sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Tyttöjen eka näyttely ja ilta-aktiviteetteja

Tytöt kuikuavat tuomaripöydän suuntaan
Eilen herätyskello soi 5.45 ja sai miut välittömästi miettimään, mikä vetää miut näyttelyrumbaan yhä
uudestaan. Sänky oli pehmeä ja peitto lämmin, mutta Viialaan matkaa ja ilmoittautuminen näyttelypaikalla heti aamusta. Ei siinä sitten muu auttanut kuin nousta. Tälläkertaa lähdössä oltiin ihan vain tyttöjen kanssa (ja Jussin...), Miikkis oli viety hoitoon jo edellisenä iltana. Esteri olisi halunnut kanssa mennä hoitoon, sillä se matkustaa aina samassa boksissa Miikkiksen kanssa. Saatiin kuitenkin pidettyä tyttö poissa boksista ja poistettua se myös Miikkiksen hoitolaukusta ;-) Niinpä aamulla lähtijöinä oli mukana sekä Snurre että Esteri.

Tytöt ja tavarat pakattiin autoon ja ajomatka Viialaan alkoi. Jussi oli ottanut edellisiltana asiakseen putsata tyttöjen korvat ja häntä kovasti jännitti, miten tytöillä tulee menemään. Jussille tämä kun oli kaikkien aikojen ensimmäinen eläinnäyttely, itse on ehtinyt käymään varmaan lähemmäs sadassa kun aloitti niissä kiertämisen yhdeksänvuotiaana. Yhtäkaikki, frettinäyttelyissä itsekään ei ollut käynyt muuta kuin turistina KesäPiknikissä, eikä omia ollut koskaan ollut arvostelussa. Joistakin näyttelyrutiineista piti silti pitää kiinni, ja napata menomatkan kunniaksi Panini ABC:ltä.

Näyttelyvälipalaksi sydämiä
Näyttelypaikalle saavuttua enesimmäinen minua kiinnostava nähtävyys oli wc. Vasta sen löydettyäni pystyin paremmin keskittymään kaikkeen muuhun, sillä aivokapasiteetilla mitä itsellä oli siihen aikaan aamusta käytössä xD Laitettiin tytöille aitaus pystyyn ja onnistuin löytämään ilmoittautumispisteen. Siinä kohtaa olin hyvin iloinen, että olin muistanut ottaa tyttöjen rokotuspassit mukaan, ne kun tarkistettiin siinä kanssa. Jussi oli sopinut kanssa kauppoja näyttelypäivälle ja alkoi kysellä, mistä hän tunnistaa Hennan - ja mie olin niin sumussa, että onnistuin osoittamaan ihan väärän ihmisen. Vai pitäisikö sitä olla tällä kasvomuistilla edes kohtalaisen tyytyväinen suoritukseen, kun kyseessä oli kuitenkin toinen ensikertaa KesäPiknikissä livenä näkemäni ihminen. Yhtä kaikki olin vähän nolona, kun huomasin  virheeni ja kävin korjaamassa asian Jussille. Hetken kyllä mietin, että kehtaanko myöntää asiaa Hennalle ollenkaan, mutta ehkä en pysty loputtiin salaamaan huonoa kasvomuistiani ja aamuaivojani ;-D (eli memo kaikille: siinä ei ole mitään henkilökohtaista, jos kysyn kolmatta kertaa nimeä ja olen ihan suu auki, kun tunnistat minut selvästi ja koitan itse saada yhdistettyä sinua johonkin. Etenkään aamuisin ja ollessani väsynyt. Mikä kattaa yleensä aika hyvin kaikki näyttelyt ;-)).
Numerolaput oli tehty syksyn lehtiin

Päätin sitten yhdessä kohtaa kokeilla monista näyttelykuvista bongaamaani ajanvietettä:
aitauksessa torkuttamista. Olin ihan vartavasten ottanut mukaan paksut villasukat ja ylimääräisen fleeceviltin itseäni ajatellen. Sainkin itseäni sillä hieman virkeämmäksi, mutta Snurren unet se kyllä sotki, kun neidin piti herätä tökkimään minulla kuonollaan, kun se ei ollut yhtään varma mitä mie heidän aitauksessaan teen. Esteri sen sijaan keskittyi nukkumaan ja antoi miun käyttää itseään siliteltävänä unileluna. Sarianneltakin sain palautetta, että olin saanut näyttelypukeutumiseni kerrasta nappiin villasukkineen, lökäpöksyineen ja löysine huppareineen. Asu sopi täydellisesti odotteluun, nääppien nukuttamiseen paidan sisässä ja se pystyi majoittamaan kasan tarpeellista tavaraa käsidesistä puhdistuspyyhkeisiin. Näätäpäivillä olen joskus jaksanut panostaa pukeutumiseenkin, ja katunut sitten loppuillan nahkasaappaiden kipeyttämiä jalkojani ;-)

