Tämä oli taas niitä tapahtumia joihin tuntui ensin olevan kaikki maailman aika ideoida ja toteuttaa myyntipöytää. Sitten yhtäkkiä olikin jo messuviikko ja kaikki kauniisti levällään. Tämä viikko menikin sitten aika tohinalla, kun on käyty läpi siira- ja tuhispurkkeja ja pakattu lähtijöitä. Haettu ja pussitettu sopivia jäkäläoksia. Käyty läpi kaappeja mitä niistä keksitään myyntipöytään. Askarreltu ja laminoitu pöytäkylttejä ja hintalappuja Canvalla ja käsin. Tehty ilmoituksia tulevasta valikoimasta ja sovittu ennakkokaupoista ja merkitty jo myytyjä itselle ylös. Viesteilty Suskun kanssa pöytäliinoista, noidankattiloista ja juna-aikatauluista. Lopulta saunottu ja juteltu ja tehty maailmasta parempaa parempaa paikkaa.
 |
| Valmiina päivään! |
Tällä kertaa minulla oli messuille ihan äärimmäisen haastava tavoite: sukeltaa sinne kaikkien houkutusten mekkaan, ja olla ostamatta mitään elävää ja mieluiten ei mitään muutakaan. Jotta tämän kaltaisia tapahtumia on järkevää järjestää jatkossakin, messumyynti on toki kaiken a ja o riittävän kävijämäärän ohella. Mutta koska tällä kertaa ennen messuja osui useampi iso lasku, jonka lisäksi autoni on menossa huoltoon ensiviikolla, niin tällä kertaa kaikki omat paukut piti suunnata siihen, että sai myytyä mahdollisimman paljon, ja ostettua mahdollisimman vähän. Lopulta päädyin koko päivän aikana ostamaan vain yhden tarran, jonka piirtämisessä oli käytetty mallina meidän rubber ducky -siiroja. Lisäksi minulle kyllä tuli pienen mutkan kautta yksi uusi tuhislaji Joonakselta, joka ei tänä vuonna päässyt valitettavasti itse messuille, sekä jonkin verran ruokajuttuja vaihtokauppana. Vaikka tämmöinen vastuullisen ja kulutustaan tarkoin harkitsevan aikuisen larppaaminen onkin välillä tarpeen, ensivuodelle tarvitsen ehdottomasti paremman budjetin messuille.
Tällä kertaa olimme aamulla pelipaikalla huomattavasti viime vuotta aiemmin, vaikkakin taas tavoiteltua myöhemmin. Susku kun bongasi perjantaina meidän makeanvesialtaan viime katastrofissa yksin jääneen mysteerirasboran, ja tunnisti sen paviaanirasboraksi, ja sattumalta Susku on tehnyt näiden rasboroiden kanssa tätä samaa, eli koonnut itselleen pikkuhiljaa parvea näistä kiilakylkien mukana välillä vahingossa tulevista tyypeistä. Mutta koska näitä ei kuitenkaan tule kovin usein ja silloinkin vain yksittäisiä, hänellekään ei ollut kovin montaa, joten sovimme että meidän mysteeripaviaani voisi muuttaa hänen parveensa. Pussiajan minimoimiseksi, koska messupäivästä tulisi kuitenkin jo itsestään pitkä, päätimme jättää kalan pyydystämisen aamuun, mikä oli virhe. Vaikka Susku on kalojen haavimisen ja pakkaamisen rautainen ammattilainen, niin yhden tietyn kalayksilön pyydystäminen isosta runsaskasvisesta altaasta, jos kyseinen kala ehtii tajuta että juuri häntä ollaan pyytämässä, ei olekaan niin suoraviivainen juttu. Lopulta jouduimme luovuttamaan ja sopimaan, että otetaan uusi yritys kun olemme seuraavan kerran suuntaamassa Tampereelle.
