perjantai 11. lokakuuta 2019

Hyvästit myymäläpakastimelle

Moni varmasti muistaa yhden lempiaarteistani näätähuoneessa: Lemmikkiasemalta poistetun kaksikerroksisen ison myymäläpakastimen. Huolimatta siitä, että pakastin on upeutensa lisäksi hyvin äänekäs, eikä kovin energiatehokas, en edes harkinnut vaihtavani sitä mihinkään muuhun. En ennenkuin toissayönä klo 1.20 näätähuoneesta kuului ääni, joka ei kuulunut sinne.

Jussi oli meistä ensimmäisenä ylhäällä ja onnistui paikantamaan äänen pakastimelle. Itsellä kesti vähän kauemmin päästä tilanteen tasalle, alkuviikko kun oli jo mennyt puolikuntoisena flunssan takia niin en ollut muutenkaan skarpeimmillani. Ehtiessäni näätähuoneeseen Jussi pyysi minua sammuttumaan pakastimesta virrat, sillä tytöt olivat onnistuneet työntämään kanan siiven toisen moottorin tuuletuspropellien väliin, ja kokeiltuaan sormellaan metallipropellin reunojen terävyyttä, Jussi ei halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että ne käynnistyisivät hänen sormiensa ollessa välissä. Heti hänen sanottuaan asian ääneen, kumpikin meistä tajusi, että meillä oli ollut tuuria, että sinne propellin väliin oli jäänyt kanan siipi eikä kukaan tytöistä. Sillä jos tytöt pääsivät alakautta niin lähelle koneistoa, että ne pystyivät jemmaamaan sinne ruokaa, ne pääsivät myös aivan liian lähelle noita meiltä aiemmin huomaamatta jääneitä propelleja. Sen jälkeen Jussin linjaus oli selvä: kyseinen pakastin ei tulisi käynnistymään enää lähelläkään tyttöjä. 

Hei, hei näätien pinkki valintamyymälä
Onneksi itsellä on ollut aiemminkin yllätyksiä vanhojen käytettynä tulleiden kylmälaitteiden kanssa, joten myymäläpakastimen myötä käytöstä jäänyt pieni arkkupakastin oli jemmattu kellariin kaiken varalta. Niinpä tilanne ei ollut täysin katastrofaalinen, kun myymäläpakastin piti saada tyhjäksi heti yön aikana. Toisinkuin modernit arkkupakastimet, lasikantinen myymäläpakastin kun ei varmasti pitäisi pakasteita jäässä yli 30 tuntia ilman jatkuvaa verkkovirtaa. Mutta kyllä siitä melkoinen pakastintetris seurasi, ja sen tetriksen lomassa syötiin hyvin paljon jäätelöä ja suunniteltiin seuraavien päivien ruokalistaa sen mukaan mikä vie minkäkin verran tilaa pakastimesta. Käytännössä lähes kaikki pakasteet saatiin kuitenkin pelastettua tavalla tai toisella. Mutta jos tätä ennen pari päivää oli ollut sellainen olo, että kuume tekee tuloaan, seuraava päivä meni käytännössä kokonaan sängynpohjalla. Eli yöllinen kuntoilu oli sitten selvästi se viimeinen niitti, joka vei jalat pois alta, vaikka Jussi hoitikin pääosan nostelusta ja kantelusta.

Sen verran kyllä ehdin myymäläpakastimen kanssa ihastua siihen, että sinne sai tarvittaessa tehtyä tilan vaikka useammalle 15 kilon lihalaatikolle laatikoineen, että sille suunnitellaan nyt seuraajaksi 400-500 -litran arkkupakastinta, joka korvaisi samalla myös näätähuoneessa olevan 200-litraisen kaappipakastimen. Sitä ennen myymäläpakastin pitää kuitenkin saada uuteen kotiinsa. Niinpä näätien ollessa boksissa pakastin sai vielä siksi aikaa virrat, että testattiin siiven poiston poistaneet myös ylimääräisen sivuäänen. Sen jälkeen pakastimesta lähtikin lahjoitusilmoitus nettiin. Useimmissa kodeissa tai liiketiloissa kun ei kuitenkaan ole pieniä ketteriä frettineitosia, jotka voisivat jemmata asioita konetilaan.

Välivaihekaaos
Olo on vähän haikea, mutta turvallisuus on toki muuta tärkeämpää. Jokainen noista neideistä kun on täysin korvaamaton, toisinkuin uniikeinkaan pakastin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti