Tällä viikolla meillä kävi taas vierailevia tähtiä, kun Sariannan fretit ja siili viettivät meillä muutamia päiviä. Sariannan frettijengiin kuuluu tällä hetkellä neljä tyyppiä, joista puolet ovat Nutskun ja Mallun klaania ja toinen puolisko hybriditummiaisia, joihin olen ehkä pikkuisen ihastunut - siltikin että Teslalla kesti noin viisi minuuttia kiertää kodinhoitohuoneeseen pystyttämäni frettivarmistukset ja löytää tiensä pyykinpesukoneen alle. Toisista kodinhoitohuoneessa majailleista freteistä poiketen, Teslalla ei mennyt myöskään kauaa keksiä tietään kodinhoitohuoneen tasolle. Jussilla tulikin sitten pienet pakohuonefibat, kun lukitsimme kodinhoitohuoneessa karanteenissa olevan sammakkoterraarion liukulasit, ja nostimme sen avaimen kodinhoitohuoneen seinällä olevaan lukittavaan lääkekaappiin. Sitä Tesla ei sentään saanut tiirikoitua auki. Tyypilliseen tapaan minä katselin Teslan saavutuksia sydämet silmissä ihaillen, Jussi puolestaan päätään pudistellen ja onnellisena siitä, että kyseinen atleetti ei ole meidän.
 |
| Kodinhoitohuoneen valtaajat |
 |
| Tesla <3 |
 |
| Hoitosiili Lalli |
Hoidokkien lähdettyä eilen lähdin pienelle maakuntamatkalle naapurikuntiin ja katselemaan kaverin kanivauvoja. Hänelle kun oli käynyt se klassinen, eli hän oli ostanut kolme naaraskania, ja nyt kanilassa oli sitten useammat poikaset. Kaneilla sukupuolien tunnistaminen kun on moneen muuhun lajiin verrattuna verrattain vaikeaa ennen kivesten laskeutumista, ja kaneilla kivekset laskeutuvat verrattain myöhään - vaiheessa, jossa siskot ovat jo hyvinkin siinä iässä, että voivat tulla kantaviksi. En sano, että kanien sukupuolettaminen olisi jotain, jossa itsekään olisin hyvä, mutta ajattelin että yhdestä lisäparista silmiä ja käsiä ei varmasti olisi hommassa haittaakaan. Nyt kun kaverilla olisi tavoitteena saada poikastulva katki ja estää hommaa toistumasta taas seuraavissa kodeissa. Eilisen saldona saimme poikasista kaksi varmaa naarasta ja melkoisen monta urosoletettua. Mutta koska pienempien poikasten värkit olivat vielä niin kovin pienet, eikä kummallakaan meistä ollut rutiinia hommaan, päätimme katsoa sukupuolet vielä uudestaan yhdessä parin viikon päästä, että pääsemmekö silloinkin vielä samaan tulokseen.
Olin alustavasti luvannut, että voisin ehkä ottaa pari-kolme tytöistä tänne kotia etsimään, koska tämänhetkisen kanikriisin myötä poikasten kotien etsintään voi mennä aikaa. Mutta jos sukupuolijakauma on yhtään sitä miltä se tässä vaiheessa näytti, niin naaraita enemmän haasteena tulevat olemaan urokset. Pikkupojat kun menevät kyllä todennäköisesti yhdessä ainakin joitain kuukausia, mutta viimeistään kevään ja aikuisuuden korvilla sopu voi hyvin alkaa rakoilla. Samasta syystä kaikki pojat tarvitsisivat melkeimpä ihan omat kodit, joissa niille olisi sitten mahdollista hankkia kastraation jälkeen tyttöystävät.
Toki kanilapset olivat myös ihan syötävän suloisia, ja jos kanien laumakemiat olisivat yhtään helpompia, olisin jo niin puhumassa toista varmoista tytöistä meille omaan laumaan. Lähtökohtaisesti kun kuitenkin suosin sosiaalisilla tyypeillä vähintään 3-4 yksilön porukoita, jotta kukaan ei olisi vaarassa yksin, vaikka jotain yllättävää sattuisikin. Kanien kohdalla olen kuitenkin toistaiseksi pysynyt kahdessa luottaen siihen, että tämänhetkinen kodittomien kanien määrä huomioon ottaminen uuden kaverin löytäminen yksinjääneelle kävisi todennäköisesti huomattavan nopeasti.
Tänään on puolestaan ohjelmassa nunnutella kääpiörottamuksuja ihan ekstrapaljon, sillä huomenna kummankin poikueen kaikki pojat siirtyvät kasvattajan hoiteisiin, joista ensimmäiset jatkavat uusiin koteihinsa viikonlopun aikana, ja loput lähtevät sijoitukseen menevien veljiensä laumaan odottamaan syksyllä tapahtuvaa Ruotsiin muuttoa. Tytöt jäävät puolestaan kaikki vielä tänne, ja lemmikkikotiin matkaavat kaksi tyttöä saavat olla Lupiinin ja Kantarellin seurassa vielä siihen asti, kun ne haetaan ensiviikolla täältä omaan kotiinsa, jonka jälkeen Lupiini ja Kantarelli muuttavat takaisin omaan laumaansa. Samalla reissuilla kun pudotamme pikkupojat kasvattajalle, käymme sitten hakemassa Pikku Myyn kotiin. Eli tohina ei ole kotoa vieläkään loppumassa, vaan se vaihtaa vain muotoaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti