tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kuralan kylämäessä

Maanantaipäivän kunniaksi jatkettiin taas kulttuurimatkailua kera näätien ja suunnattiin tälläkertaa perinnemaisemiin Kuralan kylämäkeen ihmettelemään vanhoja maatalousrakennuksia sekä kotieläimiä. Jussi oli päivällä töissä, mutta Kurala on meiltä katsottuna sopivalla pyöräilyetäisyydellä, eli eikun näädät reppuun ja menoksi. Mukaan pääsi taas kaksi innokkainta, eli Lysti ja Mitella. Löytyisi meiltä pyörään lemmikkimallin peräkärrykin, mutta koska minusta ei ole kuitenkaan yksinäni paimentamaan kerralla koko laumaa, kevyempi reppuratkaisu oli tälläkertaa kätevämpi.

Vasta paikanpäälle saavuttua muistin museon olevan maanantaisin kiinni, ja sen myötä myös museokahvilan, eli virvokkeille ei ollut tälläkertaa pääsyä. Mutta muuten asia ei vaikuttanut meidän suunnitelmiin, sillä eläinten kanssa kierrämme muutenkin vain ulkokohteita, emmekä käy sisällä olevissa näyttelyissä joihin aukioloajat enemmän vaikuttavat. Lampaat ja kanatkin kun saavat laiduntaa ja ulkoilla myös silloin kun museo on kiinni, eli niitäkin pääsi maanantaipäivästä huolimatta ihmettelemään.

Rikospaikkatutkijat Lysti ja Mitella valmiina murhapaikalla.
Tytöt tutkivat pihamaata alkuun yhdessä, mutta Lystin onnistuttua sotkemaan itsensä yhteen pusikkoon koin helpommaksi juoksuttaa tyttöä vuorotellen. Mutta yhteismarssin aikana neidit onnistuivat bongaamaan jotain todella jännää, eli kohdan jossa joku kettu tai kissa oli ilmeisesti onnistunut nappaamaan pulun. Maa oli täynnä harmaita untuvia, ja hajutkin ilmeisen jännät, kun kummankin tytön häntä pörhistyi heti pulloharjaksi. Siitä olisi ollut kiva jatkaa tutkimaan läheisen rakennuksen kivijalkaa, mutta se suunnitelma tylsästi estettiin vedoten yleiseen näkyvilläoloperiaatteeseen, jonka mukaan näädillä ei ole lupa pitää omia bileitä valvovan silmän ulottumattomissa.

Lysti sai ensin oman vuoronsa, ja yllättäen siitä vuorosta otetut kuvat tärähtivät lähes yhdeksänkymmentäprosenttisesti. Poseeraaminen vain on jotain, johon Lystillä ei riittäisi aika tai keskittyminen - etenkään silloin jos tapahtuu jotain tai on oltu liian kauan niin ettei tapahdu mitään. Lystin kanssa löydettiin muunmuassa pihalla oleva kana-aitaus, jonka luokse emme kyllä jääneet sen pidemmäksi aikaa, kun kukkokin alkoi selvästi laittaa vähän rouviaan kasaan saatuaan havainnon tuosta meidän neidistä. Tytöille kun riittää ihan hyvin pakastebroilerit, niin niitä ei tarvitse käydä etsimässä muualta.

"Kuvaa vaikka peppua, jos jotain on pakko"
"Miksi nää nugetit tuijottaa minua? Ja miksi ne on noin isoja?"
Mitella puolestaan onnistui bongaamaan useamman kätkölaatikon, joita lapsetkin etsivät pitkin museoaluetta. En kuitenkaan lähtenyt avaamaan niitä niin että neiti olisi saanut oman tassunjälkensä lokeihin. Niitäkin ihmeellisempiä olivat kuitenkin lampaat, jotka päästivät outoja ääniä, ja juoksivat aidan viereen vastaan. Hetken ääniä ihmeteltyään Mitellakin juoksi sitten aidalle ihmettelemään tulokkaita, ja olisi livahtanut lähemmäksikin, jos olisi saanut enempi hihnaa. Mutta kaikkien turvallisuutta ajatellen katsoin paremmaksi pitää pientä hajurakoa, sillä kyllä siinä varmasti ilman kosketuskontaktiakin riitti ihmeteltävää puolin ja toisin ilman pelkoa siitä että kukaan nappaisi ketään nenästä.

"Löydettiin tämmöisiä lootia."
"Sitten tuli jokin tosi outo ja jännä ääni."
"Se lähti kuulemma noista laiduntyypeistä."
"Rohkeena tyttönä menin sit heti esittäytymään - sen verran mitä mami antoi."

Kotiin päin suunnatessa törmäsimme vielä pariin fasaaniin, jotka lähtivät ylittämään kävelytietä samaan aikaan kun ajoimme sitä pyörällä. Nämä otukset menivät kuitenkin tytöiltä ihan ohi niiden siirryttyä jo reppunsa suojiin.

Tämmöinen pariskunta oli lähistöllä päiväkävelyllä.

2 kommenttia:

  1. Vähän jänniä eläimiä olette päässeet kohtaamaan! Kyllä vaan kissanakin minua kiinnostaisi! - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli kyllä tosi jänniä. Ja varmasti olisi jänniä, vaikka olisikin kissa ja siten vähän meikää isompi. Oli niissä sen verran outo haju ja ääni. -Mitella

      Poista