wilma seuraa arvostelua
Näyttelystä sai myös paljon hyvää käytännönohjeistusta etenkin korvien puhdistamiseen. Esterin korvat oli saatu aika hyviksi, joskin niitäkin oli otettu turhan varovasti. Snurren korvat olivat sen sijaan edelleen todella likaiset, eikä niitä saatu pahojen pinttymien takia näyttelypaikallakaan putsattua. Ilmeisesti tytön korvat ovat olleet yhtä hyvällä hoidolla tytön ensimmäiset vuodet kuin tyttö muutenkin, eikä entisellä omistajalla ole tullut mieleen niitä puhdistaa. Niinpä meillä lähtee nyt tehokuuri käyntiin, ja käydään hakemassa Snurrelle korvanpuhdistusnestettä ja kosteuspyyhkeitä. Josko niillä saisi putsattua korvat siihen kuntoon, että ensinäyttelyyn riittäisi jo peruspuhdistus. Tuollakin pari korvia katsonutta kun oli sitä mieltä, ettei noita enää liuottamatta saa puhtaaksi. Kynnet sen sijaan oli saatu Esteriltä leikattua hyvin, Snurrelta ne olivat menneet vähän epätasaisesti. Eli tässäkin pitää omistajan vähän treenata.

Sarianna katselee vieraisen aitauksen pötkylöitä
Päivä kului ihmisten kanssa jutellessa ja näätiä katsellessa siihen pisteeseen, että lopulta tuli
re-callien aika, ja tuomari pyysi uudelleen nähtäväksi osan nääpistä. Meiltä eteen pääsi Esteri, ja neiti nappasikin sitten luokkansa toisen palkinnon. Itsekin pääsi siis poseeraamaan tytön kanssa palkintokuviin ja yksi palkintopöydän tuotekasseista lähti meidän matkaan. Etenkin Jussille se oli iso hetki, ja hän on hyvin ylpeä ensimmäisestä ruusukkeesta ja kunniakirjasta. Itse arvostan enemmän kassissa olleita käyttötavaroita, kuten nameja, helokkiöljyä ja boksiin sopivaa pikkuriipparia - sekä etenkin tyttöjen saamia arvosteluja. Vielä ei kuitenkaan käyty Jussin kanssa neuvotteluihin, pitääkö tyttöjen ruusukkeet säästää ja saada esiin ;-)

Naapuri ja taustalla tuomaripöydät
 Näyttely päättyi lopulta edellä aikataulusta ja minulla ja Jussilla jäi muutamia tunteja aikaa ennen illaksi sovittua eläintapaamista. Olimme suuntaamassa kohti Pirkkalaa, joten päätimme soittaa isälleni ja kysellä, sopisiko heille poiketa. Oma akku oli päivän jälkeen aika kuollut, joten Jussi päättyi soittajaksi. Isä oli onneksi kotona, samoin kuin äitipuoleni ja toinen pikkusiskoistani, joten pääsi näkemään heitä pitkästä aikaa. Ja hekin pääsivät näkemään sitten fretit, jotka eivät ole olleet aiemmin mukana iskällä vierailemassa.

