. Tänään uskalsinkin sitten muuttaa eteisen takaisin eteiseksi, siinä missä se on viime viikot toiminut Mymskin tukikohtana. 

Alavireisenä auttaa, kun näihin maisemiin pääsee muutamassa minuutissa

Pitäisi vain muistaa aina ajoissa laittaa puhelin kiinni ja siirtyä näiden luo hengittelemään

Lauantaina olisivat Hyvinkään matelijamessut, mutta niiden suhteen arvotaan vielä vähän lähtemisen suhteen. Toisaalta olisi varmasti ihan hyvä päästä ihmisten ilmoille näkemään tuttuja, ja vaihtamaan kuulumisia. Toisaalta taas messubudjekti olisi tällä hetkellä täysin olematon, joten shoppailut olisi pakko rajoittaa tyyliin muutamaan rasiaan ruokahyönteisiä ja ehkä evässämpylään itselle.