lauantai 17. lokakuuta 2015

Frettimiittailua

Miittihallia
Tänään oli vuorossa taas frettitreffit, tälläkertaa Vanton tilalla Raisiossa. Ilmojen kylmettyä lämmin sisähalli kun katsottiin paikkana ulkotiloja toimivammiksi. Meiltä lähdettiin mukaan koko lauman voimin ja perillekin löydettiin melkein kerrasta - mitä nyt kerran soitettiin Sariannalle ja käytiin jututtamassa yhtä naapuria ;-) Paikalle ehdittiin kuitenkin suht hyvissä ajoin, sillä tullessamme paikalla perillä oli vasta Raija. Jouduin siinä muita odotellessamme kohtaamaan yhden heikkouteni: myynnissä olevat eläintarvikkeet. Olkootkin että asunnon tavaramäärä on muuten koko ajan laskenut, on minun äärettömän vaikea vastustaa käytännölliseksi kokemia eläinjuttuja. Ja Raijalla nyt sattui olemaan myynnissä päältä aukeava Ferplast 20 -boksi, jossa on sivussa metalliverkot, eli ilmanvaihto on parempi kuin normi Atlaksessa; mikä olisi sen parempi kesäboksi kasvavalle laumalle. Monessa tilanteessa voisin kuvitella päältä aukeavan boksin myös Miikkiksen kanssa helpommaksi. Perusteluja boksin tarpeellisuudesta alkoi siis tulla oikein liukuhihnalta (lähinnä itselleni), eikä siinä sitten kauaa mennytkään kuin kaupat oli tehty. Sitten Raija meni vielä mainitsemaan, että he ovat vähentämässä myös muita frettitavaroita frettimäärän laskettua viidestä yhteen. Se ei siinä parkkipaikalla johtanut heti mihinkään, mutta miitin kuluessa sovittiin sitten kaupat vielä Marshallin playpenistä. Se oli kyllä itselle lottovoitto: olen jo jonkinaikaa haaveillut toisesta playpenistä, mutta ne ovat olleet loppu ainoasta suomalaisesta verkkokaupasta, jonka valikoimiin ne ovat kuuluneet, ja ainoa vaihtoehto käytetylle olisi ollut aitauksen tilaaminen Yhdysvalloista, jolloin tuotteen hintaan olisi pitänyt lisätä isot toimituskulut ja tullimaksut. Nyt saa sitten ensikesänä laumalle isomman ulkoiluaitauksen, kun nuo playpenit on helppo yhdistää toisiinsa.

Nike, Itchi & Snurre
Kauppojen hieromisen jälkeen siirryttiin sisätiloihin yhdessä jo paikalle saapuneiden Sariannan, Wilman, Irenen ja Anun kanssa. Irenen Ruuti oli jäänyt kotiin eilisen leikkauksen johdosta, mutta Sariannalla ja Wilmalla oli mukana joukko poikia ja Wilman pieni hybridityttö, joka varasti sydämeni oitis. Sillä vaikka omat fretit ovat toki ne maailman rakkaimmat, on sydämeni hieman kallellaan tummiin fretteihin. Ja etenkin Turkuporukan pastellien ja albiinoiden seasta tuo mustasoopeli erottui niin kauniisti, että se piti varastaa syliin useampaan otteeseen. Ja ujuttaa se vaivihkaa myös Jussin syliin, niin että neiti sai hurmata hänetkin. Sillä hyvällä tuurilla tälle neidille saattaisi olla ensikeväänä pentuja tulossa, ja nyt nähtyäni tytön olisin hyvin valmis ottamaan minisellaisen itselleni. Onneksi tämän neidin nähtyään Jussiakaan ei niin jännitä ajatus pieniprosenttisesta hybridistä, hänen alettua hieman vieroksia hybridiajatusta kuunnellessaan millaisia Riinan 65 prosenttiset ovat.

Itchi, Esteri, Otto & Nike
Nääpät ehtivät vasta vähän ulos bokseistaan kun paikalle saapui myös Riina ja Johanna. Riina oli jättänyt hybridipoikansa kotiin, mutta sen sijaan hänellä oli mukana Miikkiksen siskonpoika Mörkö, joka tuli kanssa vieraisiin fretteihin tutustumaan ja menikin niiden kanssa oikein nätisti. Tuon Wilman hybridityön kanssa se änki samaan riippumattoonkin nukkumaan <3 Ainoastaan Miikkis ei ollut tästä kakarasta ihan vakuuttunut, etenkään siinä kohtaa kun Mörkö kiinnostui Miikkiksestä, lähti seuraamaan sitä ja alkoi näyttää sille peppua ja tömistää. Siinä kohtaa Miikkiskin avasi sitten sanallisen arkkunsa ensikertaa pentuajan jälkeen ja alkoi äännellä pennulle. Selvästi lajitoveri on ainoa, jonka kanssa äänteellistä kommunikaatiota vaivaudutaan edes yrittämään. Raija pelastikin Miikkiksen sitten syliin pois uteliaan pennun ulottuvilta.

Mörkö
Snurrella oli taas kauhea tarve komennella muita frettejä ja käydä kiljumassa vuoroon kaikille - tälläkertaa etenkin porukan isoimmalle, eli Wilman Nikelle. Muutaman kerran koitinkin sitten mennä hakemaan Snurrea syliin rauhoittumaan, mutta syli ei tälläkertaa enää kelvannutkaan: vaikka muut olivat niin jänniä, että komentaa täytyi, niin eivät ne kuitenkaan enää niin jänniä olleet, että sitä olisi pitänyt tilanteesta paeta. Päinvastoin, tuon piti jopa seurata välillä muiden perässä, että varmasti kävi selväksi, kuinka ahdistavaa hänestä oli joutua olemaan muiden seurassa. Eihän se olisi tullut yhtään niin hyvin selväksi, jos hän olisi hypännyt syliin tai vetäytynyt hallin toiseen päätyyn. Eli kai tämäkin nyt edistystä on, kun aiemmin tuota ei saanut muiden lähellekään. Esteri taas oli meidän porukan diplomaatti ja leikki nätisti muiden kanssa ennenkuin vetäytyi kauneusunille boksiin. Esterin uusi muhkea häntäkarvoitus sai kanssa paljon ihailuja osakseen, kun porukka muisti vielä hyvin sen kesäisen rotanhännän, kun Esteri tiputti hännästään lähes kaikki karvat. Itsekin on kyllä niin iloinen siitä, kun ne kasvoivat takaisin.
Mörkö & Miikkis
Hallissa vietetty parituntinen väsytti taas nääpät hyvin, vaikka ihmiset jaksoivatkin jutella vielä nääppien sammuttua bokseihinsa. Tuli siinä sitten samalla kuultua myös V-S -frettien omista pikkujouluista, joihin ilmoittauduttiin kanssa Jussin kera mukaan. Ne ovat sitten taas ilman nääppiä ihan vain nääppäihmisten kesken. Kaikkien paikalla olleiden näkemistä ei tosin tarvitse odottaa onneksi sinne saakka, kun Sariannan ja Wilman näkee seuraavan kerran jo viikon päästä, kun on vuorossa Finnish Ferret Festival -näyttely.


Itchi & Mörkö

Miikkis & Esteri





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti