sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Hamsterinäyttelyä ja näätäpäivää

Eilen järjestettiin Suomen hamsteriyhdistyksen juhlanäyttely Tarmon talolla Turussa. Jussi oli
ilmoittanut mukaan sekä Bugin että Böffön, mutta koska oli itse estynyt olemaan paikalla aamusta alkaen, minä lähdin aamulla hamsterikassi olalla kohti näyttelypaikkaa. Vaikka ensimmäisestä jyrsijänäyttelystäni tulee ensivuonna kuluneeksi tasan kaksikymmentä vuotta, tämä taisi olla ensimmäinen näyttely johon matkasin kävellen. Aiemmin on aina ollut joko liikaa välimatkaa, liikaa tavaraa tai sellainen keli, että ulkoilmataipaleet on ollut pakko pitää minimissä.

Böffö arvostelussa
Hieman minua mietitytti, kuinka hyvin löydän paikalta juttuseuraa, kun tiesin jo ennalta että tutut olisivat pitkälti kiinni hommissa (mikä on myös se syy, miksi en ole omien rottien jälkeen juurikaan käynyt turistina rottanäyttelyissä: tiedän jo kokemuksesta, että niissäkin ne ihmiset, joiden kanssa eniten haluaisi vaihtaa kuulumisia, ovat näyttelyissä koko päivän työntouhussa). Kasperi oli kuitenkin puhunut Sariannan mukaan hamsterinsa kanssa, joten päivä kului rattoisasti puhuen freteistä - ja toki myös hamstereista. Samalla päivittelin päivän etenemistä Jussin suuntaan ja pidin häntä ajan tasalla
siitä, missä vaiheessa arvostelut menivät ja miten pojat ovat käyttäytyneet.

Loppupäivästä minua alkoi jännittää, ehtiikö Jussi ollenkaan mukaan
edes pettien palkintojenjakoon, mutta onneksi hän ehti. Tälläkertaa kumpikaan pojista ei sijoittunut, mutta se johtui Buginkin kohdalla enemmän luokan tasosta, kuin pojan lemmikkiominaisuuksista. Samalla Jussi pääsi päivittämään poikien kuulumiset kasvattajilleen, ja Bugin kohdalla tietysti myös Petralle. Itsekin sai taas yhdet kasvot yhdistettyä nimeen ja kasvattajanimeen, kun selvisi että Bugin kasvattaja on sama henkilö, jolta Jussi kyseli hamstereista lemmikkimessujen ständillä. Hänkin muisti Jussin heti naapuriständin näätämieheksi. Sillä vaikka Bugi tuli meille Petran kautta, se ei ole Petran kasvatti, vaan tullut hänelle itselleen jalostuskäyttöön.

Poikien arvostelut menivät muuten aika odotetusti, mutta lemmikkiluokassa Böffö sai maininnan turvoksissa olevasta jalasta, jota tulisi tarkkailla. Minä en selvästi osannut muotoilla Jussille asiaa oikein puhelimessa, sillä hän oli näyttelypaikalle tullessaan varma, että se on vähintään murtunut ja sijoiltaan - vaikka olin kyllä mielestäni sanonut, että kun kokonaisarvosanaksi tuli hyvä+ ja asiaa kehoitettiin vain tarkkailemaan, ei kyseessä ole hengenhätä. Oikeasti pahoissa tapauksissa eläin kyllä hylätään aika suorilta ja arvostelukaavakkeessa kehoitetaan toimittamaan eläin eläinlääkäriin näyttelyn sijaan. Mutta tuomarin kanssa puhuttua Jussikin sitten rauhoittui ja sai paremman käsityksen siitä, mikä jalassa on ja mitä siitä tulisi seurata. Böffö ei kyllä ilahtunut siitä, kun siltä kehoitettiin ottamaan pyörä pois toistaiseksi, että jalka ei rasitu liikaa. Kotona alkoikin protestiksi kalteritango.

Sisarukset Hipsu, Wilma ja Pikku-Karhu. Kuva: Sinna
Samaan aikaan kun itse vietti päivää hamsterinäyttelyssä, Helsingissä oli Wuppetsissa käynnissä näätäpäivä. Päivi oli kysynyt meitä Miikkiksen kanssa esittelemään näätiä, mutta oman kalenterin uhkaavan täyttymisen ja näätäpäiväpyyntöjen määrän takia olin joutunut valitettavasti sanomaan, että me emme nyt pääsisi. Sain kuitenkin delegoitua pyynnön hallitusryhmässä eteenpäin, ja Sinna olikin sielä siihen tarttunut ja lähtenyt sopimaan asiaa Päivin kanssa. Lopulta paikalla olikin haisunäätiä esittelemässä Sinna, Monna, Noora, Jonna ja Niko ja näätiä edustamassa Wilma, Karhu, Pikku-Karhu ja Hipsu. Siinä kohtaa minun oli viimeistään todettava, että minulla on todella opeteltavaa delegoinnissa ja luottamisessa siihen, että minun ei oikeasti tarvitse koettaa venyä joka paikkaan itse, vaan että asiat voivat järjestyä vähintään yhtä hyvin tai jopa paremmin, kun antaa välillä muidenkin hoitaa. Minä tyydyinkin sitten fiilistelemään näätäpäivää facebookin kautta hymyillen ja vain aavistuksen kateellisena kaikille niille, jotka pääsivät tänään sylittelemään Pikku-Karhua.  

Näätäpäiväkuvista kiitos Sinnalle, Nikolle ja Jonnalle!

Wilma ja Sinna. Kuva: Niko
IsäKarhu edusti haisunäätien vanhempaa polvea. Kuva: Sinna
Wilma ei olisi millään malttanut odottaa, että sisarukset saadaan boksista ulos. Kuva Sinna
Hipsu ja Sinna. Kuva: Niko
Kaksi Karhua. Kuva: Niko
Pikku-Karhu Nikon sylissä. Kuva: Jonna
Pikku-Karhu <3 Kuva: Niko


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti