maanantai 11. kesäkuuta 2018

Frettipäivää ja eläinharrastuksen ala- ja ylämäkiä

Viikonloppu meni taas vauhdikkaasti. Paljon vauhdikkaammin kuin oli suunniteltu. Alunperinhän meidän piti vain käydä pitämässä frettipäivä Vantaalla Koivukylän Faunattaressa ja viettää sitten loppuviikonloppu kotona. Hoitaa eläimiä, siivoilla vähän ja rentoutua. Vähän yllättäen olimmekin lähes koko viikonlopun menossa, mikä oli paitsi todella mukavaa, vähän stressaavaa että opettavaista. Ensimmäinen muutos suunnitelmiin tuli kun eräs ystäväni bongasi että meidän frettipäiväilypaikka on itseasiassa varsin lähellä hänen työpaikkaansa ja hän kutsui meidät kahville. Ja kun kukaan meistä ei juo kahvia, se kahvittelu kestikin sitten kupillisen sijaan aika iltaan, ja välissä sijainti vain vaihtui ystävän työpaikalta hänen kotiinsa. Seuraavan päivän ohjelma taas lähti muuttumaan siinä kohtaa kun Jussi huomasi että Nacho Cheddar ei näytä siltä kuin pitäisi.

Juutas kaatoi Lysti-tädin heti suorilta.
Frettipäivä meni varsin mukavasti. Tällä kertaa esittely oli sovittu pidettäväksi yhdessä Rytökärpän pesän jengin kanssa, ja olimme taas sopineet yhden aitauksen taktiikasta tilasyistä. Vähän siinä etukäteen mietittiin, miten laumat menisivät yhteen, mutta todettiin että on siinä kuitenkin myös neljä syliä ja kaksi boksia mihin porukkaan jakaa, jos näyttää siltä ettei homma toimi. Suureksi yllätykseni kuitenkin meidän lauma otti Noidan, Teklan ja Juutaksen vastaan ilman isompia mutinoita. Edes Justiina ei mennyt heti kiljumaan vieraiden korviin, vaikka muutaman kerran se selvästi valmistautui tekemään niin. Neiti nimittäin käveli ihan Teklan viereen ja avasi jo suunsakin valmiiksi aloittaakseen huudon, mutta sitten Tekla ei tehnykään mitään. Ja seisottuaan siinä hetken suu auki tuijottaen Justiinakin päätti tehdä sittenkin jotain muuta. Juutas taas heitti painiksi Lysti-tätinsä kanssa ja sai korvapesut useammalta lauman vanhemmista. Itsy kävi putsaamassa korvat myös Noidalta ja Teklalta, mikä aiheutti etenkin Noidassa pientä hämmennystä. Meidän pastellienkelit (joiden pentuaika vertailtiin vertaistuen hengessä päivän puremasaldoa) kyllä muutamaan otteeseen aloittivat pientä matsia, ja neidit erotettiinkin sitten joko syliin tai boksiin. Mutta kokonaisuudessaan olin odottanut paljon isompaakin myllerrystä. Mutta ehkä noi meidän omat on sitten vain niin paljon tottuneempia muihin akkoihin, ja Juutasta ei lasketa vielä urokseksi kun herralla on ikää yhdeksän viikkoa.

Tummat tytöt Itsy, Tekla ja Lysti kasassa.
Juutas oli kyllä mikä valloittavin pikkumies. Ensin se ahmi kaikki eväänä olleet broilerinkaulat ja haastoi kaikkia leikkimään, ja sitten kun se lopulta nukahti se sammui kuin saunalyhty. Leikkiessäänkin poika oli käden kanssa mitä kiltein otus, ja täydet kierrokset laitettiin kehiin vasta kun päästiin tädin niskaan roikkumaan - mitä Lysti ei laittanut yhtään pahitteeksi. Täysin kommelluksitta päivästä ei kyllä selvitty, kun minun vahtivuorollani Tekla pääsi nappaamaan yhtä entistä fretinomistajaa nenästä. Onneksi Jussi taisi säikähtää siinä enemmän kuin purruksi tullut henkilö, joka vain esitteli mihin muualle häntä on purtu sitten kun Tekla oli lopulta saatu irroittamaan otteensa, ja pyysi saisiko sylitellä vielä muita näätiä. Vaikka hän kyllä myös myönsi, että ei ollut omiltaan saanut ikinä ihan yhtä tukevaa iskua. Mutta sille on tosiaan ihan syynsä, miksi muksuja aina kehoitetaan olemaan työntämättä sormiaan aitaukseen, ja miksi kaikkia näätiä ei saa paijattavaksi samalla tavalla, vaikka etenkin lapsista moni haluaisi moikata kaikki näädät läpi. Freteissä kun on todella paljon eroja siinä, kuinka helposti ne nappaavat, ja meilläkään kun ei omia lapsia ole, ei kaikkia meidän näätiä voi millään muotoa väittää lapsivarmoiksi, vaikka ne kotiloissa laskisikin melko puruvarmoiksi (ja ennenkuin joku huolestuu, purruksi tullut ei ollut lapsi).

