Voihan rotta

Luen (tai oikeammin kuuntelen) tällähetkellä Kissojen maailmanhistoriaa. Kirjassa mainitaan, kuinka moni kaupunkilainen ei tule ajatelleeksi, kuinka lähellä vielä tänäkin päivänä on yleensä lähin rotta. Että vaikka niitä ei yleensä näy, eivät ne ole hävinneet ihmisen läheltä mihinkään. Navetalla rottien läheisyyden huomaa huomattavasti selvemmin. Rottia ei tule nähtyä ihan päivittäin, mutta useamman kerran viikossa kyllä. Ensimmäiset havainnot tein jo ensimmäisenä työssäoppimispäivänäni. Maataloudessa rotat ovat toki ei-toivottuja tuholaisia, joista pyritään eroon, mutta en voi kieltää, etteivätkö ne ole samalla myös hyvin kiehtovia otuksia. Navettarottia tarkkaillessakin on erittäin helppo nähdä, miten rotasta on tullut yksi niistä lajeista, jotka ovat kesyyntyneet ja saavuttaneet suosiota lemmikkinä - moni niistä ominaisuuksista, mikä tekee rotasta hankalan tuholaisen, kun tekee siitä mainion lemmikin. Rotat ovat uteliaita, sopeutuvaisia, kaikkiruokaisia ja ne tottuvat helposti ihmisen läsnäoloon. Ne ovat myös hieman röyhkeitä ja pääsevät kulkemaan kaikkialle.

Siitä on vuosia kun olen viimeksi päässyt näin lähelle villirottaa

Tilan karjakkokin on selvästi jo alkanut tottua minuun, kun ei enään ihan mahdottomasti ihmetellyt, kun aloin eilen navetalla jutella yhdelle rotista. Rottaa asia tuntui ihmetyttävän selvästi enemmän, ja sainkin napattua siitä varsin hyvän kuvan, kun se tuli kurkkimaan, mitä oikein teen. Mutta pitihän sitä nyt koittaa nätisti pyytää toista poseeraamaan, kun nameilla lahjominen on ymmärrettävistä syistä poissa laskuista. Kun siinä sitten vähän myöhemmin tiskailin vasikkojen maitoastioita näin silmänukastani kun rotta peseytyi kolossaan vajaan parin metrin päästä minusta. Siitä tuli yllättävän kotoisa olo, vaikka omista lemmikkirotista on aikaa jo vuosia. Samalla ei voinut olla hieman hymyilemättä ajatukselle, että siinä se nyt oli, yksi ihmiskunnan isoimmista vitsauksista ja ikiaikainen vihollinen, lunkisti iltapäiväpesulla kuin oltaisiin hyviäkin tuttuja. 

Rakolattian alta on hyvä luikahtaa tutkimaan vasikoiden tarjottavia

Rottien käytös lähestyy välillä jopa niin tuttavallista, että joudun muistuttamaan itselleni että ne eivät ole kesyjä, ja niitä ei koiteta mennä paijaamaan. Kyseessä on kuitenkin villieläin, jolla on kiitettävä puruvoima ja kunnon taltat suussaan - ja rotat ovat usein valmiita hyökkäämään selvästi itseään isommankin kohteen kimppuun, jos joutuvat selkä seinää vasten. Sen verran itselläkin on siis järkeä päässä, vaikka myönnänkin liian usein ulkomailla sortuvani riskikäyttäytymiseen irtokoirien ja kulkukissojen kanssa. Niidenkin kanssa pitäisi useammin malttaa säilyttää etäisyys ja vain katsella.

Vaikka tarkkailenkin mielelläni rottien puuhia, toivon silti todella, ettei meille tule ikinä kotiin rottaongelmaa. Siinä kun olisi aika dilemma, miten parhaiten suojella rakennuksia isoimmilta vaurioilta aiheuttamatta turhaa kärsimystä rotille ja vaarantamatta lähiseudun muita villieläimiä ja vapaasti ulkoilevia kissoja myrkyillä. Mutta toivotaan että fretinhaju, jonka nimeen moni tuholaistorjunnassa vannoo, toimii myös omalla kohdalla.