Akvaarion tasapaino haussa

Akvaariokatastrofista on nyt neljä päivää. On jotenkin ironista, että ruokinta-automaatti päätti seota vajaa viikko sen jälkeen, kun ehdin hehkuttaa, kuinka kasvillisuus on nyt raivattu ja ruoka pääsee tippumaan sinne minne kuuluukin, eli altaaseen. Väkisinkin on tullut mietittyä, olisiko kalakuolemilta vältytty, jos kasvillisuus olisi blokannut edes osan altaaseen valuneesta ruokasäiliöstä, ja veteen päätymiseen sijaan se olisi pinoutunut kasvimaton päälle. Vaikka turhaahan se jossittelu on.  

Torstaina huomasin ensimmäisenä vain, että yksi tiikeribarbeista oli kuolleena pinnassa. Kun menin katsomaan tilannetta lähempää, koko totuus alkoi valjeta: ensiksi näkemäni tiikeribarbi ei ollut suinkaan ainoa kuollut, vaan yksi monista. Sen lisäksi pinnalla kelluivat kummatkin okamonnit, kaikki leväbarbit, yhtä lukuunottamatta kaikki tiikeribarbit ja kummatkin aikuiset mysteerirasborat. Näky toi ihan liian elävästi mieleen parin vuoden takaisin laiterikon aiheuttaman joukkokuoleman ja ihan pienen hetken toivoin, että kaikki kalat olisivat kuolleet kerralla. Koska jos peli olisi täysin menetetty, voisin vain tyhjätä altaan ja luovuttaa. Todeta että tämä oli nyt tässä, ja tähän ei enää lähdetä.

Sasu opettelemassa akvaariohommia

Tilanteen tarkistettuani kuitenkin totesin, että kaikki leopardimonniset ja haarniskamonnit näyttivät olevan hengissä, samoin kuin yksi tiikeribarbeista ja mysteerirasboroista, joten kaikki muu jäi sillä sekunnilla kesken, ja aloitettiin altaan ensiaputoimet. Allas laitettiin tyhjenemään letkulla viemäriin samalla kun aloin haavia kuolleita kaloja altaasta. Tässä kohtaa en ollut vielä paikantanut, mikä oli vialla, paitsi että jokin oli todennäköisesti syönyt taas kaiken hapen vedestä, koska isoimmat kalat olivat menehtyneet, ja kaloista ne, jotka pystyvät käymään hengittämässä myös pinnalta näyttivät kaikkein virkeimmiltä. Tässä vaiheessa en vielä jaksanut lähteä leikkimään vesikemistiä, mutta otin tuoppiin pienen määrän vettä, jotta saisin myöhemmin tarkistettua, mikä kaikki vedessä on pielessä.

Vaihdoin ensiapuna 75 prosenttia altaan vedestä, ja lisäsin vedenparannusainetta viisinkertaisella annostuksella, jota voidaan käyttää akuuteissa tilanteissa neutralisoimaan nitriittiä. Vedenvaihdon yhteydessä löytyi sitten myös se todennäköisin syyllinen: yhden kannon luona leijui kasakaupalla syömätöntä ruokaa, samaa jota käytin kaloilla ruokinta-automaatissa. Edellispäivänä täyttämäni ruokinta-automaatti oli kokonaan tyhjä, eli ruokaa oli päätynyt altaaseen täysi säiliöllinen. Lapposin pohjalla leijuvan ruuan pois.

Ensimmäisen ison vedenvaihdon jälkeen tarkistettiin sitten akvaarion vesiarvot. Ennen vedenvaihtoa otetussa näytteessä nitriitti oli kymmenen (turvallinen raja on alle 0,1) ja nitraatti 175 (tavoite makeavesialtaassa 15-25). Vedenvaihdon jälkeen nitriitti oli 3,5 ja nitraatti 50. Suunta oli siis oikea, mutta emme olleet vielä turvallisilla vesillä. Niinpä seuraavana aamuna tehtiin toinen yhtä iso vedenvaihto, ja jatkettiin vedenparannusaineen käyttöä viisinkertaisella annostuksella. Tämän vedenvaihdon jälkeen päästiin nitriitin suhteen arvoon 0,25 ja nitraatin 18. Koska nitriittiä oli vedessä yhä, tehtiin perjantaina illalla vielä kolmas vedenvaihto, ja lisättiin jatkettiin vedenparannusaineen käyttöä akuutin kriisin annoksella. 

Tästä lähdettiin

Eilen illalla mitattiin taas vesiarvot. Tässä vaiheessa nitriitin suhteen oli päästy tavoitteeseen, eli nollaan. Samalla kuitenkin myös nitraattia oli nolla. Toimivassa akvaariossa nitraattia syntyy väkisinkin, kun toimiva bakteeristo hajottaa muunmuassa kalojen ulosteista syntyvän nitriitin nitraatiksi. Toki nyt nitriittipiikin takia altaan kuormitus on pyritty pitämiin minimissä, ja kalat ovat olleet pari päivää paastolla. Kalasto myös laski kuolemien takia radikaalisti. Myös tänään mitattuna nitriitti ja nitraatti olivat molemmat nollassa. 

Eli nyt seuraavaksi siirrytään kalojen normaaliin ruokintaan ja jatketaan vesiarvojen tarkistelua, ja toivotaan että nitraatti lähtee nousemaan ja nitriitti pysyy nollissa. Mikäli näin ei käy, täytyy akvaario kypsyttää uudelleen, eli rakentaa bakteerikanta uudestaan. 

Tällä kertaa en ajatellut odottaa kahta vuotta ennenkuin rakennan akvaarion kalaston uudelleen, nyt kun touhu selviytyjien myötä kuitenkin jatkuu. Mutta uusien kalojen lisääminen on ajankohtaista vasta sitten, kun allas on taas tasapainossa. 

Tässä ollaan nyt

Tällä kertaa emme laiterikon vuoksi päätyneet tekemään uusia teknologiahankintoja altaaseen. Vanha ruokinta-automaatti lähtee kyllä kaatopaikalle, mutta uuden hankkimisen sijaan siirrytään nyt kokonaan manuaaliseen ruokintaan. Jotenkin oma luottoni akvaarioteknologiaan on juuri nyt vähän jäissä. Uusi vedenparannusainekanisteri tuli kyllä tilattua heti kun vahinko sattui. Edellinen meillä oli Seachem Primea, joka on riittoisaa, edullista ja ajaa hyvin asiansa normaaliolosuhteissa. Tähän jälkipyykkiin otettiin taas Tetran Aquasafea, joka sisältää myös B-vitamiinia ja joka haitallisten aineiden sitomisen lisäksi myös edistää kalojen vastustuskykyä. Koska onhan tämmöiset heittelyt vesiarvoissa aina myös todella iso shokki kaloille, vaikka onneksi emme ole torstain joukkokuoleman jälkeen menettäneet enää ketään.