sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Hyvinkään matelijamessut

Syksy on eläintapahtumien ehkä vilkkainta aikaa. Tänä viikonloppuna auto suuntasi kohti Hyvinkäätä ja sielä järjestettyjä matelijamessuja. Tälläkertaa lähtö oli aika luksusta, sillä mukaan ei lähtenyt yhtäkään omaa eläintä - eikä määränpäässä odottanut yhtäkään sovittua esittelyä tai muuta järkkäilyhommaa. Tämä kaikki vapaus olisi saattanut aamuväsymyksen keskellä johtaa siihen, että sänky olisi voinut viedä aamulla kellon soittaessa voiton, mutta onneksi lähdöstä oli sovittu kolmen kyytiläisen kanssa, niin viime hetken peruutus ei ollut mahdollinen. Lähtö oli myös tarkoituksellisesti sovittu aika aikaiseksi, sillä suurin haaveeni oli löytää paikalta terrakäyttöön sopivia oksia ja korkkia, joten halusin olla paikalla valitsemassa parhaita päältä heti kun messut aukeavat. Jussin ostoslista taas koostui pitkälti ruokahyönteisistä, ja etenkin muutaman lajin kohdalla hän toivoi ehtivänsä asioille ennenkuin kaikki myyvät ei oota.

Oranssien siirojen uusi asumus
Minun uudet hoidokit

Kun oltiin saatu Turun poppoo kerätyksi kasaan, matka paikanpäälle sujui aika sukkelaan. Aamukoomassa olin laittanut Jussin kuskiksi, niin sain itse keskittyä nuokkumaan ja höpisemään takapenkkiläisten kanssa. Jussi ei ihan vakuuttunut siitä, kun heitettiin ilmoille, että voisihan sitä ensivuonna korkata Hamminkin samalla kokoonpanolla. Jussin mielestä Hammin messut ja tavoite olla kasvattamatta eläinmäärää ennen putkiremonttia ovat tuhoontuomittu yhdistelmä. Eipä sillä, etteikö hän saattaisi olla asiassa hyvinkin oikeassa - vaikka eihän Hammistakaan ole mikään pakko tuoda muuta kuin kauheaa kasaa ruokaeläimiä, mikäli ei löydä mitään, minkä ehdottomasti haluaa kotiuttaa.

Messualueelle saapuessa vasta tajusi, kuinka turhauttavaa se on välillä ollut, kun lähiFaunatar on monen tuotteen kohdalla myynyt pidempään vain ei oota. Kun yhtäkkiä edessä oli salillinen erimuotoisia oksia, kaikenlaisia lämpölamppuja, sellaisiakin malleja Exoterroista mitä ei ollut edes ennen nähnyt... Siinä lähti auton takakontti täyttymään aika vauhdilla. Samalla Jussi ilmoitti, että viimeistään nyt se on virallista, että matelijakulut lasketaan yhteisiin harrastusmenoihin, eikä pelkästään Jussin. Sen verran innolla kuulemma tutkin, vertailin ja tein ostoksia, että sitä ei enää lasketa siksi, että vain hyvää hyvyyttäni auttelen Jussia hänen eläintensä kanssa silloin kun hänellä on työkiireitä. Etenkin kun itselläni taitaa olla tällähetkellä useampi projekti työn alla herppihuoneessa kuin Jussilla. "Virallisesti" herppihuoneen tyypeistä olen tunnustanut omikseni vain Alman (kuningasboa) ja Thanoksen (amazonin puuboa), mutta käytännössä olen adoptoinut useamman tyypin, joille askartelen terraarioita, ja joiden hoito on siirtynyt pitkälti kokonaan minulle. Silti minulla on vielä pieni kynnys astua kokonaan rajan yli, ja hankkia useampia omia terraariotyyppejä. Vaikka se raja on kyllä paikoitellen hyvin kapea, ja olisi saattanut ylittyä taas viikonloppuna, ellei joku olisi juuri ehtinyt varata bongaamaani sukkanauhakäärmepariskuntaa.

Kaikki messuostokset pinottuna hämisten eteen

Tarvikeshoppailun ohella tyydyin siis vain katselemaan myynnissä olevia eläimiä, ja suunnittelemaan sisustuksia mukaan lähteneille siiroille. Siirojenkin kun piti mennä alkuun suoraan talkkareiksi olemassa oleviin terraarioihin, mutta myyjä kehoitti, että jos haluaa varmistaa kannan säilymisen, kannattaa ensin kasvattaa populaatiota omassa purkissa, ja siirtää sitten vasta sieltä hyönteissyöjien asumuksiin. Ja käytännössä hyönteisfarmit ovat yksi, mikä on alkanut siirtyä enempi minun vastuualueekseni. Natal-hiirien kohdalla kävi pidempiaikainen ihastumisjähmettyminen, kun Riinalla oli myynnissä useampia eri-ikäisiä ja värisiä nataleita. Siitä on vuosia, kun itsellä oli nataleita ruokakasvatuksessa, ja siitä ajasta on jäänyt hyvin lämpimät muistot muutamista kasvatuseläimistä. Eli en voi kieltää, etteikö se olisi käynyt taas mielessä, kuinka paljon enemmän frettienkin ruokaeläinten hoitoon voisi vaikuttaa, jos ne kasvattaisi itse... Sitten kuitenkin järki sai ajatuksesta kiinni, ja muistutti, kuinka monta terraariota ja paljon tilaa asiallinen ruokakasvatus siinä mitassa kuin meillä on tarvetta veisi. Jussikin jähmettyi saman pöydän ääreen, mutta hänen huomiotaan eivät olleet suinkaan vanginneet pörröiset nappisilmät, vaan omassa boksissaan ollut muurigekko. Hän sitten poistuikin pöydän luota minun vielä ihastellessani nataleita, ettei tekisi mitään harkitsematonta.

Muurigekko Hupsis
Hupsiksen asumus
Jussin ehdittyä harkita asiaa, hän palasi pöydälle, ja Hupsikseksi nimetty gekko asuu nyt meillä. Sille oli juuri sopiva terraariokin tyhjillään, kun Wili piti evakuoida meidän muuritaustaisesta, kun se löysi siitä kivoja koloja joista livahtaa taustan taakse. Niinpä tilkitty muuritaustainen terraario meni Hupsikselle, ja yhdestä Lemmikkiasemalta tulleesta rakennetaan Wilille uusi toimivampi lukaali. Jussin tehdessä illalla terraariosäätöä, oma aika kului putsatessa kaikki hyönteisviljelmat. Saa sitten toivottavasti niihin hyvän uuden startin messuilta tulleiden vahvistusten myötä.

Banaanikärpäsviljelmissäkin oli kunnon kuhina, niin pääsi illalla jakohommiin
Välillä kyllä miettii, että muutama lisäsyöjä näille olisi kiva...
Vaikka itse messuilta suoriuduttiinkin kotiin tehokkaasti ja uskomattoman aikaisin, ilta jatkui herppihuoneessa pitkälti yöhön ostoksia purettaessa, valoja laitellessa ja muissa hoitotouhuissa. Ja silti en ehtinyt vielä edes aloittaa niitä uusia taustoja, joihin nyt on ainekset kasassa. Ne koitan ehtiä aloittaa ensiviikolla, että saisi raivattua rakennusprojektit pois ennen hoitoon tulevia rottamuksia.


Kiitos messuseurasta kaikille asianosaisille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti