Muun jengin kanssa on nyt sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että talouden kissaviisikko on jäänyt blogin puolella hyvin vahvasti sivuosaan. Hyvänä uutisena kerrottakoon, että kissojen kohdalla se tarkoittaa sitä, että heidän kanssa arki on ollut viime aikoina varsin tasaista ilman isompia yllätyksiä. Kaikki viisi saivat viime kuussa kolmois- ja rabiesrokotteen eläinlääkärin kotikäynnin yhteydessä, ja siinä samalla kaikille tehtiin myös terveystarkistukset. Ainoina huomautuksina kaikilla viidellä oli hammaskiveä, joka pitäisi käydä poistattamassa, ja Löllöllä ja Mintulla oli taas hieman töhnää korvissa.
Kävin juuri äsken kiertämässä asunnon läpi kuvaten mitä kukin kissoista teki juuri nyt. Osuin selvästi yleiseen päikkäriaikaan, sillä kaikki olivat nukkumassa.
Ruttu oli kiepillä takkahuoneen pörröpedissä, jota hän pitää henkilökohtaisena hikimajanaan. Rutulla ja minulla on ollut viime viikkoina pientä riidanpoikasta, sillä Rutun mielestä minun kotonaoloni tarkoittaa sitä, että Rutulla pitäisi olla nyt lähes 24/7 laadukasta "iilimatona iholla ja joka välissä välipala" -laatuaikaa. Minä en kuitenkaan etenkään eilisen superhellepäivänä ole yhtä ihastunut ideaan viettää kaikki päivät sohvannurkassa kuuma kissa liimautuneena ihoon kiinni. Koska Ruttu on erittäin vokaalinen kissa, se luonnollisesti protestoi jokaista torjuttua lähentely-yritystä kovaäänisellä mäykymisellä, ja ravaa vähän väliä kiroillen keittiöön, kun namikaappi ei aukene aina pyydettäessä, vaikka ihminen on kotona. Minä koitan sitten komentaa sitä välillä pois keittiöstä penkomasta tiskejä, ja Ruttu huutaa takaisin. Viime perjantaina oli Rutun synttäritkin, ja Ruttu täytti 11 vuotta.
Löllö oli nukkumassa portaiden alla olevalla laverilla, joka on yleensä Ainon valtakuntaa. Siinä on hyvä lepuuttaa lonkkia Maunon kanssa vedettyjen aamupainien jälkeen. Pojat kun ovat meidän kissoista ehdottomasti leikkisimmät, ja kaikkein mieluiten ne leikkivät keskenään. Poikien aamupainien jälkeen kuitenkin avasin yläkerrassa junnunäätien aitauksen, niin Löllö päätti vetäytyä mieluummin alakertaan nukkumaan. Kissat kun pääsevät yli portaiden yläpäästä olevasta pleksiportista, mutta fretit eivät. Jussi on taas viime viikkoina kovasti miettinyt, kuinka haluaisi vielä joskus kirjoittaa lastenkirjan rikoskomissaario Lölländerin ja Maunon seikkailuista.
Seuraavaksi löytyikin sitten Mauno, joka veti siestaa ruokapöydän tuolissa. Mauno on kaikkein rennoin frettien kanssa, joten sitä ei haittaa edes nukkua keskellä näätämäyhemiä. Mauno muutenkin tykkää päivystää mahdollisimman keskeisillä paikoilla, joista on helppo hypätä mukaan kaikkiin touhuihin. Mauno kun on kuitenkin ennenkaikkea työmies, joka nauttii saadessaan osallistua. Sen takia meillä tulikin harvinaisen iso itku lauantaina, kun Saija ja Jenna kävivät kuvaamassa nuoremmat rottamuksut, ja ihan kaikki muut pääsivät eksolaan katsomaan rottamuksia paitsi Mauno. Tällainen epäreiluus kirveli poikaa niin pahasti, että se tuli tarhan kautta eksolan ikkunan taakse istumaan ikkunalaudelle ja itkemään. Selvästi enemmän elementissään Mauno oli puolestaan silloin, kun Lavellas kävi meillä kuvaamassa muutamia mainosvideoita, ja Mauno pääsi näyttämään, kuinka puetaan valjaat päälle ja tutkitaan tiluksia.
Minttu löytyi kanssa yläkerrasta olohuoneen puolelta, jossa hän oli nukkumassa takan viereisen kiipeilypuun ylimmällä tasolla, josta on hyvät näkymät koko yläkertaan. Minttu kun tahtoo säilyttää tilanteissa tietyn kontrollin, jossa hyvä tähystyspaikka auttaa. Kyseiseltä kiipeilypuulta on myös nopea siirtyä olohuoneen sohvalle heti jos näyttää siltä, että olisi mahdollista päästä leipomaan jonkun mahaa. Minttu on meillä muutenkin jengin kovin tarkkailija, eikä se yleensä sinkoa syömään tai nameille kuin vasta sitten, kun hänen lautasensa on oikeasti valmiina laskettavaksi lattialle, tai namipurkki on valmiiksi auki ja ensimmäiset namit osuneet lattiaan. Sitä ennen on ihan turha hötkyillä.
Ainoa sain tyypilliseen aikaan etsiä kaikkein kauiten. Aino kun ei ole pätkääkään kiinnostunut olemastaolostani, ja kun olemme kahdestaan kotona, en juuri näe Ainoa tai kuule siitä pihaustakaan. Vasta kun Jussi soittaa, niin että puhelimeni on kauittimella, tai Jussin auto ajaa pihaan, Aino aktivoituu. Se tulee huutamaan puhelimeen tai juoksee Jussia ovelle vastaan ja alkaa heti jutella ja komentaa Jussia - tai kiipeillä huonekalujen päälle, jos Jussi ei ala välittömästi saavuttuaan huomioida Ainoa. Aino on selkeästi vähän närkästynyt siitä, että minä hengaan nyt ihan liikaa kotona, vaikka Ainon isi on poissa - Ainon täydellisessä maailmassa tilanne kun olisi juuri toisin päin. Aino kun ei tiedosta, että neidin spesiaali Ziwipeakit olisivat hyvin paljon enemmän uhattuna, jos Jussi jäisi työttömäksi. Ja niin - neiti muuten löytyi lopulta pimeästä saunasta, josta se mulkoili minua pahasti, kun menin avaamaan saunan oven. Jussin töistä pääsyyn kun on vielä useampi tunti, niin Ainolla on vielä hyvin aikaa kerätä voimia ja vetää täydelliset kauneusunet, jotta se jaksaa pompottaa Jussia koko loppuillan.
Eli tällaisin kuvin ja tunnelmin hyvät kansainväliset kissanpäivät myös täältä meiltä!
Kaikilla viidellä kissalla on kyllä niin omat persoonallisuudet ja kerrot niistä ihanasti!
VastaaPoistaNämä ovat kyllä niin mainioita ja mainion erilaisia tyyppejä kaikki <3
Poista