Salainen joulukissa 2020

Tänään on ollut taas hyvin kissablogimainen päivä. Aamulla avattiin ja saatiin viimein matkaan tämän vuoden salainen joulukissa -paketit. Äsken tuli nähtyä kissoja palveluskuntineen etäpikkujouluissa. Etenkin Aino rakastui tähän "istu lähellä kameraa niin saat kananameja" -bilekonseptiin. Se kiersikin mukanani läpi koko asunnon, ja maistoi vähän kaikista kattauksista jokaisen karvakaverin kera. Bile-eväätkin löytyivät juuri sopivasti aamuisesta paketista. Hoitokisset ovat edelleen kuvioissa mukana, joten hekin pääsivät mukaan availemaan paketteja. Pakettiin kun oli pakattu niin monenlaista nannaa ja useita leluja, niin niitä testattavaksi koko porukalle. Yksi paketeistakin oli sopivasti kaikille karvakavereille, niin hoitokisset valtuutettiin sen avaajiksi. Ollaanhan sitä jo aika kavereita, kun mahdutaan samalle laatikolle sekä meidän omien kissojen että frettinuorison kanssa. Jussi onkin alkanut jo vähemmän salaa haaveilla, että hoitokissat voisivat jäädä meille vakituisemminkin asumaan. 

Tämä laatikko vaikuttaa hyvin kiinnostavalle -Mauno

Ruttu kysyy, mahtuisiko touhuun useampikin tassupari avuksi

 

Laatikosta paljastui paketteja niin Ainolle ja Maunolle, frettimyksille kuin palveluskunnallekin. Palveluskunnalle oli lisäksi osoitettu kirje, kuinka tähän jouluiseen haasteeseen oli vastattu. Meidän salainen joulukissa oli Niemennokan nelijalkaiset, ja sielä oli otettu sitten googlekin vähän avuksi, kun saajapuolelta paljastuikin normikissojen lisäksi myös käärmemäisiä venytettyjä malleja. Freteille valitut namit osuivatkin oikein hyvin, jonka lisäksi nameista alettiin heti käydä myös vaihtokauppaa - maistiaisia kysyttiin ja saatiin puolin ja toisin. Kävikin vielä niin hauskasti, että Miamorin tahnoista tuli juuri niitä makuja, joita ei oltu vielä aiemmin testattu - ja molemmat äänestettiin Ainon, Maunon ja Vapun yhteisäänin heti jatkoon.  

Näin paljon paketteja - ja laatikossa on vielä lisää!

Frettien namituubi

 

Lelupuolelta löytyi muunmuassa ihan uskomattoman ihanan tuoksuisia pikkupaketteja. Niiden tuoksu tuntui jo paperin läpi niin huumaavalta, että Rutun oli ihan pakko kysyä, että ei kai Maunoa haittaisi pieni avausapu. Kyseessä oli kuitenkin Maunon henkilökohtainen paketti, joten Ruttu lahjottiin nameilla luovuttamaan paketti saajalleen. Avaamisen jälkeen kaikki lelut kun ovat kuitenkin kaikkien leikittävissä. Minttukin tuli sitten aika pian kysymään Ainon tuoksupaketista, josko sitä saisi kanssa vähän tassulla koittaa. Arvatakin jo saattaa, että kyseiset paketit sisälsivät nimeltä mainitsemattomia huumehia virkattujen kissojen muodossa.  

Ruttu löysi paketteja

Maunon kissanminttulelu

Palveluskunnalle löytyi molemmille todella mieluiset sukat (minulle kissoja, Jussille Batmania), kisumagneetti, kissapiparimuotti ja maailman suloisimmat tulitikkurasiat. Ja tulitikkurasioita oli vielä kaksin kappalein, niin että ylä- ja alakerta saivat omansa. Nyt on yhdellä lempitontuistanikin oma harmaa kissa. 

Nutsku nauttii myös pahvilaatikosta

Häntäpörhöllään. Nutsku jännittää onko tontuilla todistusaineistoa.

Ja jokainen kissa ja fretti tietää varmasti vielä ihmisiäkin paremmin, että laatikko ja kääre ovat tärkeä osa lahjaa. Mauno ja Minttu vuorottelevatkin pahvilaatikossa istumisessa, ja fretit lähtivät juoksemaan pitkin kotia rapisevien papereiden kanssa. Laatikko saikin sitten jäädä kuusen alle toistaiseksi, vaikka kääreistä osan jo ilkeästi arkistoinkin keittiön jätepisteen puolelle enimpien hepulien laannuttua. 

Tahna yhdistää

Koko saalis. Mauno ihmettelee mitä tällä tehdään. Ainakaan se ei ole nami.

Tästä Mitella tykkää.

Kiitos taas Tassulinnan Tuijalle miljoonasti tämän järjestämisestä ja meidän Salaiselle joulukissalle ihanista lahjoista! Ja lauma käski kertoa, että toivottavat kyllä Niemenokan emännän mieluusti visiitille, mikäli kulku tänne suunnalle eksyy!

Paketissa oli myös meidän takkatontulle sopiva kissa.

Tulitikkurasiatkin paketista löytyivät.