Muutamia ulkokuvatuksia

Koko poppoo aitauksessa

Viime viikonloppuna tuli myös vietyä nääpät hetkeksi pihalle aitaukseen. Meillä on ollut ulkoilu todella vähissä viime viikkoina, joten ajattelin että otukset ilahtuisivat: olisihan ulkona vaikka mitä uutta jännää, kuten syksyn lehtiä! Syksyn lehtiä, märkä maa, laskenut lämpötila. Heti kun otukset oli laskettu aitaukseen, alkoi sen reunalla kova kuhina, kun kaikki koittivat päästä sieltä pois käyttäen toisiaan ponnistuslautana. Jopa Esteri, joka ei edes pidä kiipeilystä, roikkui etutassuillaan aitauksen kaltereissa. En olisi selvästi voinut valita niiden mielestä huonompaa tapaa viettää sunnuntaipäivää. Hetken koitin niitä siinä sitten motivoida tutkimaan ja leikkimään lisäämällä aitaukseen isompaa lehtikasaa ja muuta tutkittavaa, mutta diiliä ei syntynyt. Jussi käytti sen ajan kuvaamiseen. Kun Snurre sitten hyppäsi kohti Jussin tablettia käyttääkseen sitä reittinä pois pihalta,

Snurre meni hetkeksi ihmettelemään lehtikasaa

luovutin ja kannoin porukan sisälle.

Se oli kuitenkin laumalle vain erävoitto. Snurrelle ja Esterille on tulossa postissa uudet valjaat, joten en ole vielä täysin valmis sulkemaan ulkoilukautta tältä vuodelta. Pitää vain toivoa lämpimiä päiviä ja pitää ajat lyhyinä. Minä kun olen vakuuttunut siitä, että saan Snurren ja Esterinkin vakuuttumaan siitä, että ulkona on kivaa vaikka välillä tuntuu, että tällaiset frettimäisyydet eivät aina tahdo näillä aikuisina tulleille aueta ;-D Eipä sillä, Miikkiskin on alkanut pikkuhiljaa mennä siihen moodiin, että ulkoilu alkaa olla sen mielestä jo vähän turhaa, kun sisällä on tasaisemman lämmintä. Harvinaista kyllä, tänä vuonna minä en ole ensimmäinen, joka alkaa laittautua talviteloille (vaikka villasukat ovat toki jo ahkerassa käytössä <3).

Lauma alkaa kokoontua aitauksen reunalle

Viimeisin kirppistelykin saatiin taas eilen päätökseen ja itsellä on kova hinku saada taas uutta matoa koukkuun ja varata seuraavaa pöytää joulukuulle. Josko siitä saisi hyvän kipinän joulukoristelaatikon läpikäyntiin. Jännästi tähän antoi kummaa lisämotivaatiota eilinen Ikea-reissu: kun siinä useamman tovin katseli ja mietti, mitä sitä on elämänsä aikana kaikkiin niihin viitentoista asuntoon kantanut
missä on asunut, se kaikki alkoi menettää merkitystään. Minulla on lopulta kovin vähän tavaroita, joita olisin kantanut mukanani koko ikäni. Sen sijaan se tavaramassa, mikä on käynyt hallussani on ihan mieletön. Samoin se summa, mitä niihin on tullut käytettyä. Omaan ostoskoriin päätyikin lopulta vain paketillinen muffinssimixiä. Edes nääpät eivät saaneet uusia vilttejä, sillä niitäkin on toistaiseksi ihan tarpeeksi. Ehkä vähän ylimitoitetustikin, kun nuo kuitenkin tapaavat nukkua vaatteissani ;-D

Ylihuomenna ollaankin taas menossa frettimiitteilemään ja ensiviikolla on likkojen ensimmäinen näyttely. Kumma miten nämä eläinjutut vievät aina mukanaan, vaikka sitä kuinka välillä vannoo pitävänsä taukoa.

Esteri poseeraa

Snurre poseeraa

...ja sitten voitaisiin tulla kaikki pois.