tiistai 15. lokakuuta 2019

Ainon sterilointi ja koulupaikkauutisia

Eletään kuluvan viikon toista päivää, eikä voi muuta sanoa, kuin että viikko on startannut aika mahtavasti. Eilen sterililoitiin Aino, ja jo illasta neiti oli varsin oma itsensä ja ruoka maistui. Eilen saatiin myös käsiteltyä ja mahdutettua pakkaseen sunnuntaina bongaamani viisi kukkoa. Ja jos eilinen oli hyvä päivä, tänään tipahti oikea lottovoitto: sain tiedon että minut on valittu opiskelemaan maatalouden perustutkintoa eläintenhoidon koulutusalaa. Eli tammikuun toisella viikolla minusta tulee taas päätoiminen opiskelija, ja ala on mitä parhain. Seuraavana onkin edessä selvittää, miten tukiasiat parhaiten hoituvat, mutta ne eivät juuri stressaa, sillä parhain tuki tulee kotoa, ja Jussi on luvannut tukea koulunkäyntiäni täysin.

Aino oli vähän tolkku pois, mutta neidillä oli kotona hyvät hoitajat

Eilinen Ainon sterilointi oli jännittävä kokemus etenkin Jussille. Olin saanut vinkin, että naapurikunnan kunnallinen eläinlääkäri tekee steriloinnit Turun seudun pienimmillä leikkaushaavoilla ja nopeimmilla toipumisilla, joten olimme varanneet ajan sinne. Paikka oli itselleni ennestään vieras, mutta mitä olen aiemmin käynyt kunnallisilla, olin kehoittanut Jussia varautumaan lämpöpulloilla ja kunnon viltillä, sillä toisin kuin isommilta klinikoilta, kissa voisi hyvinkin tulla nukkuvana kotiin. Ennakko-oletus pitikin paikkansa, ja Aino kotiutettiin heti leikkauksen jälkeen. Vaikka Jussi oli tiennyt, että näin voisi käydä, oli ollut kuulemma melko pelottavaa lähteä kotiin lähes elottoman oloisen kylmältä tuntuvan kissan kanssa. Kotona Jussi olikin heti vuorannut sohvan pissa-alustoilla ja ottanut Ainon viereensä sohvalle odotellessaan minua töistä kotiin. Kotiuduttuani tehtiin vahdin vaihto, ja siirryin sängylle kuuntelemaan äänikirjaa kissa kainalossa. Vielä kotiutuessani Ainon ääreisosat olivat varsin viileät, ja Aino syvässä unessa. Mutta melko pian kotiutumiseni jälkeen Ainon hengitys alkoi muuttua koko ajan näkyvämmäksi, ja Aino alkoi jo varovasti nostella päätään. Mauno koitti omalta osaltaan edistää siskon toipumista nuolemalla ensin sen korvia, ja kun Ainolta tuli pissat alle, pyrkimällä nuolemaan sen alapäätä. Pikkuhiljaa Aino alkoikin pyrkiä itse pystyyn, ja ottaa horjuvia askeleita.

Kun Aino oli todistettavasti sen verran tolpillaan, että pystyi hyppäämään suht turvallisen oloisesti sohvalle ja sängylle ja niiltä alas, aloitimme kukkosavotan. Näätähuonejengiä hieman kismitti se, että ne eivät päässeet kunnolla osallistumaan, sillä Ainon kunnon takia fretit pääsivät spurteilleen vasta myöhemmin illalla, kun uskalsimme sulkea Ainon hetkeksi kokonaan eri huoneeseen. Illan mittaan Ainon vointi kuitenkin parani ihan silmissä. Jussia oli alkuun vähän kauhistuttanut se, kun Ainon mukana ei tullut mitään kipulääkkeitä ja muita, mutta huoli haihtui illan mittaan, kun Aino alkoi jutella, leikkiä ja syödä. Olimme varanneet Ainolle iltapalaksi Ainon yhtä lempparia, PrimaCatin tonnikalaa vedessä, niin ruuan mukana tuli sitten samalla sitä nestepuoltakin.

Saatiin taas laumalle hyvä satsi ruokaa

Tänään Aino on ollut jo täysin oma itsensä, eikä mukaan laittettua kaulurikaan ole tarvittu, sillä Aino sen enempää kuin Maunokaan ei ole osoittanut mitään kiinnostusta leikkaushaavaa kohtaan. Aino ei ole vältellyt sen enempää juoksupyörää kuin kiipeilypuitakaan, joten vointi on oletettavasti varsin hyvä. Mutta vaikka leikkaus näyttää menneen täysin nappiin, Jussi on tällähetkellä hyvin iloinen siitä, että Mauno on varhaiskastroitu, eli tämä ei ole edessä enää Maunon kanssa.

