maanantai 24. lokakuuta 2016

Hoitokonna

Eilen vietettiin Jussin kanssa koti-iltaa askarteluiden ja näätien leikittämisen merkeissä, kun sain Joonakselta viestin. Olin jättänyt yhteystietoni Herpille Koti -ringille, ja nyt Turusta tarvittiin nopealla aikataululla sijaiskotia nelivarvaskilpikonnalle. Konna piti saada uuteen paikkaan viimeistään alkuviikosta, ja Joonas kyseli, pääsisimmekö sitä hakemaan. Vajaa tunti tuon viestin jälkeen meillä oli kilpikonna.

Alkuun sitä koitti miettiä, onko meillä varmasti sopivat varusteet ja muut, mutta jo parin viestin jälkeen sitä havahtui itsekin siihen, ettei konnan majoittaminen reiluksi viikoksi ole mitään rakettitiedettä. Meillä ei ehkä ole suorilta täydellistä terraariota ja uvb-putkia, mutta konna on elänyt viimeiset 18 vuotta vapaana asunnossa ilman minkäänlaista terraariota. Niinpä sille varmasti saadaan ihan hyvät olot tehtyä siksi aikaa, että saadaan se Joonaksen hoiviin, jolla on sitten paremmat resurssit majoittaa sitä tarvittaessa pidempäänkin.


Ensimmäinen suunnitelma oli laittaa konnalle koti Jussilla olevaan tyhjään akvaarioon, mutta kun
näki mitä vauhtia se viipotti pitkin asuntoa, ei metristä tankkia halunnut enää ajatellekaan edes väliaikaisratkaisuna. Niinpä Jussin kylpyhuone raivattiin ylimääräisistä tavaroista ja Donatello-kutsumanimen saanut tyyppi sai sinne itselleen turvelaatikon, pari piiloa ja lämpölampun - sekä tietenkin salaattilautasen. Joskin Donatello tykkää kuulemma enempi syödä kädestä, ja etenkin kurkkua.

Nyt sitä onkin aika utelias tuon tyypin suhteen. En ole ikinä uskaltanut ottaa itselleni kilpparia niiden eliniän takia (ajatus siitä, että sitoutuisi loppuiäkseen jonkun hoivaamiseen on aika pelottava, vaikka noiden muiden kohdalla harmitteleekin liian lyhyttä elinikää). Mutta nyt pääsee sitten tutustumaan sellaiseen näin - ja ainakin ensivaikutelman perusteella kilpparit ovat paljon sosiaalisempia ja persoonallisempia tapauksia kuin olin osannut kuvitella.  

2 kommenttia:

  1. Oho, kuulostaapa jänskältä ja mielenkiintoiselta! Pitkä elinikä on kilpparin kannalta vähän jopa ikävä asia, aika harva konna taitaa koko elämänsä elää yhdessä, tai edes kahdessa tai kolmessa, kodissa. Inhottaa ihmiset, jotka ottavat niin pitkäikäisen lemmikin, mutta eivät sitoudu siihen kovinkaan pitkäjänteisesti :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpikonnat voivat tosiaan elää helposti jopa yli 60 vuotta, joten todella moni niistä päätyy kiertämään kodista kotiin. Samalla monesti myös häviävät kaikki kilpikonnalla olleet paperit Cites-todistuksia myöten, jos niitä on koskaan ollutkaan, jolloin lopulta kukaan ei tiedä sen enempää kulkurin ikää kuin alkuperääkään. Tämäkin tyyppi on ainakin parikymmenvuotias, mahdollisesti paljon vanhempikin.

      Kilpikonnia myös pidetään valheellisen helppoina, kun moni ajattelee että se riittää, että se saa olla vapaana asunnossa ja sille annetaan salaattia. Vaikka kova vetoinen alusta on näille sopimaton, sitkeinä otuksina ne selviävät sillä pitkään, jopa ilman niille tärkeitä lämpö- ja uvb-lamppuja. Sopivan alustan ja valaistuksen puuttuminen yhdessä ravintoköyhän ruokavalion kanssa altistaa kuitenkin muunmuassa nivel- ja kilpiongelmille ja voi lyhentää elinikää vuosikymmenillä. Sillä pidemmällä tähtäimellä kilpikonnalle paras asumus olisi vartavasten sille laitettu useamman neliömetrin kokoinen terraario, jollaisen tämäkin tyyppi toivottavasti saa sitten kun sille löytyy se oma ihminen.

      Poista