Palkintokassi ja näätä kainalossa
Iskältä jatkettiin matkaa kohti facebookista tuttua eläinharrastajaa. Janna oli aiemmin kysellyt eksoryhmässä sokerioravien tuonnista, ja keskustelu lähti sitten siitä liikkeelle, kun hän tuli frettiryhmään kyselemään myös frettien tuonnista. Itseä kiinnosti, miten sokeriorava-asiassa oli käynyt ja jatkettiin siitä juttua siitä yksityisviesteillä. Olen nähnyt sokerioravia viimeksi lähes parikymmentävuotta sitten, joten lupa-asioista, tuonnista ja pidosta keskusteltua päädyttiinkin keskustelemaan myös siitä, pääsisikö otuksia joku kerta katsomaan. Lopulta sovittiin päivä tähän viikonloppuun näyttelyn jälkeen. Siinä kun saatiin yhdistettyä useampiakin juttu: minä pääsin katsomaan sokerioravia, Janna frettejä ja Jussi pääsi samalla katsomaan Jannan viljakäärmeitä, kuningaspythoneita ja hamstereita. Jussilla kun on ollut jo pidempään pieni pytikkakuume, jonka lisäksi hän on alkanut miettiä myös ensimmäistä omaa jyrsijälemmikkiä jossain kohtaa ihastuttuaan hamstereihin eläinkaupassa.

Aikuiset eivät tahtoneet pysyä paikallaan kuvattaviksi
Sokerioravat olivat kyllä ihanan vikkeliä otuksia, ja jopa Snurreen nähden äärimmäisen ketteriä hyppiessään ja kiipeillessään käsiä pitkin. Naaras uskaltautui jopa minun käsiini, vaikka ne haisivatkin freteiltä. Uros on parivaljakosta muutenkin se vähemmän sosiaalinen. Pariskunnalla oli myös pieni vielä sokea poikanen, jonka sain myös syliini. Siinä kyllä tahtoi vähän sydän sulaa, kun pikkuinen kietoi häntänsä sormeni ympärille. Nyt kun muksu on siinä iässä, että se ei enää matkaa äitinsä pussissa, vaan nukkuu joko fleecemakuupussissa häkin pohjalla tai matkustaa äitinsä selässä. Otukset olivat myös oppineet jo hyvin kerjäämään, ja ruoka-ajan lähestyessä uroskin uskaltautui luukulle kinuamaan ilta-ateriaansa, joka koostuu erilaisista hedelmistä, vihanneksista, proteiinista ja kalsiumista tehdystä soseesta.

Jussi oli sokerioravien suhteen hieman epäileväinen, sillä ne merkkailevat paljon ja haukkuvat öisin. Sen sijaan hamsterit ja käärmeet olivat enemmän hänen juttunsa. Siinä missä itse ihastelen etenkin pienen pieniä viljakäärmeen poikasia, Jussi tykästyi enemmän eri värisiin kuningaspythoneihin. Yksi pytikoista demonstroi kyllä hyvin, miksi kuningaspythonit tunnetaan englanniksi pallopythoneina, ja pysytteli vakaassa pallomuodostelmassa käsiteltäessäkin.

Muksu pysyi paremmin paikallaan
Jutteluun vierähti useampikin tunti aiheiden siirtyessä sokerioravista käärmeisiin, käärmeistä fretteihin ja freteistä hamstereihin, pesukarhuihin, hiiriin, liskoihin, hämähäkkeihin, haisunäätiin ja varmaan moneen muuhunkin mitä ei nyt äkkiseltään muista :-D Jossain kohtaa haettiin sitten fretitkin alakertaan, että Jannakin sai vähän tuntumaa siihen, millaista on kun fretit vilistävät ympäriinsä. Harmiteltiin samalla, kun Pirkkala ei osu mitenkään reitin varrelle lemmikkimessuille mentäessä, kun olisi muuten saanut fretit Jannalle hoitoon siksi aikaa. Vähän kyllä lupailin, että ehkä sitä voisi joku kerta tiputtaa likat Pirkkalaan hoitoon kun tullaan Tampereelle viikonlopuksi. Saisihan parissa päivässä taas jo vähän enemmän tuntumaa fretteihin mitä parissa tunnissa.

Jossain kohtaa sitä havahtui siihen, että Jussi nuokkui portaissa ja kello alkoi olla aika paljon. Siinä piti sitten päästää Janna hoitamaan lauman iltatoimia ja jatkaa kohti Tamperetta, että Jussikin pääsi nukkumaan. Ja kyllä uni maistui itsellekin, kun lopulta ehti sänkyyn yhden maissa yöllä.




Sokrujen häkkiä

1 kommentti:

  1. Ahhaha :D Muutamat näyttelyt vielä niin siekin muistat kaikki nimeltä ;) Aikalailla samoja ihmisiä tuolla pyörii. Helppo itselle tunnistaa teitit, kun on suht tutussa muistissa suurin osa näyttely porukasta.

    VastaaPoista