Elonäyttely ja kesäpäivä

Lemmikki- ja showkesyrottien elonäyttely ja kesäpäivä vietettiin viime vuotiseen tapaan täällä meillä. Meidän autotallirakennus oli sisustettu näyttelyä varten, ja kesäpäivien ohjelmaan kuulunut pakohuone johdatti kisaajat ympäri tonttia rastilta toiselle, kun osallistujat pääsivät muunmuassa haavimaan kumiankkoja uima-altaalta ja etsimään uv-valolla vihjeitä autotallin vintiltä. Tällä kertaa tapahtumavalmistelut tuli hoidettua vähän pidemmän kaavan kautta, sillä autotalli toimi aiemmin kesällä tuontirottien karanteenipaikkana. Niinpä karanteenityyppien lähdettyä pestiin autotalli kahteen kertaan painepesurilla ja vielä virkonoitiin se huolella läpi seiniä myöten. Vaikka siinäkin oli oma urakkansa, Saija totesi että tilan perusteellinen puhdistus oli paljon hauskempaa rakennuksessa jossa sen saattoi tehdä painepesurilla versus asuinhuoneistossa. Joten voi olla, että saadaan karanteenilaisia joskus tulevaisuudessakin.

Näyttelytilan peseminen käynnissä

Kotinäyttelyn ehdottomiin hyviin puoliin kuuluu se, että valmisteluja on mahdollista hajauttaa ajallisesti enemmän kuin vuokratiloissa. Nytkin kannettiin pöydät paikoilleen jo viikkoa ennen näyttelyä, sen sijaan että se olisi ollut pakko hoitaa näyttelypäivän aamuna. Ja osa pöydistä on paikoillaan yhä, ja käyn purkamassa ne odottamaan seuraavaa kertaa sitten kun ehdin ja jaksan, sen sijaan että paikka olisi tarvinnut palauttaa lähtötilanteeseen heti näyttelyn päätyttyä. Toki siihen olisi nytkin saanut apuja heti näyttelyn päätteeksi, mutta koska sitä ei ollut pakko hoitaa heti silloin, niin mieluummin jätti sen myöhempään.

Näyttely käynnissä

Tällä kertaa en itse häärännyt niin paljoa itse näyttelyn puolella, vaan vastasin Saijan kanssa pakopelin suunnittelusta ja vetämisestä. Osa ideoista tämän kertaiseen peliin oli hautunut jo viime vuodesta, kuten kumiankkojen käyttö. Osa elementeistä päätettiin vasta ihan viime viikkoina, kuten se että teema vaihtui Banksyksi ja hyödynnettiin tehtävissä Banksyn teoksia, ja Saijan näyttelyhankintoja (minunkin piti käydä katsomassa Banksyn Turussa oleva näyttely ennen rottanäyttelyä, mutta en sitten ehtinyt). Joku kyllä erehtyi toteamaan, että tämän vuotinen peli oli viime vuotista helpompi, joten nyt tuli sitten paineita tuoda enemmän haastetta ensivuoteen. Ja voin tunnustaa, että ensivuoden pelinkin suunnittelu on jo hiljalleen aloitettu... Visuaalisesti pidin tämä vuotisesta kyllä viime vuotista enemmän, mutta en ole tämän asian suhteen kovin puolueeton.

Saunalla ollut rasti

Omista kääpiörotista oli ilmoitettuna näyttelyyn viisi, ja niiden näyttelyyn valmistelu jäi hyvin viime tippaan. Siinä puolen yön jälkeen häntiä pestessä saatoin pariin kertaan miettiä, uskallanko ensivuonna ilmoittaa kotinäyttelyyn ketään, kun näyttelyn lähetessä huomio oli ihan kaikessa muussa, kuin siinä miten edistäisi omien tyyppien voittomahdollisuuksia. Siihen nähden tyypit saivat kyllä ihan hyvät arvostelut, jonka lisäksi Suppis oli paras veteraani ja Domino sai kunniapalkinnon.

Ankkalampi

Tapahtuman yhteydessä tuli myös jätettyä heipat lopuille kotona vielä olleille ei-kotiinjääville mineille, kun kolme käytiin hakemassa tapahtuman yhteydessä, ja kaksi matkusti yhden osallistujan kyydissä uuteen kotiinsa. Lumin ja Salaman uusi koti kun oli ennestään tuttu, niin sillä poikaset saattoi laittaa luottaivaisin mielin yhteisen tutun matkassa maailmalle, kun uusi omistaja ei päässyt tällä kertaa osallistumaan kesäpäiville. Heitä tulee sitten toivottavasti näkemään vielä jossain tulevissa näyttelyissä. Tulee nimittäin olemaan jännä nähdä, pysyykö Lumi ikänsä yhtä vaaleana kuin on nyt, vai vaaleneeko hän vielä nykyisestäkin lisää.

Tuomarit työn touhussa

Päivän kruunasi bingo, jota en ikävä kyllä voittanut. Siihenkin kun oli varattu aika kiva palkinto, ja siitä saatoin olla kisaamassa, toisinkuin pakohuonepalkinnoista. Pakohuoneen suhteen minut kun katsottiin jotenkin jääviksi... Ihan tyhjin käsin näyttelystä en kuitenkaan jäänyt, sillä Suppiksen ja Dominon palkintojen lisäksi päätin taas ottaa hyödyn irti siitä, että moni kavereistani on minua etevämpi käsitöissä, ja hankin rottamuksille uusia virikkeitä näyttelyn myyntipöydistä. Nyt minulla on kyllä sellainen pieni ongelma, että osa myyntipöytien aarteista jäi vielä meidän autotalliin säilytykseen, kun kavereilla oli lähtiessä autot niin täynnä. Eli nyt minulla olisi ihan liian lähellä turhankin houkutteleva pieni virikepuoti, sitten kun lähden sisustamaan tyttöjjen häkkiä kasvaneelle laumalle bondailujakson päätteeksi.

Matkalla seuraavalle rastille

Jussi vastasi taas päivän aikana eksokierrosten vetämisestä ja hän esitteli meidän muuta jengiä siitä kiinnostuneille. Alkuun meillä oli ollut vakaa aikomus sille, että kissanpentujen huone rauhoitetaan näyttelyn ajaksi kaikilta vierailta, ja sisälläkin asiat järkätään niin, että kaikenlainen kulkeminen pentujen huoneen lähelläkin on minimissä, kun pennut ovat vasta tulleet. Päädyimme kuitenkin muuttamaan suunnitelmaa lennosta, sillä pennuilla alkoi olla huoneessaan selvästi tylsää, joten kysyimme osallistujista vapaaehtoisia leikittäjiä ja paijaajia pennuille. Niitä ei yllättäen ollut kovinkaan vaikea löytää, ja pennut selvästi nauttivat saamastaan huomiosta.