 |
| Jussi oli messuilla ensisijaisesti ensiapuvastaavana, mutta hääräili myös pöytämme takana |
Matkalla raviradalle pidimme vielä pikaisen huoltotauon ja nappasimme kofeiinia ja päiväyseineksiä matkaan. Sitten oli edessä auton kantaminen tyhjäksi ja pöydän laitto. Olin etukäteen toivonut että päästäisiin messuilla ekaa kertaa myymässä olleiden Mellun ja hänen siskonsa viereen, ja toiveemme olikin kuultu. Niin saatiin sitten tehtyä meidän kulmaukseen hyvä tukikohta, josta käsin onnistuin myös tukemaan Mellua hänen sortumisissaan. Sen myötä meillä onkin nyt yksi siankärsäkäärme kodinhoitohuoneessa, kun Mellu totesi löytäneensä itselleen täydellisen yksilön, mutta koska kyseessä olikin aikuinen naaras luovutusikäisen poikasen sijaan, hänellä ei olisi sille sopivaa karanteeniboksia. Joten sovittiin että käärme lähtee minun matkaani, minä laitan hänelle sopivan boksin, ja hän hakee tyypin täältä bokseineen sitten kun vapautuu messujen jälkeisestä menostaan. Olin kyllä positiivisella tavalla yllättynyt, miten hienon kattauksen Mellu siskoineen oli saanut pöytäänsä, vaikka heillä ei ollut alunperin suunnitelmissa ottaa pöytää. Mutta kun Mellu meni kysymään mikä on paras aika saapua messuille, jos haluaa välttää jonottamisen, mutta päästä silti sisään mahdollisimman aikaisin, vastasin siihen puolivakavissani että näyttelyilleasettajien ovi aukeaa aamulla klo 8. Hän mietti asiaa hetken, ja otti yhteyttä siskoonsa. Messukipinä iski kyllä selvästi kunnolla, kun päivän lopussa heidänkin suunnaltaan alkoi kuulua mietteitä siitä, mitä kaikkea pöytään voisi ensivuodeksi tehdä, kun pääsisi aloittamaan valmistautumisen jo ajoissa.
Eläinalan myyjien ja kasvattajien lisäksi myös teemaan sopivien käsitöiden tekijät sekä viherkasvimyyjät olivat kivasti löytäneet tapahtuman. Aika moni matelijaharrastaja kun harrastaa myös terraarioihin sopivia kasveja, ja monilla viidakko levittäytyy terraaroiden ulkopuolellekin. Itsekin väänsin pitkään kättäni yksien aivan mahtavien jättipeikonlehden pistokkaiden kanssa, jotka olisivat olleet oikea unelma - jos minulla olisi vähänkään viherpeukaloa ja sellainen isolle kasville sopiva paikka, joka olisi turvassa freteiltä ja kissoilta. Mutta jos onnistun joskus keksimään sellaisen, tiedän mihin kaksi pistokkaista matkasi, ja josta voisi sitten ehkä joskus tulevaisuudessa kysellä uusia pistokkaita. Myös madagaskarin päivägekko Ötökän terraarion kasvit haluaisin laittaa jossain välissä uusiksi. Onneksi parikin kasvimyyjistä oli paikallisia, niin tietää sitten mistä lähteä etsimään sopivia kasveja, kun tilanne tulee ajankohtaiseksi.
 |
| Mellun Pulla näyttää kuvissa kauhean pieneltä, mutta tääkin pieni muoviboksi on 130 litran Samla |
Päivä eteni joutuisasti ja ihmisiä riitti melko tasaisesti viimeiselle tunnille asti, jolloin alkoi selvästi hiljentyä. Tällä kertaa vastustin kuitenkin kiusausta lähteä kiertämään vielä lopuksi mahdollisia hyviä viime hetken tarjouksia. En tarttunut niihin edes omassa pöydässäni, vaikka Suskulla olisi ollut taas hyppyhämähäkkislingejä myynnissä. Hänen tämän kertaiset poikaset olivat kuitenkin vielä pienempiä kuin viime vuotiset, joten totesin että tässä kohtaa tuollainen tyyppi tuntui aivan liian pieneltä ja hauraalta meille, vaikka en pidä mahdottomana, että Pomppo saisi vielä joskus seuraajakseen uuden hyppyhämähäkin. Sain kuitenkin kotiinviemiseksi aiempien vaihtareiden lisäksi myös poron sarven, kun messujen loputtua ihmisillä alkoi tavaroiden pakkaaminen ja sen päättäminen, mitä ei enää haluttu pakata kotimatkalle.
Kotimatkalla poikkesimme sitten vielä Orikedon Tavernaan syömään ennenkuin oli aika tiputtaa Susku samalle asemalta jolta hänet oli vuorokautta aiemmin haettu ja suunnata kotiin purkamaan kasseja. Loppuilta menikin sitten eläinten purkamisen jälkeen melko pitkälti koomatessa. Naureskelin kyllä Suskulle, että kuinka tervettä käytöstä on maata bunkkerin nojatuolissa silmät mitään näkemättä ajastimien sammuttaessa valoja pikkuhiljaa ympäriltä ja miettiä, että mitä kaikkea pöytään sitten ensivuonna laittaisi. Koska jos (ja eiköhän kun, kun Tropicalssin viimeisintä tapahtumapäivitystä katsoo...) messut tulevat taas ensivuonna, tiedän missä aion sinä päivänä olla.
Messujen kuvaaminen jäi minulla käytännössä kokonaan, mutta muunmuassa tapahtuman Facebook-ryhmästä Matelijamessut Turku löytyy mitä kaikkea ihmiset messuilta bongailivat.