Juutas meni ihan rikki kun väsy iski.
Kun frettipäivä oli saatu pakettiin ja näädät edes vähäksi aikaa väsytettyä, suunnattiin Nurmijärvelle, jossa ilta kuluikin varsin pitkälle. Kun lopulta kotiuduimme puolen yön kieppeillä herppihuoneessa odotti ikävä yllätys. Jussin tehdessä iltakierrosta herppihuoneessa talouden hamsterivanhus Böffö löytyi kuolleena häkistään. Asia ei tullut sikäli yllätyksenä, että Böfföllä oli jo ikää 2,5-vuotta, mutta ainahan sitä toivoo että ne omat lähtisivät vasta sielä elinikäennusteen yläpäässä tai että rikkoisivat ikäennätyksiä. Mutta aina niin ei kuitenkaan käy, ja 2,5 vuotta on sekin jo ihan hyvä ikä hamsterille.

Valitettavasti herppihuoneesta paljastui aamulla toinenkin yllätys: ripsipalmukyy Nacho Cheddarilla oli jotain häikkää suussa. Jussi pyysi minua avuksi että suusta saatiin napattua jonkinlainen kuva laitettavaksi Rauliolle ja Nachon kasvattajalle tilanteen arvioimista varten. Epäilyt osuivat suutulehdukseen, ja koska Rauliolle ei saatu näin nopeasti aikaa ja Jussi kaipasi tilanteeseen lisäselvyyttä, hän soitti Nachon kasvattajalle ja kysyi ehtisikö tämä katsoa käärmettä myös livenä jos lähtisimme ajamaan. Sillä vaikka Nacho on hyvin pieni, ja suhteellisen vaaraton, se on silti myrkyllinen, ja Jussi kaipasi sen suuntutkimiseen avuksi kokeneempia käsiä. Christian saikin avattua Nachon suun, poistettua sieltä osan tulehdusmassasta ja puhdistettua sen Betanidella. Hänen mukaansa tilanne suussa ei ollut vielä mitenkään hälyttävä, mutta että sitä kannattaa toki putsailla ja tarkkailla siltä varalta että tilanne pahenee ja tarvitaan antibiootit. Samalla Jussi sai opastusta siitä, mistä kohtaa päätä pitää tarttua, ettei käärme saa sitä käännettyä, ja miten käärmeen saa avaamaan suunsa.

Yhden käärmeen kanssa lähdettiin ja kotimatkalla mukana oli kaksi. Tässä on meidän tulokas Thanos.
Christianin luona ollessamme Jussi meni kysymään myös vieläkö hänellä oli hortuja myynnissä. Ja olihan niitä. Jussi tykästyi poikasista eniten toiseen keltaisemmista vähän isommista pojista, mutta omaksi lempparikseni vapaista poikasista muodostui toinen pienemmistä ja kirjavammista. Jussia vähän epäilytti se, kun nämä pienemmät eivät olleet osoittaneet ihan yhtä ahneiksi ja hyviksi syömäreiksi kuin isommat poikaset, vaikka nekin oli kyllä saatu syömään. Sitten Moisanderin teki tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, ja meidän mukaan lähti se pienempi ja kirjavampi, jonka olin jo autolle päästessä nimennyt Thanokseksi. Tässä kohtaa meillä ei ollut ihan vielä sovittuna, oliko kyseessä Jussin kahdentoista käärme vai minun toinen, mutta Jussi on taipuvainen jälkimmäiseen kun minä sen poikasen valitsinkin ja nimesin. Käytännössä asialla ei ole kauheasti merkitystä, sillä Jussi on haaveillut hortusta pari vuotta ja perehtynyt sen myötä hoito-ohjeisiin, ja itselläni on nuorempana ollut hortu. Eli kummallakin on kyllä täydet valmiudet vastata tulokkaan hoidosta.

Kotiinpäästessä kello oli taas yhdentoistapintaan ja viikonloppu alkoi olla pulkassa. Jussilla oli tänään edessä työaamu, joten kämpän siivoilut jäivät minun vastuulleni. Mutta onneksi meillä kyläilevät kaverit ja perheenjäsenet ovat jo tottuneet siihen, että joskus eläinjuttuihin menee yllättäen niin paljon aikaa, että muut asiat jäävät odottamaan. Luova kaaos taitaa olla meillä välillä aika pitkäkestoinen tila, vaikka sen aina välillä saa myös hetkeksi taltutettua. Viimeaikaisista postauksista on ehkä taas paistanut yritystä sen suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti