Pentujen ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Miina ja Sasu ovat nyt kotona viidettä päivää. Olimme Jussin kanssa sopineet ennakkoon lähinnä sen, että pentujen tukikohta tulee kodinhoitohuoneeseen, ja että Jussi saa päättää, missä vauhdissa tutustumisen kanssa edetään. Näistä ensimmäinenkin muuttui lennosta heti kotiuduttua, sillä totesimme että Miina ja Sasu olivat molemmat niin reippaan oloisia lapsia, että kodinhoitohuoneessa seinät tulisivat vastaan sekunnissa. Niinpä kotiinsaavuttua Jussi päästi minit hetkeksi olohuoneeseen purkamaan energiaa, ja minä kävin hakemassa kodinhoitohuoneesta sinne varatut tavarat makuuhuoneeseen, niin että pennuilla olisi sitten käytössä makuuhuone ja parveketarha. Tässä vaiheessa Aino ja Mauno näkivät pennut jo vilaukselta. Aino nuuhkaisi pentuja ja jatkoi sitten matkaa omaan petiinsä, eli hän ei osoittanut niitä kohtaan sen suurempaa kiinnostusta kuin muihin kissoihin yleensäkään. Mauno sen sijaan vähän yllättäen järkyttyi tämmöisistä minityypeistä ja sähähti niille. Mauno kun on joissain asioissa todella reipas, mutta toisaalta joissain asioissa erittäin herkkä. Niinpä minit sitten ensivillien jälkeen kerättiin makuuhuoneen puolelle ja pentujen boksi ja toinen pentujen mukana tulleista vilteistä jätettiin Maunon ja Ainon haisteltavaksi.

Tämä on pennuista ihan paras paikka

Lauantain pennut olivat kokonaan huoneessaan, ja Mauno sai loistaa elementissään talon isäntänä vieraiden käydessä eksolakierroksilla. Miinaa ja Sasua käytiin leikittämässä ja heidän kanssaan seurustelemassa heidän omassa huoneessaan. Sunnuntaina tehtiin vaihto päittäin, ja Mauno ja Aino nostettiin makkariin siksi aikaa, kun pennut pääsivät viipottamaan pitkin kämppää. Sen jälkeen tyyppejä on otettu valvottuna samaan tilaan touhuilemaan. Kissojen ollessa samassa tilassa on panostettu kivoihin juttuihin, kuten nameihin, paijauksiin ja leikittämiseen, ja Mauno on päässyt myös ekstapaljon valjastelemaan ulos, koska valjastelu on parasta. Aina jos homma on tuntunut menevän liian jännäksi, pennut on taas nostettu tukikohtaansa ja rauhoitettu tilanne. Maunosta pennut ovat edelleen vähän epäilyttäviä, ja hän suhahtaa jos pennut tulevat liian lähelle, minkä pennut yleensä hyvin uskovatkin, ja antavat Maunolle hänen kaipaamaansa tilaa. Sasusta Mauno olisi kuitenkin ihan äärettömän kiinnostava, ja hän selvästi hakeutuu aina Maunon lähelle makoilemaan ja hakee sitä rajaa, että kuinka lähellä saa olla ilman että tulee sanomista. Tytöt eli Aino ja Miina keskittyvät selvästi enemmän omiin juttuihinsa. Miinallekin leikkikaveriksi kun riittää hyvin Sasu, niin hän ei ymmärrä, miksi tuommoista jupisevaa setämiestä eli Maunoa tarvitsisi väkisin koittaa hakea leikkeihin mukaan. Sasu taas selvästi haluaisi enemmän kontaktia tuohon toiseen siniseen kollipoikaan. Yöt pennut ovat olleet omassa huoneessaan.

Sasua kammattiin, joten Mauno tuli heti ilmoittamaan, että ihan periaatteesta Maunoa pitää kammata myös

Miina ja Sasu rrrrakastavat korkeita paikkoja, ja kämpän korkeimmat kiipeilypuut katsastettiin heti ensimmäisenä, ja makkarin oven päällä oleva hylly on ihan paras. Yläkerta riitti noin vartin, ja sen jälkeen oli käyty tutkimassa jo alakertakin. Kumpikin tyypeistä on todella huomionhakuisia, ja hakeutuvat mielellään kainaloon heti jos mennään heidän kanssaan makkariin tai heidän ollessaan olkkarissa jompikumpi parkkeeraa sohvalle. Ja kun kyse on lapsista, niin vähemmän yllättäen kaikki lelut ovat ihan parasta. Sekä kaikki leluiksi tarkoitetut asiat, kuten huiskut ja pallot. Sekä ihan kaikki muukin, mitä vain voi käyttää leluna, kuten kännykän laturit ja peiton alta pilkistävä jalka.

Miina totesi että mummofrettiä varten portaiden alle viritetty lakana on ihan paras leikkipaikka

Jussi oli nähnyt ennakkoon unia, joissa Sasu ja Mauno olivat välittömästi bestikset, ja häntä hieman harmittaa, ettei niin tapahtunutkaan. Olen kuitenkin koittanut muistuttaa hänelle, että kissojen tutustuminen on yleensä kuukausien prosessi, joten tässä vaiheessa on ihan liian aikaista sanoa, millaisiksi kissojen välit kehittyvät. Että nykyään moni hoitaa esittelyvaiheenkin viikkojen mittaisena verkko-ovineen kaikkineen, että sekään ei olisi minkäänlainen ihme, jos jouduttaisiin ottamaan tästä vielä takapakkia ja hidastamaan prosessia. Että tässä tavoitehorisontti on kuitenkin vuosien yhteiselo, ja nyt ollaan edetty vasta muutamia päiviä.

Ruokaboksi lähetti pennuille hienoja pahvilaatikoita

Samaan aikaan Jussi on enemmän kuin haltioissaan siitä, kuinka täydellisiä nuo lapset ovat. Kuinka he ovat paitsi varmasti maailman kauneimmat kissanpennut (Jussi on aina tuntenut suurta vetoa harmaisiin pörrökissoihin), jonka lisäksi he ovat maailman reippaimmat ja sosiaalisimmat - ja jos Jussilta kysytään, Miina on selvästi vähän isin tyttö, ja hakeutuu useammin hänen kainaloonsa kuin minun. Ei sillä ettäkö meillä laskettaisiin. Itsekin olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka reippaita ja avoimia uusille tilanteille nuo tyypit ovat. Automatkalla kotiin ei itketty yhtään, ja uudet jutut otetaan vastaan uteliaan kiinnostuneesti. Minä olin varautunut siihen, että pennut olisivat alkuun ujoja ja jännittyneitä tästä kaikesta, ja heitä tarvitsisi suojella siltä, ettei uusia juttuja tule vastaan ihan liian nopeaa tahtia. Sen sijaan tuntuu siltä, että pennuista isoimmat riskit tällä hetkellä ovat tylsistyminen, jos jumitusta tulee ja joudutaan olemaan hetkittäin eri huoneessa kuin missä tapahtuu - koska nukkuminenkin on parasta olkkarissa tai kainalossa. Ihan kaikkea heille ei ole kuitenkaan tykitetty kerralla, ja esimerkiksi frettejä he eivät ole päässeet vielä tapaamaan.

Isot siniset kollipojat nukkuvat tuoleilla

Eli voisi sanoa, että ensimmäiset päivät ovat menneet ihan mukavasti. Siihen että meillä on yhtenäinen lauma, ja että pennut kuuluvat kalustoon niin, ettei heidän kanssaan tarvita erityisjärjestelyjä on vielä matkaa. Kaikki on vielä uutta ja jännää, ja yöunet vähän pätkittäisiä, kun yöllä tarvitsee yhtäkkiä hypätä pommilla koristetakan päältä, tai ottaa pään päältä vauhtia kärpäsjahtiin. Mutta se nyt on odotettavissakin, sillä ihan alkuahan tämä vasta on, ensimmäisiä askelia. Ruokahalun suhteen kummallakaan ei ole ollut mitään ongelmaa, vaan kaikki ruuat mitä on tarjottu ovat hävinneet parempiin suihin.