Ensivuoden alusta oma koulutie tulee viemään minut Paimioon Liviaan. Nyt kun ajokortti on hankittuna, Paimio - ja tulevat harjoituspaikat - tulevat olemaan hyvin saavutettavissa. Tämä olikin ehdottomasti yksi isoja syitä ajokortin hankkimisen taustalla, sillä tiesin että ilman ajokorttia opiskelemaan lähtö tulisi olemaan huomattavan paljon hankalampaa, mikäli tie opiskelemaan aukeaisi. Opinnot tulevat alkamaan tammikuussa iltapainotteisesti. Iltapainotteisuus periaatteessa mahdollistaisi nykyisten töiden jatkamisen jonkin aikaa myös opintojen kanssa päällekkäin, mutta koska teen jo nyt töiden ohella sivutoimisena yrittäjän ammattitutkintoa, kaksi tutkintoa ja kokoaikatyö olisi todennäköisesti jaksamisen puolesta liikaa, sillä se tietäisi vähintään kolmena päivänä viikossa klo 7-20 päiviä, ja siihen ajomatkat, etätehtävät, omien eläinten hoito ja muut päälle. Mutta tähän varmasti löytyy sopiva ratkaisu, sillä töissäkin jo kysyttiin, onko minulla kiinnostusta tehdä koulun ohella välillä vuoroja, eli sekin vaihtoehto on olemassa tukien täydentämiseen, vaikka täysiaikainen töissäkäynti ei tunnu vaihtoehdolta.  

Neidit Vappu, Lysti & Mallu ovat vielä autuaan tietämättömiä tulossa olevista muutoksista
Olo on tällähetkellä yhtäaikaa todella innostunut, ja vähän epätodellinen. Toivoin tätä niin kovasti, että on vaikea uskoa, että tämä on nyt oikeasti tapahtumassa. Ja vielä kirsikkana kakussa minulle on tulossa tänään hoitorotta, jonka on määrä synnyttää täällä meillä. Eli pääsen lähiviikkoina nauttimaan myös pentupiippailusta, jos kaikki menee hyvin.

11 kommenttia:

  1. Onnea opiskelupaikan johdosta! Onnea Ainon onnistuneesta steriloinnista! Ja onnea rottaäidin ja rottavauvojen hoitajalle!

    Ihana tuo ensimmäinen kuva, jossa Mauno hoitaa Ainoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kaksi ovat kyllä niin ihana parivaljakko <3 Nytkin Mauno olisi ensin halunnut leikkiä Ainon kanssa, mutta kun näki ettei kaveri ole kunnossa, jäi viereen hoitamaan.

      Poista
  2. Mahtavaa, paljon onnea!!

    Sitten vaan aikuiskoulutustukihakemusta vetämään! Vielä ehdit saada pari kuukautta työvuosia siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alustavien laskelmien mukaan työuran pitäisi riittää, eli pidetään peukkuja, että saisi tehtyä opinnot valtaosin aikuiskoulutustuella.

      Poista
  3. Onnea opiskelupaikasta! Ainopa on nopeasti parantunut! Kunnalliset lääkärit ovat hyviä, mutta aina pelottaa vielä nukutuksessa kotona oleva kissa; se odottelu on vaan niin hermostuttavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jussikin on tottunut siihen, kun noiden frettien kanssa on käyty, että ne ovat heränneet jo klinikalla. Niin vaikka tiesin varoitella etukäteen, ja antaa ohjeita, olisi hän selvästi ehkä hyötynyt siitä, että paikalla olisi ollut joku klinikkaeläinhoitaja antamassa tarkempia ohjeita ja valvomassa Ainoa jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen ennen kotiuttamista. Aino tokeni onneksi hyvin ilman niitäkin <3

      Poista
  4. Oooh!! Onnea koulupaikasta! Hienoa :) ja mukavaa että töistäkin tarjotaan mahdollisuutta tehdä vuoroja vain toisinaan, se helpottaa varmasti jos rahallinen tilanne vaatii tasausta.
    Rapsutuksia Ainolle että hän paranee pian <3 ja onnea myös rottahoidokista (laita kuvia myös niistä <3 wottaset on aina söpöjä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän rottasistakin vielä kuvia tule, sekä tuosta emoeläimestä, että sitten poikaskuvaspämmiä, mikäli kaikki menee hyvin <3

      Poista
  5. Ja kaikille yhteisesti vielä iso kiitos onnitteluista <3

    VastaaPoista
  6. Isosti onnea opiskelupaikasta. Tsemppiä ainon paranemiselle.

    VastaaPoista