lauantai 29. lokakuuta 2016

Työpaikkanäätä

Eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olin juuri lähdössä töihin, kun kuulin vaatehuoneen
nurkasta tuttua rouskutusta: Mitella oli löytänyt Sumo-konginsa. Mikä olisi muuten ihan ok, mutta neidillä ei ollut lupaa valvomattomiin leikkeihin tämän uuden kanssa. Ja kielto oli ihan syystä: Mitella on valitettavan taitava silppuamaan leluja. Lelu siis meni pikaiseen takavarikkoon ja tarkistukseen, ja lensi samantien roskikseen: lelulta oli nimittäin saatu jo irti toinen sen korvamaisista ulokkeista. Irtokappaletta ei näkynyt missään, joten tuli nopeiden päätösten paikka: luotanko siihen, että pala pyörii jossain lattialla, ja jätän näädän kotiin. Vai lähdenkö liikkeelle siitä mahdollisuudesta, että pala on nielty ja Mitellalla on riski saada suolitukos.

Annoin Mitellalle heti varuiksi parafiiniöljyä ja lähdin kohti bussipysäkkiä. Asiaa mietittyäni minun oli kuitenkin pakko kääntyä takaisin: mikäli Mitella olisi niellyt palan, se pitäisi hyvin todennäköisesti toimittaa vielä saman päivän aikana leikattavaksi. Pahimmassa tapauksessa yli yhdeksän tunnin yksinolo voisi olla sille kohtalokas. Niinpä takaisin kotona pakkasin Mitellan kantokoppaan ja pakkasin sille mukaan vähän evästä: neiti lähtisi mukaan töihin. Bussimatkalla viestitin asiasta pomolle. Mukaan reissuun lähti mukaan myös valjaat.

Niinpä työpäivä sujui muuten normaalisti, mutta kävin noin tunnin välein tarkistamassa näädän kunnon pukkarissa, tunnustelemassa sen mahaa ja toivomassa että boksiin olisi tullut kakat. Tauoilla tyttö sai päällensä valjaat ja lähdettiin työpaikan pihalle jaloittelemaan. Vaikka välillä tuntuu, että nuo eivät muuta tee kuin kakkaavat, eilen ensimmäistä kakkaa sai odottaa hyvin monta pitkää tuntia. Lopulta se sitten tulikin ruokatunnin ulkoilulla, ja sitä saattoi jo vähän huokaista helpotuksesta: ainakaan ensimmäisessä satsissa ei ollut muuta poikkeavaa kuin aamulla annettu öljy.

Vaikka luotto siihen että Mitella on ihan kunnossa alkoi päivän mittaan nousta, ajattelin ettei siitä olisi haittaakaan, jos nähtäisiin iltapäivällä vähän muitakin harrastajia (sopivasti eläinlääkäriaseman naapurissa...). Niinpä ehdotin Sariannalle ja Kasperille pentutreffejä ja treffaamista Sariannan luona. Sielä se iltapäivä, ilta ja osa yöstäkin meni aika rattoisasti, ja lopulta kotiin lähdettiin aika väsähtäneen, mutta täysin kunnossa olevan pienen sylinäädän kanssa. Onneksi näin <3

Illalla onnistuttiin myös bongaamaan Sariannan kanssa kummaltakin ohi mennyt ilmoitus siitä, että Eläinten koulukuvaus olisi lauantaina Turussa. Aikaa ei ehditty enää varaamaan ja Jussi vapautui päivystyksestä vasta yhdeksältä aamulla ja tarvitsisi unta, joten ajattelin harmikseni, että tämä jää meiltä nyt väliin. Mutta sitten Jussi soittikin puoli neljän maissa herättyään, että jos haluan, nyt hän jaksaisi lähteä ajamaan, jos käytäisiin kysymässä, vieläkö aikoja olisi. Niinpä pakattiin tytöt boksiin ja poikettiin Länsikeskuksen Faunattarelle. Minun onnekseni tytöt pääsivät heti kuvattaviksi. Eli jos nyt saataisiin tytöistä samanlaiset magnetit jääkaapin oveen, mitä Miikkiksestä jo on. Vähän jäin kyllä haaveilemaan myös yhteiskuvasta, jossa olisi sekä Miikkis että kaikki tytöt, mutta ajattelin että sitä on varmasti parempi koettaa paremmalla ajalla. Mutta Jenni on onneksi tulossa ehkä westiin, niin pääsee sielä taas kuviin.

1 kommentti: